Lähimatkailua uuteen nousuun tunnelmallisten Airbnb -majoitusten avulla

Joskus pohtinut mielessäin, että pieni irtiotto viikonloppuna uusiin maisemiin voisi toimia piristävänä minilomana. Mutta sitten jotenkin aina jäänyt ajatuksen asteelle, että minne sitä sitten menisi, mitä tekisi, ehtiikö kuitenkaan mitään ja netflixiinkin tuli just uusi sarja ja ehkä vettä sataa ja pyykkiäkin pitäisi…

Tällä kertaa kuitenkin ajatus toteutui ja viikonlopun irtiotto oli mitä mainioin!

Eka ajatus oli huristella Repoveden kansallispuistoon vaeltelemaan ja että yöpyisi lähempänä kohdetta perjantaiyön. Airbnb:tä katsellessa löytyi Pyhtäältä mukavan tuntuinen mummonmökki, missä oli sauna. Lisäksi lähempänä löytyi Kukuljärven vaellusreitti, joten Repovesi jää odottamaan parempaa hetkeä.

Perjantaina siis reipas tunti autoilua ja paikan päällä majoittaja keitteli kahvit ja tarjosi itsetehtyä raparperipiirakkaa. Hetkisen aikaa turisten mukavia ja emäntä kertoi pirtin historiaa ja vähän paikallisia nähtävyyksiä. Kahvien jälkeen iltakävelylle Pyhtään kivikirkolle ja sekä paikalliselle ABC:lle hakemaan pari saunajuomaa. Palatessa sauna olikin jo lämmitetty valmiiksi joten illan ohjelmassa oli parin tunnin löylyt ja ilta-aurinkoa terassilla.

Pikkuinen pihasauna
Majapaikkamökki

Lauantaina alakerrasta löytyi katettuna aamupalaa ja kahvia! Herkut naamariin nautiskellen  ja sitten kohti Kukuljärven vaellusreittiä. Kahdeksan kilometriä tuntui ajatuksena kevyeltä päivä kävelyltä, mutta reitti olikin yllättävän haastava ja aikaa meni melkein kolme tuntia. Strömforsin ruukillakin näytti olevan tapahtumaa, mutta tässä vaiheessa mielenkiinto (ja nälkä) vei Loviisan suuntaan. Cafe Saltbodanin maittavan burgerin jälkeen sitten pikkuteitä pitkin takaisin Helsinkiin. Reissun kesto n. 24 h, mutta mukavia kokemuksia tuli sen verran, kuin että olisi ollut  pidemmänkin ajan.

Pakko myöntää, että ilman Airbnb:tä olisi koskaan tullut yövyttyä Pyhtäällä, mutta nyt tämän mainion majoituksen johdosta jäi olo, että löytyisikö lisää tunnelmallisia majapaikkoja (saunalla)?

Toivottavasti. Näistä olisi mukava kirjoitella lisää. Suosittelen ehdottomasti ja kuulen mieluusti myös vinkkejä.

 

 

 

 

 

Read More

Elämäntaparemontissa kyse ei ole kiloista – uusien asioiden opettelulla pääsee pidemmälle

Kirjoitin edellisessä merkinnässä toistaiseksi onnistuneesta painonpudotuksesta. Toistaiseksi onnistuneesta, koska jossain jo tuli palautetta, että jos kahden vuoden päästä kilot ovat pysyneet poissa, niin pudotus voidaan todeta varmaan lopullisesti onnistuneeksi? Eli näemmä olen nyt sitoutunut sitten ainakin kahdeksi vuodeksi kertomaan onnistumisia ja epäonnistumisia aiheen tiimoilta. Selvä homma…

via GIPHY

Helppoahan se kun…

Palautetta tuli myös siitä, että helppoahan se on pudottaa isosta painosta muutama kilo pois, mutta toista se on jos ylipainoa on vain muutama kilo. Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa. Sanoisin niin, että painon pudottaminen on yksinkertaista, mutta välttämättä se ei ole helppoa edes alussa. Usein pitää kääntää muutamaa vipua päässään oikeaan suuntaan, että pääsee edes alkuun ja uskaltaa yrittää. Ja aina toisten kohdalla tämä näyttää jopa kiusallisen helpolta.

