Miten parantaa työelämää? Aloita itsestäsi ja jatka siitä eteenpäin pienin askelin

Vaikka välillä voi tuntua, että töiden ongelmat ovat isoa hyhmää, joita on hankala parantaa, voi niitä koittaa jäsentää esim tähän tapaan. Erittelin ongelmia vaikuttamisen mahdollisuuksien mukaan. Tämä luonnollisesti on yksinkertaistus ja tarkoitus on herättää ajattelemaan omaa työtä osana kokonaisuutta ja miten voisi parantaa työn tekemistä eri  tilanteisssa.

Minä itte!

Tällä ei pelasta koko maailmaa (tai firmaa), mutta melko varmasti helpottanee omaa päivittäistä taivaltaan. Iso kysymys on, että mitä minulta odotetaan ja miten saisin sen tehtyä suhteellisen kivuttomasti? Osaanko priorisoida työtäni, jotta työaika menee siihen oikeasti oleelliseen? Tarvitsenko tarkat deadlinet ja suunnitelmat vai toiminko paremmin “vapaammassa” ympäristössä? Olenko sinut kaiken tekniikan ja tekemisen kanssa alkaen sähköpostista ja muista viestintävärkeistä ja päätyen vaikkapa agile/lean-menetelmien käyttöön? Jaksanko töissä ja palaudunko työn ulkopuolella vai pyöriikö työt öisin mielessä? Miten jaksan duunia ylihuomenna, ensi kuussa ja parin vuoden päästä? Miten itseohjautuvuutta tuetaan töissä?

Me mietitään tää tiimissä!

Oman tontin parantamisen lisäksi helpottaa, jos työkaverit / tiimi pystyy kommunikoimaan ja miettimään mitä ollaan tekemässä ja miten tekemistä voisi kehittää. Millaisia tekemisen tapoja voidaan sopia tiimille, jotta asiat tulee tehtyä hyvässä järjestyksessä ja ilman suurta hoppua? Miten annetaan työrauha työkavereille, kun on keskittymisen aika ja millaisia käytäntöjä sovitaan palavereihin, jotta tieto siirtyy, mutta vältetään ajanhukkaa? Missä tietojen pitäisi olla, jotta kaikki pääsevät hyödyntämään sitä?

Tässä auttaa valtavasti jos on valmiiksi ja hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri. Jos ei ole, niin tämä voi olla hyvä hetki aloittaa luomaan sitä, koska tämän edistäminen hyödyttää kaikkia.

Mutta muut eivät ymmärrä?

Oman ja tiimin tekemisten parantamisella korjaa päivittäistä jaksamistaan paljon, mutta miten ottaa osaa firman toiminnan parantamiseen? Oikeastaan juurikin parantamalla omaa ja tiimin toimintaa SEKÄ jakamalla sitä tietoa muille. Kun on lentokoneessa  ensin laittanut happinaamarin itselleen, voi sen jälkeeen auttaa muita. Työelämässä voi olla hyvin samansuuntainen periaate. On myös tärkeä tunnistaa oman vaikuttamisen rajat. Voi olla, että itsellä on paljon parempi strategia pöytälaatikossa firmalle, mutta ongelma on, että kukaan ei tiedä siitä. Pyydä palaveri pomon, pomon pomon tai pomon pomon pomon tai.. noh, jonkun kanssa. Esittele ideasi ja/tai jaa se useamman ihmisen nähtäväksi. Pyydä palautetta. Et voi päättää toteutetaanko sitä, mutta voit esittää ajatuksiasi jolloin edes teoriassa niistä voidaan napata kiinni. Jos ei napata, niin ehkä aika ei ollut kypsä tai sitä ei ymmärretty. Seuraavaan kertaan.

Miten alkuun?

Istahda hetkeksi alas ja mieti omaa työtä ja miten teet sitä. Ota kuppi kahvia ja juttele kaverin kanssa asiasta. Aloita kokeilemaan pienillä parannuksilla. Jos ei toimi heti, niin kokeile uudestaan ja vaikka vähän toisella tapaa. Jos tähän tarvitsee apua, niin mahdollisuus on myös järkätä fasilitoitua työpajaa, jossa parannettavia asioita voi yhdessä työstää. Työelämän parantaminen ei ole pikajuoksua, vaan ultrajuoksua, jota juostaan tällä hetkellä silmät kiinni ja toisinaan myös takaperin.

