Rodos, mitä tehdä ja missä syödä – matkustaminen koronan aikaan

Vanhus ja meri

En edes tiennyt miten paljon olin odottanut tätä reissua. Kun koronan isompi vaikutus alkoi selkiytymään, mietin että onkohan reissaamiset nyt sitten reissattu. Vaikka lähes koko ajan onkin ollut jonkinlainen matkustusmahdollisuus, niin en oikein pitänyt mielekkäänä reissussa jatkuvaa testaamista tai arvaamattomia varotoimikaranteeneja. Yllärinä sitten viettää koko loma jossain paikallisessa valvontahotellissa kylmiä keittoja lusikoiden.

Vaikka tilannehan on edelleen päällä, niin tiukkojen rajoitusten purkaminen, laajat rokotukset, buusterit ja ehkä jonkinlaiset maltilliset turvatoimet oman varovaisuuden lisäksi alkoi lisäämään ajatusta, että ehkä nyt voisi olla mahdollisuus toteuttaa pieni aurinkoloma. Vähän myös mielessä ajatus, että entä jos hetken päästä onkin taas uusi variantti ja maailma muuttuu taas varovaisemmaksi? Jos ei nyt, niin koska sitten?

Kaipasin ja olen aiemminkin kaivannut, että samalla lomalla pääsee helposti lillumaan riittävän lämpimään mereen, loikoilemaan rannalle, herkuttelemaan hyvällä ruualla ja jos mahdollista niin käppäilemän jonkinkokoiseen kaupunkiin tai vastaavaan. Vaikka alkukevät ei ehkä vielä ihan lämmitä merta mieluisaksi, niin kiitos avantouinnin, kaikkiin vesiin tohtii nykyään mennä eikä tämäkään kohde ollut poikkeus vaikka vesi hieman lämpimämpää olisikin saanut olla.

Kohteeksi valikoitui siis Rodos, jonne pääsi suorilla Finnairin lennoilla. Hieman ennen sesonkia, jolloin paikka ei olisi ehkä ihan tupaten täynnä, mutta jo sopivassa määrin ravintoloita auki ja riittävän lämmintä “aurinkolomaksi”. Rantailun lisäksi myös mahdollisuutta muuhunkin toimintaan, mitä nyt viikossa ehtii ja huvittaa.

Rodoksella hotellissa sekä kaikissa ravintoloissa henkilökunnalla oli maskit. Vanhassa kaupoingissa kierrellessa maskeja oli myös runsaasti, osalla välillä roikkuen leuan alla. Turisteilla melko vaihtelevasti. Kauppoihin sisään mentäessä henkilökunta muistutti maskista ja joissain paikoissa jopa piti vilauttaa koronapassia. Jollain tapaa varovaisuus oli siis läsnä kohteessa koronan suhteen.

Mitä siis tehdä Rodoksella?

Tässä jotain kokemuksia mitä viikon aikana tuli kokeiltua.

Auton vuokraus ja kiertelemään saarta.

Auton vuokrauksen mainostettiin olevan halpaa. Hotellin kautta onnistui saada mutkattomasti Fiat Panda ja vuokra oli 37 euroa /pvä. Halvemmallakin olisi kenties saanut, mutta helppous voitti tässä kohtaa.

Tiet ovat melko hyväkuntoisia, liikenne maltillista ja aurinkoinen ilma kutsuu mutkaisille kukkuloille tiirailemaan vaihtuvaa maisemaa. Radiossa vielä paikallinen iskelmä/rock/pop/mikä lie antaa autenttisen tunnelman.

Lindos

Kun auto on alla ja baana auki, niin helposti voi ottaa myös muutaman kohteen minne huristella. Lindos nousee varmaan useimmiten esille nähtävyytenä, jota suositellaan. Jos jopa sesongin ulkopuolella ruuhkainen ja ahdas valkoinen kylä, ylihintainen turistikrääsä ja rujot kukkulan rauniot houkuttelee, niin mikäs siinä. Muuten tämän paikan voi ohittaa huoletta.