Omalla kohdalla nuo n. 10 kiloa tosiaan lähti “liiankin” helposti ja siksi onkin nyt mielenkiintoista nähdä, että miten tämä etenee jatkossa.

Tavoitteet, pitkäjänteisyys ja oikean suuntainen tekeminen

Olen melko vakuuttunut, että kaikki mitä pitää tavoittelemisen arvoisena, vaatii aikaa ja oikean suuntaista tekemistä.

Jos mietin omia tavoitteitani, niin pelkistettynä
– olla hyvässä kunnossa (jaksaa arkea, sietää stressiä ja tarvittaessa nostelee pesukoneita ja painii karhujen kanssa)
– syödä nautinnollisesti ilman pelkoa valtavasta painonnoususta. (mmmm.. pizzaa.. ja punkkua..)
– elää ja naatiskella kaikenlaisesta puuhailusta ja pysyä uteliaana ja uskaliaana (viinijooga, reissailut, jne)

Näiden tavoitteiden tekeminen omalla kohdallani voisi muodostua näin.

– Aktiivisuutta arjessa (enemmän askelia, työmatkaliikuntaa, portaita hissin sijaan jne)
– Liikuntaa (maltillisesti kasvavaa, tavoitteellista ja monipuolista liikkumista)
– Syödä terveellisesti ja sopivalla rytmillä mahdollisimman monta kertaa viikon aikana
– Tarttua tilaisuuksiin ja haastaa itseäni vaikka bloggaamalla painon pudotuksesta..
– Kannustaa itseäni ja muita kokeilemaan sitä mikä kiinnostaa ja kehottamaan lopettaa loputon itsensä ruoskinta.

Aika kelvolliset?

via GIPHY

Kertaus ja se oikea oivallus

Perimmäisenä tavoitteena itsellä oli terveyden lisääminen / mahdollisten tulevien sairauksien ehkäisy. Tätä pyrin edistämään pudottamalla painoa, johon tärkeimpänä työkaluna on oikeanlainen syömisen opettelu ja aktiivisuus/liikunta. Kumpaakaan näistä ei voi tehdä varastoon tai hoitaa joskus myöhemmin “kerralla kuntoon” vaan molempia on hyvä alkaa opettelemaan samantien. Sitten vain säädellä tekemisen liekkiä isommaksi tai pienemmäksi tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan.

Mutta kuitenkin niin, että tämän päivän hurma ei saisi olla huomisen turma. Eli tekemisen tahti sitä mukaa, että mielekkyys säilyy ja asiaa on kiva tehdä ensi viikollakin.

Ja näin huomataan, että elämäntaparemontti onkin kitudieettien, kieltojen ja jatkuvan ruoskimisen sijaan oikeansuuntaisten asioiden jatkuvaa pientä tekemistä ja opettelua. Välillä tämä kaikki hidastuu, pysähtyy ja ottaa takapakkia. Ei tällöin ole epäonnistunut ihmisenä, jonka pitää ruoskia itseään vaan tarjota itselleen olkapää, jota vasten todeta, että opittiinko tästä jotain? Ja jatkaa matkaa kun hetki taas koittaa.

Näiden avulla myös kilot alkavat löytämään paikkansa pitkässä juoksussa.

Jos ajatus houkuttelee, niin nyt on hyvä hetki miettiä ensi viikkoa. Mitkä voisivat olla omalla kohdalla ne pienet ensimmäiset askeleet syömisen ja liikkumisen kohdalla mitä kokeilet?

Itse olen myös matkalla ja tätä opettelua saa helpoiten seurattua esim facebookissa tai instassa. Seuraa ja anna palautetta, kannusta tai kiroa! Kaikki luetaan!

Tasaisuus on harha, tasapaino on taito. Ja sitä voi opetella. 

Read More

Mies pudotti painoa 10 kiloa syömällä normaalisti – tätä et lue kohuotsikoista!