Seuraa kirjoituksia myös facebookissa

Photo by rawpixel on Unsplash

Read More

Työelämä on rikki, eikä sitä korjata enää vasaralla vaan valmennuksella

Työelämä on rikki.

Oma kokemus eri paikoista sekä yleisen keskustelun fiillis on, että lähes kaikkialla on krooninen kiire ja sitä myöden porukka alkaa olla väsähtänyt työssään. Monessa paikassa tehdyn työn merkitys on hämärtynyt ja tuntuu, että on kauhea kiire tehdä ja korjata asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä alunperinkään. Kehitytään paremmiksi ongelmanratkaisijoiksi, mutta valitettavasti ei aina tiedetä mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa. Pääasia, että tulee valmista ja mielellään jo eilen.

Kiirettä ja “työhyvinvointia” korjataan eri paikoissa eri tavoin. Aiemmin hankittiin biljardipöytiä ja kolaa kaappiin, nykyään  liikuntaseteleitä ja salikortteja. Osassa paikoista on myös herätty ajattelemaan työn merkitystä ja sujuvaa tekemistä mm. ketterin menetelmin. Tätä ajattelua olen myös itse päässyt tekemään viimeisen 10 vuoden ajan. Samaan aikaan kuitenkin kun olen oppinut sekä tekemään ja ajattelemaan ketterästi, olen huomannut että edelleen se ihminen siellä työpaikalla jää vähemmälle huomioille. Millä fiiliksillä tullaan töihin yleensä? Onko yleisesti jaksamista ja energiaa? Palveleeko tiimin tavat tekemistä? Onko töiden ulkopuolella mielekästä tekemistä jne? Enkä tarkoita, että työpaikan pitäisi olla päiväkoti, missä vaihdetaan vaipat kun vetelät lurahtaa pöksyihin, mutta väitän että jos ihmisen ottaa huomioon kokonaisuutena ja tarjoaa keinoja vaikuttaa omaan työhön ja elämiseen, on hänen parempi olla töissä ja sitä myöden myös tekemisen laatu, ideat ja yhteistyö paranee.

Tätä kuviota haluan kehittää paremmaksi. Sen sijaan, että nyt hakisin vielä lisää oppia ketteristä menetelmistä, niin tällä hetkellä mielestäni minulle on fiksumpaa oppia enemmän ihmisten kohtaamisista, valmentamisesta, empatiasta ja kuuntelusta sekä miettiä miten parannetaan ja tuetaan itseohjautuvuutta. Joten aloitin nyt syksyllä Valmentamossa LCF life coach -opiskelut työn ohessa. Vaikka nämä asiat eivät ole entuudestaankaan ihan vieraita, koen että lisäoppi ei kaada ojaan eikä pieni ajatusten ravistelu tee pahaa.

Uskon, että saan koulutuksesta ennen kaikkea lisää työkaluja nimenomaan työelämän parantamiseen yhdessä jo käytössä olevien lean- ja agile-menetelmien avulla, pidän myös tärkeänä että pääsen tekemään perinteistä valmennusta työn ulkopuolella. Mielestäni parempi valmentaja ymmärtää just sopivasti työtä, työelämää ja elämää.

Kirjoitan aiheesta lisää ja sitä voit seurata helposti tässä blogissa, facebookissa ja instassa. Ota seurantaan!

 

Photo by Alex Kotliarskyi on Unsplash

Read More

Lähimatkailua uuteen nousuun tunnelmallisten Airbnb -majoitusten avulla

Joskus pohtinut mielessäin, että pieni irtiotto viikonloppuna uusiin maisemiin voisi toimia piristävänä minilomana. Mutta sitten jotenkin aina jäänyt ajatuksen asteelle, että minne sitä sitten menisi, mitä tekisi, ehtiikö kuitenkaan mitään ja netflixiinkin tuli just uusi sarja ja ehkä vettä sataa ja pyykkiäkin pitäisi…

Tällä kertaa kuitenkin ajatus toteutui ja viikonlopun irtiotto oli mitä mainioin!

Eka ajatus oli huristella Repoveden kansallispuistoon vaeltelemaan ja että yöpyisi lähempänä kohdetta perjantaiyön. Airbnb:tä katsellessa löytyi Pyhtäältä mukavan tuntuinen mummonmökki, missä oli sauna. Lisäksi lähempänä löytyi Kukuljärven vaellusreitti, joten Repovesi jää odottamaan parempaa hetkeä.