Pefki

Sitä vastoin Lindoksesta kun jatkaa pienen hetken vielä etelään, niin vastaan tulee pieni Pefkin kylä jossa jonkun mainoksen mukaan on Rodoksen paras ranta. Määritelmä varmaan vaihtelee, mutta Pefkin ranta oli oikein pehmeähiekkainen verrattunan moneen muuhun, hieman kivisempään vastineeseen. Kun päivää oli siunattu vielä hyvällä auringonpaisteella, niin täällä olisi helposti lekotellut vaikka koko päivän. Lähistöllä myös useampaa ravintelia, joista löytää sitten paikalliset ja muutkin herkut maisteltavaksi.

Pefki beach

Viinikaupunki Embonas

Sisämaahan kukkulan viereltä kurvaillessa voi löytää itsensä Embonaksesta, joka on sympaattisen oloinen pieni kylä, jossa on useampia viinituottajien paikkoja, joilla jatkuvat ilmaiset tastingit. Ravintoloita näytti olevan myös sopivissa määrin, joten täällä voisi myös helposti istahtaa pitkäksi iltapäiväksi syömään ja juomaan. Ehkä jopa yöpymään, jos kuskin valinta tuottaisi ongelmia.

Embonas

Piipahda Symin saarella.

Rodokselta paatti, jolla pääsee reilussa tunnissa uinuvalle Symin saarelle n. 30 euron hintaan. Lyhyen visiitin aikana ehti syödä hyvin, käppäillä lahden poukamaa, johon kylä oikeastaan on asettunut sekä lojua pieni hetki rannalla ja käydä uimassa.

Symi

Hölkkää

Juoksukengät jalkaan ja hölkkää jollekin Rodoksen kukkuloista. Kaupungin vierestä löytyy St. Stephen Hill, jonka päälle talsii huonompikuntoinenkin ja josta on hulppeät näkymät joka suuntaan. Huipulla voi pistää vaikka jalalla koreasti.

Rodos

Missä syödä Rodoksella? Ravintoloita löytyy joka makuun.

To Marouli

Kasvisravintola, joka oli juuri hieman uusinut listaansa. 18 euron menulla 6 ruokalajia sekä jälkkäri oli melkein ryöstö ja ravintolasta lähtee täydellä vatsalla. Suositus myös sekasyöjälle.

Ravintolan facebook-sivu

To Marouli

Tamam

Hieman yllärinä valitsin pastan, joka osoittautui kutakuinkin ihan parhaisen joukkoon mitä olen ravintoloissa syönyt. Kysyttäessä onnistui myös säätämään tulisuuden astetta 1-10 jossa 7 antoi oikein kivan napakkuuden. Palvelu oli myös oikein ystävällistä ja tänne menisi helposti uudestaan.

Ravintolan sivut.

Tamam

Alexis 4 season seafood

Kaikki suositeltava paikat olivat matalan kynnyksen paikkoja, niin myös tämä vaikka tämän viikon ajalta olikin fiinein. Risottomenu useampi ruokalaji, jonka kruunasi rapurisotto. Tällä voisi helposti ahmia itsensä tainnoksiin.

Tripadvisor-sivut

4 pomegranates

Hotellin vierestä löytyi pikkuinen tavalliseen omakotitaloon rakennettu persoonallinen ravintola, joka yhdisteli kreikkalaisia makuja hieman luovasti. Pääruokien sijaan tällä kertaa tilatuksi tuli alkupalaa useamman verran, joissa olivat maut kohdillaan. Uunissa kärtsätty feta, jonka päällä on hunajaa pitäisi kieltää lailla, koska aiheuttaa riippuvuutta herkullisuudellaan.