Niin siinä sitten pääsi käymään. Toteuttamalla virallisterveellisiä suosituksia sen pahemmin rypistelemättä parin kuukauden ajan, on painoa lähtenyt kehosta melkein 10 kiloa.

Totta puhuen tämä on vähän yllättänyt itsenikin, joten piti hieman pureksia, että mitä tässä oikeasti on tapahtunut.

via GIPHY 

Historiaa.

Nelisen vuotta sitten tapahtuneen trauman sekä muuttuneiden elintapojen vuoksi kroppaan pääsi kertymaan muutaman vuoden aikana melkein 20 kiloa ylimääräistä rakastettavaa. Tämä on kulkenut mukana sen kummemmin miettimättä. Välillä on ollut ajatus, että ehkä jotain voisi tehdä ja pitäisikö, mutta sitten se on jäänyt, koska.. En oikeastaan ole kokenut tähän kuitenkaan suurta tarvetta. Vähän sama kuin suomalaisten into oppia koodaamaan.

Mistä motivaatio?

Omassa tapauksessa riittävä motivaatio tuli terveydesta. Tai oikeastaan sen parantamisesta.  Keski-ikää lähestyvien ylipainoisten hyvinvointi- ja fitnessbloggaajien kuntotarkastuksessa kun kävi ilmi, että veriarvot olivat hieman koholla ja niissä olisi parannettavaa. Vaikka mieleltäni olenkin kuin teini-ikäinen tubettaja, niin kroppa kuitenkin vanhenee vuosi vuodelta ja painon keventäminen tässä kohtaa olisi mielekäs teko terveyden edistämiseksi.

Ja ehkä oon vähän seksikkäämpi kevyempänä? Sekin vähän motivoi. Saako noin muuten sanoa?

via GIPHY

 

Mitä sitten konkreettisesti tein?

Jotta veriasioiden arvot menisivät parempaan päin, tarkoittaisi se tässä tapauksessa

  1. kilojen karistamista
  2. parempaa syömistä

Koska painon pudottamisen suurin tekijä on ruoka, niin tuossahan sitten iskee juurikin sillä paremmalla syömisellä yhdellä iskulla kaksi kärpästä.

Syömisen suhteen oikeastaan isoin vaikutus tuli

  • Kovien rasvojen vähentämisellä
  • Suolan vähentämisellä
  • Kasvisten lisäämisellä
  • Ruokarytmin parantamisella (lue: välipalojen syömisellä)

Suomeksi sanottuna siis vaihdoin rasvaisen juuston ensin olemattoman rasvaiseen (5% yök!) ja sittemmin vähemmän rasvaiseen (16%). Samalla vähensin määriä. Eli leipäpalan päälle ei enää tarvinnut laittaa 3 sentin paksuista juustovauvaa, vaan yhden siivun lisäksi nakkasin päälle tomaattia tai kurkkua. Rasvainen jauheliha (23%) vaihtui kanaan ja ylipäätään määrät vähenivät lihansyönnin suhteen. Työpaikalla pyrin syömään mahdollisimman usein kasvispöperöä ja kotona kokkailen välillä tofua, papua ja muuta ituhippihöpötystä. Olen opetellut tunkemaan lautaselle lähes aina kurkut, tomaatit tai joskus jotain raastetta. Tätä kun tekee useamman kerran päivässä, niin kilo kasviksia päivässä ei ole ihan liioittelua. Tämä taas tarkoittaa sitä, että päivää kohden tulee vähemmän kaloreita, mutta vatsa pysyy täynnä, joten energiavaje tulee helposti ilman nälkää tai itkua.

Ruokarytmin suhteen elelen aika kokeillen vielä, mutta tuntuu että satunnaisen aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa riittää toistaiseksi ja väliin kun nappaa jotain hedelmää, leipää ja/tai proteiinivanukkaan, niin hyvin pärjää.

Tässä kohtaa olisi tietty kiva uhota, että olen vähän parempi kuin muut ja elän askeesissa kuin soturimunkki, jonka tahdonvoima on timanttia ja selkäranka silkkaa teräsbetonia.

via GIPHY

Mutta ei.