Perjantaina siis reipas tunti autoilua ja paikan päällä majoittaja keitteli kahvit ja tarjosi itsetehtyä raparperipiirakkaa. Hetkisen aikaa turisten mukavia ja emäntä kertoi pirtin historiaa ja vähän paikallisia nähtävyyksiä. Kahvien jälkeen iltakävelylle Pyhtään kivikirkolle ja sekä paikalliselle ABC:lle hakemaan pari saunajuomaa. Palatessa sauna olikin jo lämmitetty valmiiksi joten illan ohjelmassa oli parin tunnin löylyt ja ilta-aurinkoa terassilla.

Pikkuinen pihasauna
Majapaikkamökki

Lauantaina alakerrasta löytyi katettuna aamupalaa ja kahvia! Herkut naamariin nautiskellen  ja sitten kohti Kukuljärven vaellusreittiä. Kahdeksan kilometriä tuntui ajatuksena kevyeltä päivä kävelyltä, mutta reitti olikin yllättävän haastava ja aikaa meni melkein kolme tuntia. Strömforsin ruukillakin näytti olevan tapahtumaa, mutta tässä vaiheessa mielenkiinto (ja nälkä) vei Loviisan suuntaan. Cafe Saltbodanin maittavan burgerin jälkeen sitten pikkuteitä pitkin takaisin Helsinkiin. Reissun kesto n. 24 h, mutta mukavia kokemuksia tuli sen verran, kuin että olisi ollut  pidemmänkin ajan.

Pakko myöntää, että ilman Airbnb:tä olisi koskaan tullut yövyttyä Pyhtäällä, mutta nyt tämän mainion majoituksen johdosta jäi olo, että löytyisikö lisää tunnelmallisia majapaikkoja (saunalla)?

Toivottavasti. Näistä olisi mukava kirjoitella lisää. Suosittelen ehdottomasti ja kuulen mieluusti myös vinkkejä.

 

 

 

 

 

Read More

Elämäntaparemontissa kyse ei ole kiloista – uusien asioiden opettelulla pääsee pidemmälle

Kirjoitin edellisessä merkinnässä toistaiseksi onnistuneesta painonpudotuksesta. Toistaiseksi onnistuneesta, koska jossain jo tuli palautetta, että jos kahden vuoden päästä kilot ovat pysyneet poissa, niin pudotus voidaan todeta varmaan lopullisesti onnistuneeksi? Eli näemmä olen nyt sitoutunut sitten ainakin kahdeksi vuodeksi kertomaan onnistumisia ja epäonnistumisia aiheen tiimoilta. Selvä homma…

via GIPHY

Helppoahan se kun…

Palautetta tuli myös siitä, että helppoahan se on pudottaa isosta painosta muutama kilo pois, mutta toista se on jos ylipainoa on vain muutama kilo. Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa. Sanoisin niin, että painon pudottaminen on yksinkertaista, mutta välttämättä se ei ole helppoa edes alussa. Usein pitää kääntää muutamaa vipua päässään oikeaan suuntaan, että pääsee edes alkuun ja uskaltaa yrittää. Ja aina toisten kohdalla tämä näyttää jopa kiusallisen helpolta.

Omalla kohdalla nuo n. 10 kiloa tosiaan lähti “liiankin” helposti ja siksi onkin nyt mielenkiintoista nähdä, että miten tämä etenee jatkossa.

Tavoitteet, pitkäjänteisyys ja oikean suuntainen tekeminen

Olen melko vakuuttunut, että kaikki mitä pitää tavoittelemisen arvoisena, vaatii aikaa ja oikean suuntaista tekemistä.

Jos mietin omia tavoitteitani, niin pelkistettynä
– olla hyvässä kunnossa (jaksaa arkea, sietää stressiä ja tarvittaessa nostelee pesukoneita ja painii karhujen kanssa)
– syödä nautinnollisesti ilman pelkoa valtavasta painonnoususta. (mmmm.. pizzaa.. ja punkkua..)
– elää ja naatiskella kaikenlaisesta puuhailusta ja pysyä uteliaana ja uskaliaana (viinijooga, reissailut, jne)

Näiden tavoitteiden tekeminen omalla kohdallani voisi muodostua näin.

– Aktiivisuutta arjessa (enemmän askelia, työmatkaliikuntaa, portaita hissin sijaan jne)
– Liikuntaa (maltillisesti kasvavaa, tavoitteellista ja monipuolista liikkumista)
– Syödä terveellisesti ja sopivalla rytmillä mahdollisimman monta kertaa viikon aikana
– Tarttua tilaisuuksiin ja haastaa itseäni vaikka bloggaamalla painon pudotuksesta..
– Kannustaa itseäni ja muita kokeilemaan sitä mikä kiinnostaa ja kehottamaan lopettaa loputon itsensä ruoskinta.