Ravintolan facebook-sivut

At Thomas Restaurant

Viimeisen illan yllätysvalinnaksi tuli hotellin lähistöllä ja monasti ohitettu sympaattisen näköinen pieni kuppila. Sympaattinen emäntä suositteli erilaiset kala-annokset ja alkupalat ja täällä olisi voinut jatkaa syömistä vielä pitkään tunnelman ja pelkkien makujen vuoksi. Tämän jälkeen kelpasi pyöriä takaisin hotellille mahan viereen.

Ravintolan tripadvisor

Usein ruuan jälkeen keittiöstä saapuu yllätyksenä jonkinlainen jälkiruoka, joka voi vaihdella jätskistä leivonnaiseen tai pieneen viinapaukkuun.

Oma matkustelu oli jäissä koronan aikana, mutta toiveissa on, että reissaamista pääsisi vielä toteuttamaan jollain tapaa. Erityisesti lämpimät kohteet, joissa pääsee meren rannalle helposti ja löytyy muutakin puuhaa, olisi mieleen.

Read More

Iltapalaa ja viinejä Farangissa

*tldr;
– Maista Farangin karamellipossua
– Osta ja maista ystävien kanssa Torres Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut
– Kokeile jouluna possun kanssa Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2017
– Nauti elämästä.

Ja sitten asiaan. Sain taannoin kutsun Winestatelta Farangiin syömään hyvää ruokaa, maistelemaan viinejä sekä kuulemaan chileläistä viinintekijää Christian Carrascoa. Vaikka raskas viikko oli jo lähes hyydyttänyt innokkaan viinifitnessbloggaajaan, niin tartuin kutsuun empimättä. Parempaa seppälää päälle ja isolle kirkolle iltapalalle mars!

Kokoontumisen alkuvauhdiksi maistettiin Esteladoa, joka oli itselle jo entuudestaan herkullinen tuttu. Kuiva ja hapokas, eli just sopivaa herkkua ystävien kanssa maisteltavaksi arkeen ja juhlaan. Lisäksi Pais-rypäleestä valmistettavan viinin ostaminen on lähes tulkoon eettinen teko.

País-lajikkeen kasvavalla suosiolla on myös kouriintuntuvia vaikutuksia. Kun rypälekilosta maksettavien pesojen määrä on kasvanut, köyhien viinitilallisten elintaso on kohentunut.

Esimerkiksi Torres Chile, eettisen viininviljelyn pioneeri Chilessä, maksaa rypäleistä sopimusviljelijöilleen poikkeuksellisen hyvän hinnan. Sen lisäksi se pyrkii parantamaan heidän työskentelyolosuhteitaan: talon viinintekijätiimit auttavat viljelijöitä tarhoilla.

Jos just ei ole köyhiä kissanpentuja pelastettavaksi homeisesta talosta, niin maailmaa voi parantaa hieman ostamalla pari pulloa tätä kuohuvaa.

Illan aikana pöytään tuli monenlaista pöperöä ja siihen sopivaa viiniä. Ehkä paras kombo on kuitenkin Farangin karamellipossu sekä ylhäällä suosittelemani rosé. Tästä myös rupateltiin pöydässä tovi ja todettiin, että samainen viini sopisi myös jouluiseen pöytään possun ja muun appeen seuraksi.

Pitkän pöydän päässä seurassa istui Mungolifen Anna miehensä kanssa ja illan aikana juttua riitti viinien ja ruuan lisäksi bloggaamisesta ja sen muutoksesta, mielipidevaikuttajista, tastingeistä, maun kehittymisestä, somekohuista ja varmaan monesta muustakin. Lisäksi suunnitteilla oli opintomatka Ouluun sikäläisen baarinpitäjän oppiin tekemään drinkkejä. Road trip Ouluun ja intensiiviopetus drinkkien tekemiseen voisi olla myös hyvää sisältöä tänne?

Ilta oli kerrassaan mainio ja ehkä myös pieni muistutus, että sen kiireisen ja raskaan arjen keskellä kannattaa joskus tempaista ja irrottautua edes hetkeksi syömään ja juomaan hyvässä seurassa. Hommat odottaa kyllä, elämä ei.