Aika löysin rantein tässä on menty. Pääsääntöisesti saan tehtyä fiksuja valintoja, mutta välillä lipsahtaa. Joskus lipsahtaa tietoisesti ja joskus muuten vaan. Parin kuukauden aikana on tietoisesti tullut syötyä burgeria ja pizzaa, oluttakin on nautittu ja viiniä juotu. Joskus kasvismössö on jotenkin vahingossa vaihtunut uunimakkaraan.

En ole tästä halunnut enkä jaksanut jäädä itseäni soimaamaan, vaan nokka kohti seuraavaa valintaa. Viikon syömiset ja iso kuva mielessä, niin lauantai-illan saunakalja ei sitä kaada. Päinvastoin. Kun sopivin väliajoin vähän “hellittää”, niin jää pidemmät repsahdukset tapahtumatta eikä elämä tunnu niin terveystunkkaiselta. Siksihän tässä kuitenkin koittaa parantaa tapojaan. Että saisi herkutella vielä useita vuosia.

Summattuna jotenkin näin.

  • Muista iso kuva. Yksi hyvä valinta ei riitä, eikä yksi huono valinta pilaa.
  • Pyri tekemään hyviä valintoja niin paljon kuin mahdollista.
  • Hyväksy, että aina ei onnistu.
  • Älä kiristä liikaa, punkku ja pizza kaverin kanssa on joskus just sopiva valinta.
  • Tavoite on.. Mieti mikä se omalla kohdalla on. Fiksu ja rento syöminen ei ole ollenkaan huono tavoite.

Mitä seuraavaksi?

Kiloja riittää vielä kevennettäväksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä, että missä tahdissa ne lähtee. Syöminen jatkuu ja kesä tulee.

Aiheesta ja aiheen viereltä on herännyt ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia, joten niitä kirjoitan varmasti lisää. Tätä tekemistä voit seurata facebookissa ja instassa. Otan kannustukset, palautteet, kysymykset ja ideat kiitollisena vastaan. Jee!

Kirjoitin myös ajatuksia koskien elämäntaparemontin taustalta.

via GIPHY

Alla jotain ruokia mitä olen syönyt viimeisen parin kuukauden aikana.

Ihan tavallisia asioita.

Ruokahommia

 

 

Read More

Uupumusta, sisäistä puhetta ja kuureja – vieraana Akonniemen avarassa luonnossa

Piipahdin muutama hetki sitten Akonniemen avarassa luonnossa vieraana. Kaiman kanssa on aina leppoisa jutustella, eikä tälläkään kertaa podcastin aihetta kummemmin valmisteltu vaan rupateltiin siitä mitä oli “mielen päällä”.

Tällä kertaa jutusteltin työuupumuksesta, sen tunnistamisesta ja voiko sille tehdä jotain. Sisäisestä puheesta, äänensävyistä ja sen toimivuudesta sekä muutama sana kuureista ja miksi ne voivat olla toimivia keinoja joissain tapauksissa.

Uupumisen ennakoimisessa yksi keino voi olla kurkata kalenterista mennyttä ja tulevaa. Jos hetkeen ei ole ollut aikaa tai energiaa tehdä itselleen mukavia juttuja tai semmoista aikaa ei ole edes tulossa, niin voi olla hyvä hetki miettiä, että miten kauan pitää jaksaa ilman kunnollista palautumista.

 

Kuuntele koko jakso täältä.

(Photo by Patrick Breitenbach, Creative Commons license)

 

 

Read More

Iltapalaa ja viinejä Farangissa

*tldr;
– Maista Farangin karamellipossua
– Osta ja maista ystävien kanssa Torres Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut
– Kokeile jouluna possun kanssa Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2017
– Nauti elämästä.

Ja sitten asiaan. Sain taannoin kutsun Winestatelta Farangiin syömään hyvää ruokaa, maistelemaan viinejä sekä kuulemaan chileläistä viinintekijää Christian Carrascoa. Vaikka raskas viikko oli jo lähes hyydyttänyt innokkaan viinifitnessbloggaajaan, niin tartuin kutsuun empimättä. Parempaa seppälää päälle ja isolle kirkolle iltapalalle mars!

