Lisääkö aktiivisuusranneke liikkumista? Testissä Fitbit Charge HR

tldr; Kyllä.

Myönnettäköön heti kärkeen, että olin hieman ihmeissäni kun tuttavapiiriin alkoi ilmaantua aktiivisuusrannekkeita muutamia vuosia sitten. Mietin, että miten irrallaan voi ihmisparka olla itsestään kun ei muka tiedä, että onko päivän aikana tullut liikuttua tarpeeksi vai ei. Mielessäni kuulin vanhan ukon mesoavan, kuinka ennen vanhaan hiihdettiin kouluun kesät ja talvet, aina vastatuuleen, räntäsateessa ja ylämäkeen. Ei kyllä aktiivisuusranneketta tarvitse kunnon kansalainen, paitsi kertomaan paremmuudestaan kanssaihmisille.

Onneksi olen mukautuvaa sorttia ja eiliset puheeni minua harvemmin kiinnostavat, joten kun sain mahdollisuuden kokeilla mokomaa vempulaa, niin tartuin tilaisuuteen.

Laitteeksi löytyi Fitbit Charge HR20170418_170948

 

Kyseisen malli taitaa olla nyt poistunut, mutta vastaava uudempi näyttäisi olevan Fitbit Charge 2.

Laite mittaa kaikenlaista: noustuja portaita, kulutettuja kaloreita, sykettä, unen laatua ja määrää ja päivän aikana kuljettua matkaa. Sekä “askelia”. Askel tässä tapauksessa on nyt jonkinlaista aktiivisuutta, mikä liikuttaa kättä ja sitä kautta laite tuumaa, jotta aktiivinen on tyyppi.

No kerätty tietohan on ihan kiva juttu, mutta se oleellinen kysymys on, että mitä sillä tiedolla tehdään? Tässä tapauksessa, lisääkö se minun aktiivisuuttani päivisin?

Päätin aluksi mitata vain olemassa olevaa tekemistä, eli antaa mittari miten “huonoja” lukuja tahansa, niin en ala hötkyilemään, vaan pyrin mittaamaan tuon perusaktiivisuuden. Eli jos yleensä otan hissin ja bussin, niin jatkan niillä.

Huomasin, että päivien välillä on isojakin eroja (yllätys). Jos töiden jälkeen ohjelmaan kuuluu jonkinlaista vaappumista ostoksilla, muuten vaan pyörimistä tai jopa treeniä, aktiivisuus nousee suht helposti 10 tuhanteen askeleeseen, jota pidetään tavoiteltava tasona. Ja jos elämä on pelkkää duunia ja kotona lorvimista, niin pysyy aktiivisuus on n. 5-6 tuhannessa.

Eli ensimmäinen tavoite olisi nostaa lorvimispäivän aktiivisuutta.

Tämä onnistuikin suht helposti.

– kävelen toisinaan pidemmällä olevalle pysäkille.
– kuljen aina rappuset (no, melkein aina).
– töissä pyrin sopimaan palaverit kauemmas omasta työpisteestä.
– olen löytänyt aikaa ylimääräisille kävelyille/hölkille helpommin.

Muutamia kertoja olen myös huomannut illalla mittarin olevan vähän vajaana tavoitteesta. Joskus kun aika ja energia on sallinut, niin olen käynyt pienellä kävelyllä, mutta pelkällä käsipelillä en ole halunnut saavuttaa tavoitetta.

Mukavaa ollut huomata, että tietyt valinnat alkavat tulla jo automaattisesti ilman, että miettii varsinaisesti päivän/viikon aktiivisuustavoitteita. Askelia kertyy enemmän ja fiilis on reippaampi.

Näemmä homma toimii kuten aina. Ensin pitää tulla tietoiseksi ja sitten asialle voi tehdä jotain. Ja tekeminen on hyvä saada tavaksi, joka kulkee mukana myös aloittamisen jälkeen.

Onko muilla positiivisia kokemuksia rannekkeesta liikkumisen lisääjänä tms?

20170418_171042

 

 

Antti

Olen mies ja kirjoitan blogia. Helkkarin kiva juttu, että sinä luet sitä. Lue lisää minusta.