Keski-ikäisen miehen hyvinvointiblogi

maggara

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen ja ylipainoinen mies pohtii hyvinvointia?

Syö pari makkaraa, vie kaljatölkit kauppaan ja perustaa blogin, jossa kertoo ajatuksensa maailmalle!

Tosiaan, numeroiden valossa olen keski-ikäinen ja ylipainoinen. Tuttavien mukaan toki charmikas ja voimakas! Eikä nuo tietenkään poissulje toisiaan. En miellä itseäni täysin sohvaperunaksi, olen liikkunut teini-ikäisestä asti lähes koko ajan. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen huomannut, että hyvät olosuhteet tekevät liikkumisesta helpompaa (hauska harrastus, jonka pariin pääsee helposti tai kuntosali alakerrassa tms). Toisaalta myös havainnut, että kun kiireet ja muut perseilyt painaa päälle, niin liikkuminen tipahtaa pois aika ensimmäisten joukossa, valitettavasti.

Syöminen on sitten oma lukunsa. Vaikka nuorempana tuli syötyä kotiruokaa säännöllisesti kasvisten kera, niin myöhemmin ruokavalio on muodostunut pikkuhiljaa huonompaan suuntaan. Välillä “ryhdistäytyy” ja syö fiksusti, mutta pysyvää muutosta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut tehtyä. Tänään vielä syön tämän pakastepizzan, mutta huomenna sit…  tai ens viikolla…

“Pitäis taas vähä tsempata ja liikkua enemmän..” Ja seuraavaksi vedetään peräsuoli pitkällä pari viikkoa niin, että kroppa kramppaa ja lepopäivä venyy taas pariksi kuukaudeksi.

“Pitäis varmaan vähä syödä kevyemmin…” Ja jätetään kaikki herkut, hiilarit, pihvit ja makkarat kokonaan pois, kunnes kuukauden päästä palataan ahmimaan kaikkea kiellettyä korkojen kera.

Ei varmaan mitenkään täysin ainutlaatuisia ongelmia?

En ole siis mitenkään toimintakyvytön tai ahmi pelkkää maggaraa sohvannurkassa, mutta tällä hetkellä elämäntapani ei ainakaan paranna oloa ja koska ikäkin alkaa lähestyä puolimatkan krouvia, niin huonot valinnat saattaa alkaa pian näkyä myös terveydessä. En kuitenkaan toistaiseksi ole aikonut muuttaa kuntosalille asumaan tai syömään pelkkiä ituja, vaan löytämään sen kultaisen keskitien, josta voi helposti poiketa välillä baariin kaljalle tai kuntopiiriin hikoilemaan.

Eli miten hemmetissä fiksu liikkuminen ja syöminen voisi olla osa normalia elämää?  (Ja saako kohtuullisella liikkumisella leveät hartiat, vahvat kädet, pyykkilaudan ja paljonko menee kyykystä?)

Siitähän otetaan pian selvää! Tykkää!

BOOM!

Antti

Olen mies ja kirjoitan blogia. Helkkarin kiva juttu, että sinä luet sitä. Lue lisää minusta.

  1. Ja entä jos syö riittävän terveellisesti, muttei saa persettä ylös sohvalta, ja sattuu vielä olemaan keski-ikäinen nainen, jonka aineenvaihdunta hidastuu päivä päivältä?

  2. Mahtavaa, olen jo pitkään kaivannut miehistä näkökantaan elämäntapamuutoksessa. Blogimaailmassa pyörii lähinnä naisia ja nuoriakin vielä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan ajatuksia, oivalluksia ja luemme kokemuksista 🙂

    1. Kiitos Anette!

      Mitä julkisemmaksi tämä tulee, sitä vaikeampi tätä lienee jättää kesken. Koetan tosiaan opetella itselleni tätä, mutta toivottavasti onnistun laventamaan tätä myös yleisemmäksi. Kuulen mieluusti ideoita ja vinkkejä kunhan pääsen käyntiin!