Parisen viikkoa sitten kramppasin puhelimessa ja tilasin iäkkään kuuloiselta herrasmieheltä kuukauden pätkän hesaria. Määräaikainen, nettilehti, kuukausiliite ja ties mitä kaikkea.
Muistaakseni viimeksi vastaavassa tilanteessa taisi käydä niin, että kuukauden lehdistä luettua tuli muutama sunnuntai ja ripotellen lehti sieltä täältä. Nyt päätin, että jokainen lehti menee vähintään selaten silmien edestä. Ja niin on mennyt. Ja onpas työlästä. Ja olen mielestäni vielä ihan hyvin asioita seuraava, ajankohtainen ihminen. Mutta ei vaan printti jotenkin taivu arkeen. Aamulla “ei ehdi”, illalla ei.. ehdi ja.. no, siinäpä se.
Se sunnuntai kyllä maistuisi. Facebookissa sitä jo tavasinkin keskustelussa ja kas, tässäpä menestyskonsepti.
Sunnuntaiaamuksi paksu pökäle, missä niputettuna viikon tapahtumat ja tärkeimmistä jo mietitty pelkän raportoinnin sijaan vähän syvempää kulmaa. Tuohon vielä lisäksi muutama pidempi aikakauslehtijuttunen, niin ah auvoa kuulkaa hörppiä litran kahvia ja sivistää itseään.
Ja ajanvirrassa pysyy viikolla facebook/twitter -akselilla, missä ystävät ja kylänmiehet nostaa ne tärkeimmät asiat itselle.