Aika kelvolliset?

via GIPHY

Kertaus ja se oikea oivallus

Perimmäisenä tavoitteena itsellä oli terveyden lisääminen / mahdollisten tulevien sairauksien ehkäisy. Tätä pyrin edistämään pudottamalla painoa, johon tärkeimpänä työkaluna on oikeanlainen syömisen opettelu ja aktiivisuus/liikunta. Kumpaakaan näistä ei voi tehdä varastoon tai hoitaa joskus myöhemmin “kerralla kuntoon” vaan molempia on hyvä alkaa opettelemaan samantien. Sitten vain säädellä tekemisen liekkiä isommaksi tai pienemmäksi tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan.

Mutta kuitenkin niin, että tämän päivän hurma ei saisi olla huomisen turma. Eli tekemisen tahti sitä mukaa, että mielekkyys säilyy ja asiaa on kiva tehdä ensi viikollakin.

Ja näin huomataan, että elämäntaparemontti onkin kitudieettien, kieltojen ja jatkuvan ruoskimisen sijaan oikeansuuntaisten asioiden jatkuvaa pientä tekemistä ja opettelua. Välillä tämä kaikki hidastuu, pysähtyy ja ottaa takapakkia. Ei tällöin ole epäonnistunut ihmisenä, jonka pitää ruoskia itseään vaan tarjota itselleen olkapää, jota vasten todeta, että opittiinko tästä jotain? Ja jatkaa matkaa kun hetki taas koittaa.

Näiden avulla myös kilot alkavat löytämään paikkansa pitkässä juoksussa.

Jos ajatus houkuttelee, niin nyt on hyvä hetki miettiä ensi viikkoa. Mitkä voisivat olla omalla kohdalla ne pienet ensimmäiset askeleet syömisen ja liikkumisen kohdalla mitä kokeilet?

Itse olen myös matkalla ja tätä opettelua saa helpoiten seurattua esim facebookissa tai instassa. Seuraa ja anna palautetta, kannusta tai kiroa! Kaikki luetaan!

Tasaisuus on harha, tasapaino on taito. Ja sitä voi opetella. 

Read More

Mies pudotti painoa 10 kiloa syömällä normaalisti – tätä et lue kohuotsikoista!

Niin siinä sitten pääsi käymään. Toteuttamalla virallisterveellisiä suosituksia sen pahemmin rypistelemättä parin kuukauden ajan, on painoa lähtenyt kehosta melkein 10 kiloa.

Totta puhuen tämä on vähän yllättänyt itsenikin, joten piti hieman pureksia, että mitä tässä oikeasti on tapahtunut.

via GIPHY 

Historiaa.

Nelisen vuotta sitten tapahtuneen trauman sekä muuttuneiden elintapojen vuoksi kroppaan pääsi kertymaan muutaman vuoden aikana melkein 20 kiloa ylimääräistä rakastettavaa. Tämä on kulkenut mukana sen kummemmin miettimättä. Välillä on ollut ajatus, että ehkä jotain voisi tehdä ja pitäisikö, mutta sitten se on jäänyt, koska.. En oikeastaan ole kokenut tähän kuitenkaan suurta tarvetta. Vähän sama kuin suomalaisten into oppia koodaamaan.

Mistä motivaatio?

Omassa tapauksessa riittävä motivaatio tuli terveydesta. Tai oikeastaan sen parantamisesta.  Keski-ikää lähestyvien ylipainoisten hyvinvointi- ja fitnessbloggaajien kuntotarkastuksessa kun kävi ilmi, että veriarvot olivat hieman koholla ja niissä olisi parannettavaa. Vaikka mieleltäni olenkin kuin teini-ikäinen tubettaja, niin kroppa kuitenkin vanhenee vuosi vuodelta ja painon keventäminen tässä kohtaa olisi mielekäs teko terveyden edistämiseksi.

Ja ehkä oon vähän seksikkäämpi kevyempänä? Sekin vähän motivoi. Saako noin muuten sanoa?

via GIPHY

 

Mitä sitten konkreettisesti tein?

