Vuosi sitten mies pudotti painostaan 10 kiloa. Ovatko kilot pysyneet poissa?

Viime keväänä tiputtelin painoa n. 10 kiloa suht lyhyessä ajassa. Tätä ainakin muutama kommentoi, että oikeaa onnistumista pitää katsoa sitten vuoden tai muutaman päästä, että ovatko kilot pysyneet poissa. Pudottaminen lienee helppoa, varsinkin jos on ollut jollain kitukuurilla, mutta pysyvä painonhallinta vaatii toimivia muutoksia arkeen.

Kilot tosiaan lähtivät aika pienellä vaivalla, enkä kokenut että olisin rajoittanut elämääni valtavasti. Ja nyt kun on reilu vuosi mennyt, niin kilot ovat tosiaan pysyneet poissa. Pienehköä muutaman kilon heilumista on tapahtunut sekä alas että ylös riippuen kaikenlaisista valinnoista ja sattumista, mutta pysyvästi painoa ei ole tullut takaisin. 

Hauska myös huomata, että vaikka pudotettavaa voisi olla edelleen ainakin se 10 kiloa, niin jo tuon ensimmäisen “rutistuksen” jälkeen ei paino juurikaan enää pudonnut. Jälkikäteen ajateltuna ehkä tuossa tuli jonkinlainen ajatus, että tämähän menee helposti, että nyt vaan odotellaan jatkoa ja toisaalta ehkä suurin motivaatio laski hieman, koska osa paidoista mahtui taas päälle. 

Mitä seuraavaksi? 

Jos mietin omaa motiivia terveyttä ajatellen, niin edelleen voisi mittaroida vielä kiloja. Vaikka 10-15 kiloa lähtisi pois, niin vielä olisi ihan tuhdikkaassa kunnossa ja jos samalla huolehtii lihaskunnosta ja liikkumisesta, niin edelleen pitäisi olla ihan toimintakykyinen, vähän kevyempi, keski-ikää lähestyvä mies.

Kilojen putoaminen on siis mittari, joka osoittaa jollain tapaa että miten uudet tavat esim. syömisessä toimii. Eli hyvää harjoittelua itsensä johtamiseen, miten motivoida itseään tekemään välillä “vaikeitakin” asioita, joiden palkinto ei näy heti, mutta todennäköisesti palkitsee tulevaisuudessa. 

Viimeksi bloggasin vasta lopputuloksen ja nyt vähän juteltuani tuttujen kanssa tuli pientä kannustusta, että miksei tästä etenemisestä kertoisi pitkin matkaa? Tämä voisi olla mielenkiintoista, koska aika moni kamppailee jonkinlaisen elämäntapamuutoksen kanssa ja eteen tulee jos jonkinlaista uskomusta, estettä ja “elämää”. Tästä voisi onnistuessaan saada oivalluksia myös muutkin. Vähemmän jeesustelua ja enemmän omaa kokemusta ja havainnointia. Miksi ei?

Myös hyvinvointimessias J. Jaakkola totesi twitterissä kutkuttavasti.

Treenihommissa hyvä muistaa, että ei kaiken tarvii aina olla haudanvakavaa. ”Taidanpa vetää itteni minttiin, ois ehkä siistiä olla kondiksessa!” niin ei siihen heti tarvii että ”palveleko se sun elämän tarkoitusta, eikö senkin ajan voisi kuluttaa olemalla parempi isä / äiti?”

Tämä resonoi kivasti omaan ajatteluun, että juttuja voi edistää myös sopiva pilke silmäkulmassa, eikä tarvitse aina olla niin paska jäykkänä puristamassa.

Lisäksi jäin miettimään, että mitä se “mintti kondis” olisi? Jotain penkistä, kyykystä ja/vai sopivan sutjakka ulkomuoto ja jaksaa juosta jonnekin?

Voisiko yhdistää fiksun ja maltillisen, pysyvän elämäntapamuutoksen tuon kondiksen tavoittelemiseen?

Koska tämä on nauruversio, niin jatkan vielä tuon miettimistä. Ja kuulen mieluusti ajatuksia tuon tiimoilta! Mitä tavoitellaan ja mitä olisi mielekäs seurata?

Tästä muuten jatketaan vielä! Seuraa jatkoa instassa ja facebookissa.

J

Read More

Riittääkö kunto puolimaratonille?

Parin viikon päästä pitäisi hölkkäillä puolimaraton. Vaikka takana on nyt suht säännöllistä hölköttelyä ja kilometrejä on taittunut kesän aikana toista sataa, niin arvaan jo nyt, että tuosta ei ihan helppoa ole tulossa. Sen lisäksi, että mieli tekisi jo käyttää aikaa enemmän voimailuun, niin itse juoksukunto taitaa jäädä pikkuisen puolitiehen.

Jossain alkukesän haaveissa saattoi olla, että kunto kohisten kohenesi ja ehtisin jopa juosta muutaman kerran tuon 21 km ennen varsinaista kisapäivää. Tämä kuitenkin karsiutui aika pian ja tuntui järkevämmältä vain koittaa maltilla lisätä kilometrejä ja totuttaa jalkoa yhä pidempään matkaan. Tällä hetkellä tuntuu, että kivalla fiiliksellä menee semmoinen 45-60 min aika, sitten pitää alkaa hieman puristamaan. Puolimarassa tämä tarkoittaa, että yli puolet ajasta taitaa mennä epämukavuusalueella.

Toisaalta en nyt ole ihan jumalattomasti tämän asian eteen mielestäni mitään uhrauksia tehnyt, joten siinä mielessä ihan hyvin kohtaa tuotto ja panostus tässä asiassa.

Vaikka mieli keksii koko ajan vaateita tulevalle koetokselle, niin koitan muistuttaa että ainoa tavoite oli vain hakea rutiinia hölkkäilyyn ja se on nyt ainakin toistaiseksi kunnossa. Toivon tietenkin, että itse hölkkä sujuu tapahtumassa mukavasti eikä viime vuoden kaltaisia kramppeja ilmene tällä kertaa. Päivän kunnon mukaan ja tekee parhaansa ja pelataan vaan omaa peliä ja katotaan miten riittää ja plaaplaa. Sitten vaan rauhassa lyllerrän maaliin ja syön banaanin.

juoksupeukku

 

 

Read More