*tldr: on lyhennys (too long, didn’t read) heille, ketkä eivät ehdi mitään. Sitä varten sisältö muutamalla ranskalaisella viivalla.

Read More

Capperi on lähiöravintoloiden kirkas helmi

Nopealla tahdilla hyvää nostetta kerännyt Capperi on tullut vastaan kaverien some-postauksissa ja onpa muutaman jutunkin jo ehtinyt lukea kyseisestä pizzapaikasta.

Viime viikolla hetken mielijohteesta pääsin itsekin katsastamaan kyseisen paikan.

Paikka on tyylikkäästi sisusteltu ja vanhan liiketilan isot ikkunat on säilytetty avonaisena, joka tuo sisään kivasti luonnonvaloa ja näyttää iltojen pimetessä ulospäin erinomaiselta mainokselta, kun paikassa on paljon asiakkaita.

Capperiin tultaessa paikan ravintolapäällikkö Miquel Angel Papaianni (tunnistan lukemastani jutusta) tervehtii iloisesti ja kyselee varauksesta. Varausta ei ole, mutta kulmasta järjestyy pieni pöytä samantien. Listalta löytyy useampaa pizzaa lähtien 10,50 Margheritasta.

Nopean pohdinnan jälkeen valinnaksi löytyy Diavola Calabrese ja ravintolan nimeä kantava pizza Capperi!

Sitten odotellaan. Ja odotellaan. Jossain kohtaa hoksaa, että meidän jälkeen tilanneet seurueet saavat apetta nautittavaksi. Pieni pohdinta, että olisiko tilaus tipahtanut jonnekin väärään paikkaan ja samantien tilauksen ottanut tarjoilija kiiruhtaakin jo pahoittelemaan tilannetta. Hetken päästä hän vielä palaa pahoittelemaan uudestaan ja tarjoaa ilmaista jälkiruokajäätelöä hyvitykseksi. Tämä kelpaa mainiosti ja jatkamme vielä pizzojen odottelua.

Pizzojen saapuessa nälkä onkin jo ehtinyt kasvaa hieman, joten luonnollisesti melkein kaikki maistuisi tässä kohtaa hyvältä. Mutta todettakoon kuitenkin, että kyllä tässä rahalle saa hyvää vastinetta. Laadukkaat raaka-aineet maistuu niinkuin pitääkin. Divalola Calabresen tulinen ja mausteinen salamilevite tuo hyvää makua, mutta ei polta missään tapauksessa liikaa. Capperi on ns. valkoinen pizza, jossa tomaattikastiketta ei ole laisinkaan, vaan mozzarellan kyytipojaksi löytyy Piennola-tomaatteja, kaprista ja oreganoa. Yhdistelmä toimii hyvin, mutta ehkä konservatiisempana pizzan ystävänä kaipaan kuitenkin tomaattikastiketta.

Nätti sisustus, hyvä palvelu pientä lapsusta lukuunottamatta ja erittäin maistuvat pizzat. Suosittelen kokeilemaan!

Capperi löytyy Oulunkylästä osoitteesta Siltavoudintie 9.

Read More

Linko meillä ja muualla

Eilen tuli piipahdettua Linko Pizza Baarissa. Paikka oli juurikin mitä ennakot tiesivät kertoa, melko intiimi ja konstailematon ravintelibaari.

Tuli mieleen, että tämmöisiähän ne paikat ovat, missä tekee mieli käydä kun vierailee ulkomailla. Omintakeisia olohuoneita, joissa on just se “yks hyvä juttu”. Täällä se on, yllättäen, pizza. Tänne veisi vieraspaikkalaiset ehdottomasti.

Mitäs muita vastaavia meillä on Helsingissä? Ja mikä siellä on “se juttu”?

Linko NYTissä. Linko Facebookissa.

Read More