Jotta veriasioiden arvot menisivät parempaan päin, tarkoittaisi se tässä tapauksessa

  1. kilojen karistamista
  2. parempaa syömistä

Koska painon pudottamisen suurin tekijä on ruoka, niin tuossahan sitten iskee juurikin sillä paremmalla syömisellä yhdellä iskulla kaksi kärpästä.

Syömisen suhteen oikeastaan isoin vaikutus tuli

  • Kovien rasvojen vähentämisellä
  • Suolan vähentämisellä
  • Kasvisten lisäämisellä
  • Ruokarytmin parantamisella (lue: välipalojen syömisellä)

Suomeksi sanottuna siis vaihdoin rasvaisen juuston ensin olemattoman rasvaiseen (5% yök!) ja sittemmin vähemmän rasvaiseen (16%). Samalla vähensin määriä. Eli leipäpalan päälle ei enää tarvinnut laittaa 3 sentin paksuista juustovauvaa, vaan yhden siivun lisäksi nakkasin päälle tomaattia tai kurkkua. Rasvainen jauheliha (23%) vaihtui kanaan ja ylipäätään määrät vähenivät lihansyönnin suhteen. Työpaikalla pyrin syömään mahdollisimman usein kasvispöperöä ja kotona kokkailen välillä tofua, papua ja muuta ituhippihöpötystä. Olen opetellut tunkemaan lautaselle lähes aina kurkut, tomaatit tai joskus jotain raastetta. Tätä kun tekee useamman kerran päivässä, niin kilo kasviksia päivässä ei ole ihan liioittelua. Tämä taas tarkoittaa sitä, että päivää kohden tulee vähemmän kaloreita, mutta vatsa pysyy täynnä, joten energiavaje tulee helposti ilman nälkää tai itkua.

Ruokarytmin suhteen elelen aika kokeillen vielä, mutta tuntuu että satunnaisen aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa riittää toistaiseksi ja väliin kun nappaa jotain hedelmää, leipää ja/tai proteiinivanukkaan, niin hyvin pärjää.

Tässä kohtaa olisi tietty kiva uhota, että olen vähän parempi kuin muut ja elän askeesissa kuin soturimunkki, jonka tahdonvoima on timanttia ja selkäranka silkkaa teräsbetonia.

via GIPHY

Mutta ei.

Aika löysin rantein tässä on menty. Pääsääntöisesti saan tehtyä fiksuja valintoja, mutta välillä lipsahtaa. Joskus lipsahtaa tietoisesti ja joskus muuten vaan. Parin kuukauden aikana on tietoisesti tullut syötyä burgeria ja pizzaa, oluttakin on nautittu ja viiniä juotu. Joskus kasvismössö on jotenkin vahingossa vaihtunut uunimakkaraan.

En ole tästä halunnut enkä jaksanut jäädä itseäni soimaamaan, vaan nokka kohti seuraavaa valintaa. Viikon syömiset ja iso kuva mielessä, niin lauantai-illan saunakalja ei sitä kaada. Päinvastoin. Kun sopivin väliajoin vähän “hellittää”, niin jää pidemmät repsahdukset tapahtumatta eikä elämä tunnu niin terveystunkkaiselta. Siksihän tässä kuitenkin koittaa parantaa tapojaan. Että saisi herkutella vielä useita vuosia.

Summattuna jotenkin näin.

  • Muista iso kuva. Yksi hyvä valinta ei riitä, eikä yksi huono valinta pilaa.
  • Pyri tekemään hyviä valintoja niin paljon kuin mahdollista.
  • Hyväksy, että aina ei onnistu.
  • Älä kiristä liikaa, punkku ja pizza kaverin kanssa on joskus just sopiva valinta.
  • Tavoite on.. Mieti mikä se omalla kohdalla on. Fiksu ja rento syöminen ei ole ollenkaan huono tavoite.

Mitä seuraavaksi?

Kiloja riittää vielä kevennettäväksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä, että missä tahdissa ne lähtee. Syöminen jatkuu ja kesä tulee.

Aiheesta ja aiheen viereltä on herännyt ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia, joten niitä kirjoitan varmasti lisää. Tätä tekemistä voit seurata facebookissa ja instassa. Otan kannustukset, palautteet, kysymykset ja ideat kiitollisena vastaan. Jee!

Kirjoitin myös ajatuksia koskien elämäntaparemontin taustalta.

via GIPHY

Alla jotain ruokia mitä olen syönyt viimeisen parin kuukauden aikana.

Ihan tavallisia asioita.

