Kun viettää itsenäisyyspäivää vessaa siivoten ja satunnaisesti nettiä vilkuillen, tuli mieleen korsi se on kekoon kannettava itse kunkin. Nimittäin, että mitä se itsenäisyys merkitsee ja sillai.
En tiedä. Olen aina elänyt itsenäisessä Suomessa. Ja jos en eläisi, olisi varmaan (ylpeä) jonkun toisen maan kansalainen?
Mutta mitäs se suomalaisuus sitten merkitsee? Maailmalla asuneena ja ulkolaisia kuulleena meillä suomalaisilla on verrattain hyvä maine. Että rehellisiä ollaan ja harmittomia, ei sodita siellä ja täällä ja Nokiakin on kova juttu (tai oli, siihen aikaan). Luonto on kaunista ja puhdasta.
Toisaalta sitten taas kotona kuulee, että tälläisiä junttejahan me, rasisteja urpoja, jotka eivät uskalla mitään, varsinkaan myydä ideoitaan. Ei voittamisen kulttuuria, jos kulttuuria nimeksikään. Mutta pääasia sentään, että hakataan Ruotsi (ähäkutti, Pisa-tulokset).
Voisko olla, ettei olla ihan niin kehnoja, mitä kuvitellaan? Muut ajattelee meistä hyvää, ajatellaanpa mekin. Välillä vaikka. Ollaan kuitenkin itsepäisiä.
I am not who you think I am,
I am not who I think I am,
I am who I think you think I am.
