Miten juosta puolimaraton?

lenksut

Varmaan askel kerrallaan ja itselle sopivaa vauhtia.

Toivon ainakin, koska tuolla tavalla ajattelin tulevan puolimaratonin taklata.

Osallistuin viime vuonna Espoon rantamaratonille. En ollut juossut koko kesänä ja muutenkin harjoittelu ja aktiivisuus oli olematonta. Osallistuin kuitenkin syystä, että halusin kokeilla hieman rajoja. Olisiko puolimaratonia mahdollisuus juosta kylmiltään?

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin nyt sanoa, että kyllä ja ei. Kyllä, läpi meni. Ei, ei mennyt hyvin. Mitään aikatavoitteita en juoksulle asettanut, mutta juoksemattomuus kostautui loppuvaiheessa jalkojen kramppailulla, joka paheni mitä pidemmällä matka eteni. Lopusta meni jo kävelyksi useampi kilometri, kunnes viimeisellä kilometrillä taas tsemppasi itsensä juoksuun kannustajien voimalla. Maaliin kuitenkin ja se oli siinä. Ei ikinä enää.

Kunnes sitten tänä keväänä huomasin, että asia oli jäänyt hieman hampaankoloon. Että voisiko sen kuitenkin juosta hieman paremmalla fiiliksellä? Ilman kramppeja? Että pitäisikö kuitenkin.. uudestaan…?

Koska asia tuntui täysin järjettömältä, niin tottakai se piti sitten toteuttaa. Siispä olen menossa juoksemaan puolimaratonia. Taas.

Olen käynyt pienillä 30 min hölkillä toukokuusta lähtien n. kerran parissa viikossa. Heinäkuusta lähtien olen köpötellyt hieman systemaattisemmin. Ideana on ollut 1) progressio eli nostaa käytettyä aikaa/matkaa pikkuhiljaa, jotta kroppa tottuu askellukseen sekä 2) jatkuvuus eli joka viikko pitää tapahtua jotain ja mieluummin useampaan otteeseen. Kuvittelin myös kokeilevani lyhyempiä matkoja nopeammalla vauhdilla, mutta nämä ovat jääneet muutamaksi kokeiluksi.

 

Heinäkuun ensimmäiset hölkät olivat ikäviä, koska yleensä 30 min jälkeen jalat alkoivat jumittaa ja sykkeet nousi tappiin asti. Tämä kuitenkin helpotti aika pian ja 2-3 kerran jälkeen jaksoi suht mukavasti hölkätä jo pidempään.

Olen myös kokeillut hieman pidempää matkaa ja nyt kahtena peräkkäisenä viikonloppuna on ollut hölkättyä 13 km putkeen. Tämä ei juoksua harrastavalle ole matka eikä mikään, mutta kestävyyttä aloittelevalla köntyksellä tämä tuntuu ihan hyvältä. Varsinkin kun kehitys tuntuu tapahtuneen melko nopeasti ja aika pienellä vaivalla. Ei toki tekemättä.

Vaikka puolimaraton lähestyy väjäämättä, niin olen huomannut että se itsessään ei oikeastaan kiinnosta. Vaikka menen mieluusti kokeilemaan taas päivän kuntoa, niin oman tavoitteeni olen oikeastaan jo saavuttanut. Olen nimittäin onnistunut hölkkäilemään säännöllisesti, kestävyys on parantunut JA juoksentelu ei tunnu enää edes vastenmieliseltä.

En vieläkään ole kiinnostunut itse juoksemisesta, mutta se tarjoaa nykyään mielekkäitä juttuja. Sen lisäksi, että hölkkäily parantaa peruskuntoa ja sitä voi tehdä koska tahansa ja missä tahansa, niin jokainen hölkkä on myös hyvää aikaa olla hetki irti muusta tekemisestä. Ajatuksia tulee, ajatuksia menee. Välillä kelat pyörii pitkään ja fiksusti, joskus mieli tyhjenee lähes kokonaan.

Just sopivasti kun hölkkäilee, niin tykkää keho ja mieli.

 

Antti

Olen mies ja kirjoitan blogia. Helkkarin kiva juttu, että sinä luet sitä. Lue lisää minusta.