Kokoontumisen alkuvauhdiksi maistettiin Esteladoa, joka oli itselle jo entuudestaan herkullinen tuttu. Kuiva ja hapokas, eli just sopivaa herkkua ystävien kanssa maisteltavaksi arkeen ja juhlaan. Lisäksi Pais-rypäleestä valmistettavan viinin ostaminen on lähes tulkoon eettinen teko.

País-lajikkeen kasvavalla suosiolla on myös kouriintuntuvia vaikutuksia. Kun rypälekilosta maksettavien pesojen määrä on kasvanut, köyhien viinitilallisten elintaso on kohentunut.

Esimerkiksi Torres Chile, eettisen viininviljelyn pioneeri Chilessä, maksaa rypäleistä sopimusviljelijöilleen poikkeuksellisen hyvän hinnan. Sen lisäksi se pyrkii parantamaan heidän työskentelyolosuhteitaan: talon viinintekijätiimit auttavat viljelijöitä tarhoilla.

Jos just ei ole köyhiä kissanpentuja pelastettavaksi homeisesta talosta, niin maailmaa voi parantaa hieman ostamalla pari pulloa tätä kuohuvaa.

Illan aikana pöytään tuli monenlaista pöperöä ja siihen sopivaa viiniä. Ehkä paras kombo on kuitenkin Farangin karamellipossu sekä ylhäällä suosittelemani rosé. Tästä myös rupateltiin pöydässä tovi ja todettiin, että samainen viini sopisi myös jouluiseen pöytään possun ja muun appeen seuraksi.

Pitkän pöydän päässä seurassa istui Mungolifen Anna miehensä kanssa ja illan aikana juttua riitti viinien ja ruuan lisäksi bloggaamisesta ja sen muutoksesta, mielipidevaikuttajista, tastingeistä, maun kehittymisestä, somekohuista ja varmaan monesta muustakin. Lisäksi suunnitteilla oli opintomatka Ouluun sikäläisen baarinpitäjän oppiin tekemään drinkkejä. Road trip Ouluun ja intensiiviopetus drinkkien tekemiseen voisi olla myös hyvää sisältöä tänne?

Ilta oli kerrassaan mainio ja ehkä myös pieni muistutus, että sen kiireisen ja raskaan arjen keskellä kannattaa joskus tempaista ja irrottautua edes hetkeksi syömään ja juomaan hyvässä seurassa. Hommat odottaa kyllä, elämä ei.

*tldr: on lyhennys (too long, didn’t read) heille, ketkä eivät ehdi mitään. Sitä varten sisältö muutamalla ranskalaisella viivalla.

Read More

Terveyskeskustelu somessa

Seuraan jonkin verran facebookissa olevia terveys/liikuntaryhmiä. Vaikka siellä välillä on ihan hyvää asiaakin ja sieltä voi saada inspiraatiota, niin  keskustelun voisi tiivistää usein myös tälläisellä esimerkillä. Kokonaisuus tai toimivat, tylsät perusasiat eivät ole kiinnostavia, mutta pienet yksittäiset, mahdolliset oikopolut ovat.

Seppo: Minulla on nyt reilun vuoden aikana lähtenyt n. 10 kiloa painoa ja fiilis on paljon energisempi. Vähensin ylimääräistä napostelua ja aloin syömään tavallista ruokaa säännöllisemmin. Lisäsin hieman veden juontia ja koitan liikkua 3-4 kertaa viikossa jollain tapaa (kävelyä, hölkkää, kuntopiiriä). Olen myös nukkunut enemmän kun menen sänkyyn aikaisemmin enkä vilkuile enää kännykkää sen jälkeen. Juon myös toisinaan vihreää teetä.

231 tykkäystä      342 kommenttia

Pirkko: Wow! Paljonko juot vihreää teetä? Mitä merkkiä?

Helmi-Inkeri: Onko väliä onko vihreää teetä? Voiko olla kamomillaa?

Esko: Mahtava muutos. Onneksi olkoon. Olisipa itsekuria juoda teetä joka päivä.

Ritva-Petteri: Minä syön jotain teeuute-kapseleita. Olo on hyvä suosittelen!

