Tänään hölkkäsin viimeisen lenkin ennen ensi lauantain puolikasta. Pienestä väsystä johtuen lenkille lähtö tuntui nihkeältä, mutta halusin kuitenkin vielä juosta yhden pidemmän pätkän. Päätin juosta keskustaan, jotta kesken lopettaminen olisi mahdollisimman vaikeaa (reittien valinta on yllättävän tärkeää) ja samalla näkisin uutta maisemaa. Win-win.
Tavoitteena oli jolkottaa tasaista, rauhallista vauhtia ja koittaa pitää syke aisoissa (alle 140). Tämä onnistui aika kivasti ja lopussa oli olo, että tätähän voisi jatkaa hieman (14,5 km). Koska tuntui, että vielä on pikkuisen energiaa ja satuin olemaan salin vieressä, niin hetken mielijohteesta ajattelin käydä kokeilemassa yläkroppaan voimahommia. Vaikka ei ihan kaikista raikkain olo ollut, niin penkistä pärähti ihan napakka sarja (15×60, 10×80, 8×90, 4×100, 1×105, 1×110, 1×115). Tämä oli yllättävää sikäli, että en ole hetkeen tehnyt ainakaan määrällisesti kovia voimaharjoituksia. Ja toisekseen, vaikka takana oli liikettä pari tuntia, niin silti riitti vielä “voimaa”.
Tulevia tekemisiä ajatellen tämä oli positiivinen yllätys. Minulla ei ole vielä ihan kristallinkirkasta tavoitetta, mutta suunta olisi jonkinlaiseen “kokonaisvaltaisen kunnon kasvattamiseen”. Suomeksi siis nostaa riittävästi rautaa ja juosta tarpeeksi kauas. Tähän kun vielä sotkee jonkinlaisen mielekkään taitopuolen eli kehonhallinnan, niin tekemistä varmasti riittää pitkäksi aikaa. Tästä varmasti lisää myöhemmin!
Ensi lauantaina sitten ohjelmassa rauhallinen ja varmaan ruuhkainen hölkkä. Yritän olla miettimättä aikoja ja ainoa tavoite on vain, että juoksu kulkee just sopivasti.
Ai niin. Koitan aina keksiä näihin bloggauksiin jotain kuvia, jotta ois vähän eläväisempiä. En kyllä tajua miten noilla nuoremmilla fitness-bloggaajilla on aina niin paljon erilaisia, hehkeitä ja raikkaita kuvia. Mä sen sijaan mietin, että montako kuvaa voi laittaa lenkkereista tai vihaisesta parrasta. Perkele.
