Jos viitsisin, niin tekisin vähän paremmin

Onko tuttu tunne katsella toisten äheltämistä ja miettiä, että kyllähän sitä itse vähän.. paremmin.. enemmän.. helpommin? Jos viitsisi.

Itse pääsin taas pitkästä aikaa osaksi tästä upeasta tunteesta, kun katselin jonkun punatakkisen nousua Tahkon rinnettä kävellen. Miksei juokse, mietin. Helpostihan tuon luulisi loikkivan. Ei edes näytä pahalta.

Tosta hölkällä puoleen väliin ja sitten loppukiihdytys.
Hölkällä puoleen väliin ja sitten loppukiihdytys. Sauna päälle ja grilli kuumaksi. Hyvä homma.

Alku sujuu lupaavasti. Nimittäin ensimmäiset viisi reipasta askelta. Sitten erehdyn vilkaisemaan yläviistoon ja tajuan, että tässähän saatana mennään pystysuoraa seinää ylöspäin.

Ja siltä se tuntuukin. Vaikka pistän tossua toisen eteen, niin eteneminen tuntuu kuin olisi tatti paskassa. Askel askel askel ja huippu ei lähene, ei sitten ollenkaan.

Pumppu alkaa hakata samaa tahtia kuin aloitteleva speedmetalrumpali, kovaa ja vähän tahdittomasti. Pohkeet huutavat hoosiannaa ja hengitys on muuttunut rahisevaksi puuskutukseksi.

Pakko varmaan hidastaa kävelyyn. Paitsi että kävelen jo. Tai raahustan lähinnä.

Jossain kohtaa vilkaisen taaksepäin ja tajuan, että onhan tässä nyt jo vähän noustukin. Samalla hahmotan myös loppumatkaa paremmin. Vaikka se näyttää edelleen kohtuuttomalta oloni huomioiden, niin hoen itselleni, että rauhassa loppuun saakka. Kävele vaikka jos on pakko. (Juuuh, kävelen jo.)

Pysähdin hetkeksi. Katselen ympärilleni näkemättä mitään ja ravistelen jalkojani. Ulospäin olen kuin “en minä taukoja tarvitsisi, mutta kivahan se on vähän katsella maisemia…”

Matka jatkuu. Mielenhäiriössä loikkaan muutaman kerran reippaammin ja niin loikkaa pumppukin. Nimittäin parin tahdin yli. Juu ei. Rauhassa nyt.

Ja sitten. Enää 20.. 15.. 10 metriä. Valmis. Tehty. Keuhkoja ja pohkeita vituttaa. Istahdan hetkeksi. Oispa kaljaa.

 

 

 

Vittu saatana. OIspa kaljaa.

Vettä sataa ja kaikkia vituttaa. Oispa kaljaa.

Joo joo! Sivusta katsominen on yleensä helpompaa kuin itse tekeminen. Onneksi saa itse päättää, koska edes kokeilee tekemistä.

Huomenna?

 

 

 

Read More

Treenivinkki – Karhun kevätretki

Reilu puolentunnin reippailu, jossa yhdistyy ketteryys, nopeus, kestävyys, lihasvoima ja lisäksi saat raitista ilmaa. No, sinnepäin ainakin.

1. Kävele reippaasti/hölkkää/juokse.

Kuvittele tähän tie. En hoksannut ottaa kuvaa. Oman jaksamisen mukaan juoksua, hölkkää, kävelyä tai näiden vuorottelua.

2. Ulkosalilla lihaskuntoa.

Pyri tekemään toistoja 10-20. Ja kierroksia oman kunnon mukaan 2-5.

Mieti, että liikkeet on työntäviä (punnerrus, tukin nosto ylös) ja vetäviä (leuanveto, käännetty soutu). Lisäksi muutama keskivartalorutistus välipalaksi.

 

3. Mäkijuoksua nyppylälle.

Pienikin mäki riittää aluksi. Taas oman kunnon mukaan, mutta idea olisi juosta “kovaa”. Jos tuntuu epävarmalta, niin ota ensimmäinen rauhallisesti ja pyri nostamaan jokaisella spurtilla pikkuisen vauhtia. Idea on saada erilaista rasitusta kuin tasaisesta juoksusta tai hölkästä. Ei siis reväyttää takareittä.

C360_2015-04-05-13-18-53-290

4. Bonus! Kiipea kalliolle ja ota itsestä tuima treeniselfie.

Ihan niinkuin olisit oikeasti treenannut, etkä käynyt vain ottamassa kuvia.

treenie

 

Read More