Antero: Onko pakko olla teetä? Minä juon kahvia enkä kyllä ole huomannut mitään eroa.

Raimo:  Mitä teetä juot? Laitan sulle YV.

Teppo:  Teen juovat elävät pidempään. Meidänkin mummo joi aina teetä kirkon jälkeen.

Read More

Miten päästä helposti alkuun elämäntapojen muutoksessa?

“Vähän on mietityttänyt muuttaa elämäntapojen paremmaksi / liikkua enemmän / laihduttaa tms, mutta nyt ei ole vielä hyvä hetki kun ensi viikonloppuna on lauantai ja parin viikon päästä perjantai, synttärit, kummin rippijuhla, avajaiset/päättäjäiset, vappu, joulu ja juhannus.

Eikä nyt oikeastaan vielä kannata mitään, koska sit kun aloittaa niin aloittaa ihan kunnolla. Sitä on kuitenkin semmoinen ihminen, että tekee asiat aina 110% tai sit ei tee niitä ollenkaan. Ni sit alottaa ja kaikki kerralla kuntoon.”

Kuulostaako tutulta?

Ei kerralla kuntoon, vaan vähän paremmaksi

Minä ainakin myönnän ajatelleeni näin aika usein. Tosin tätäkin ajatusta voi muuttaa. Itse pääsin tästä harhasta irti osin töissä opittujen taitojen vuoksi. Uutta palvelua / järjestelmää /ohjelmaa / työtapojen muutosta tms. harvoin laitetaan “kerralla kuntoon”. Eikä sitä edes yritetä. Sen sijaan kokeillaan pienin hallituin askelin muutoksia, opitaan mikä toimii paremmin sekä samalla luodaan pohjaa ylipäätään muutokselle.

Elikkäs juuh. Jos ne omat paremmat elämäntavat pitää sisällään esim liikuntaa, niin sitten kokeillaan laittaa sitä sinne viikoille. Jos kunto on olematon ja taidot ei riitä, niin aloitetaan kävelyllä. Tärkeintä on se, että kynnys tehdä tuo suunniteltu juttu on niin pieni, että se tulee tehdyksi. Jos se on 15 minuutin kävelylenkki, niin hyvä niin.

Seuraava juju on kokeilla kasvattaa tätä tulevilla viikoilla. Esimerkiksi käydä kaksi kertaa 15 minuutin kävelyllä. TAI kerran ja kävellä pidempään. Ja taas seuraavalla viikolla vähän lisää.

Kunnon kasvattamisen sijaan/lisäksi tässä opetellaan ensin löytämään aikaa tekemiselle ja luomaan tapaa liikkumiselle. Muutaman viikon päästä kävelet jo kolme kertaa viikossa 40 min lenkkejä. Siitä pari viikkoa lisää ja ehkä hölkkäät jo osan matkasta. Näin kävi siis itselle.

Toimii myös muiden tapojen parantamiseen.

Ekalla viikolla jälkiruokasuklaan vaihto omenaan, yksi kasvisruokapäivä, bussista pois pysäkkiä aiemmin, lue kirjaa yhtenä iltana 15 minuuttia, yhtenä iltana some kiinni 22 aikaan… noh, ei liioitella.

Tokalla viikolla vähän lisää. Kun kasvattaa aluksi pientä tapaa, sieltä voi kasvaa myöhemmin isoja tuloksia.

Paras aika muutoksen aloittamiseen olisi ollut jo vuosia sitten, mutta onneksi seuraavaksi paras hetki on just nyt. Jos tuntuu, että tässä voisi olla jotain, niin kerro tästä kaverille ja sovi heti kävelylenkki huomiselle/tulevalle viikolle.

Mutta jos tämä tuntuu naurettavalta, pieneltä ja vähäpätöiseltä, niin mikään ei estä sinua myöskään treenaamasta alusta asti kunnolla, kovaa ja tosissaan. Sitten kun siihen on hyvä aika. Ehkä ensi viikolla? Tai sen jälkeen? Tai…

Photo by Redd Angelo on Unsplash

Read More