Ruokahommia

 

 

Read More

Uupumusta, sisäistä puhetta ja kuureja – vieraana Akonniemen avarassa luonnossa

Piipahdin muutama hetki sitten Akonniemen avarassa luonnossa vieraana. Kaiman kanssa on aina leppoisa jutustella, eikä tälläkään kertaa podcastin aihetta kummemmin valmisteltu vaan rupateltiin siitä mitä oli “mielen päällä”.

Tällä kertaa jutusteltin työuupumuksesta, sen tunnistamisesta ja voiko sille tehdä jotain. Sisäisestä puheesta, äänensävyistä ja sen toimivuudesta sekä muutama sana kuureista ja miksi ne voivat olla toimivia keinoja joissain tapauksissa.

Uupumisen ennakoimisessa yksi keino voi olla kurkata kalenterista mennyttä ja tulevaa. Jos hetkeen ei ole ollut aikaa tai energiaa tehdä itselleen mukavia juttuja tai semmoista aikaa ei ole edes tulossa, niin voi olla hyvä hetki miettiä, että miten kauan pitää jaksaa ilman kunnollista palautumista.

 

Kuuntele koko jakso täältä.

(Photo by Patrick Breitenbach, Creative Commons license)

 

 

Read More

Iltapalaa ja viinejä Farangissa

*tldr;
– Maista Farangin karamellipossua
– Osta ja maista ystävien kanssa Torres Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut
– Kokeile jouluna possun kanssa Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2017
– Nauti elämästä.

Ja sitten asiaan. Sain taannoin kutsun Winestatelta Farangiin syömään hyvää ruokaa, maistelemaan viinejä sekä kuulemaan chileläistä viinintekijää Christian Carrascoa. Vaikka raskas viikko oli jo lähes hyydyttänyt innokkaan viinifitnessbloggaajaan, niin tartuin kutsuun empimättä. Parempaa seppälää päälle ja isolle kirkolle iltapalalle mars!

Kokoontumisen alkuvauhdiksi maistettiin Esteladoa, joka oli itselle jo entuudestaan herkullinen tuttu. Kuiva ja hapokas, eli just sopivaa herkkua ystävien kanssa maisteltavaksi arkeen ja juhlaan. Lisäksi Pais-rypäleestä valmistettavan viinin ostaminen on lähes tulkoon eettinen teko.

País-lajikkeen kasvavalla suosiolla on myös kouriintuntuvia vaikutuksia. Kun rypälekilosta maksettavien pesojen määrä on kasvanut, köyhien viinitilallisten elintaso on kohentunut.

Esimerkiksi Torres Chile, eettisen viininviljelyn pioneeri Chilessä, maksaa rypäleistä sopimusviljelijöilleen poikkeuksellisen hyvän hinnan. Sen lisäksi se pyrkii parantamaan heidän työskentelyolosuhteitaan: talon viinintekijätiimit auttavat viljelijöitä tarhoilla.

Jos just ei ole köyhiä kissanpentuja pelastettavaksi homeisesta talosta, niin maailmaa voi parantaa hieman ostamalla pari pulloa tätä kuohuvaa.

Illan aikana pöytään tuli monenlaista pöperöä ja siihen sopivaa viiniä. Ehkä paras kombo on kuitenkin Farangin karamellipossu sekä ylhäällä suosittelemani rosé. Tästä myös rupateltiin pöydässä tovi ja todettiin, että samainen viini sopisi myös jouluiseen pöytään possun ja muun appeen seuraksi.

Pitkän pöydän päässä seurassa istui Mungolifen Anna miehensä kanssa ja illan aikana juttua riitti viinien ja ruuan lisäksi bloggaamisesta ja sen muutoksesta, mielipidevaikuttajista, tastingeistä, maun kehittymisestä, somekohuista ja varmaan monesta muustakin. Lisäksi suunnitteilla oli opintomatka Ouluun sikäläisen baarinpitäjän oppiin tekemään drinkkejä. Road trip Ouluun ja intensiiviopetus drinkkien tekemiseen voisi olla myös hyvää sisältöä tänne?

Ilta oli kerrassaan mainio ja ehkä myös pieni muistutus, että sen kiireisen ja raskaan arjen keskellä kannattaa joskus tempaista ja irrottautua edes hetkeksi syömään ja juomaan hyvässä seurassa. Hommat odottaa kyllä, elämä ei.

*tldr: on lyhennys (too long, didn’t read) heille, ketkä eivät ehdi mitään. Sitä varten sisältö muutamalla ranskalaisella viivalla.

Read More