Flatten the curve – käyrän madaltamista myös työssä jaksamiseen

Photo by The Creative Exchange on Unsplash

Flatten the curve (käyrän madaltaminen). Mistä se on tuttu?  

Kyse on koronaviruksen aiheuttaman pandemiasta ja jonkinlaisesta keinovalikoimasta (sosiaalinen eristäytyminen, isompien tilaisuuksien kieltäminen jne), millä yhtäaikaisesti sairastuneiden määrää koitetaan pitää maltillisena, jotta hoitoa ja erityisesti tehohoitoa riittää sitä tarvitseville. 

Koronasta kirjoitetaan muualla enemmän ja ansiokkaammin, joten siitä ei sen enempää. Mutta käyrän madaltaminen on mielenkiintoinen kehikko ja siitä muutama rivi. 

Käyrän madaltamista voisi työelämässä miettiä esim. kuinka pitkään  firman työntekijät jaksavat nykyisellä työtaakalla?

Tätä voi sitten nokkelasti tarkastella vaikkapa sekä yksittäisen työntekijän näkökulmasta, eli miten minä pidän huolen omasta jaksamisesta? Ja toisaalta työnantajan näkökulmasta, eli miten tuemme työntekijää hänen jaksamisessaan? 

Erityisen tärkeänä ja ajankohtaisena tämä näyttäytyy juuri nyt, koska moni organisaatio opettelee itseohjautuvaksi ja toisaalta nykyisen pandemian myötä tietyt suojaavat mekanismit ovat hieman hyhmäisempiä nyt (työaika, työkavereiden läsnäolo & tuki jne).

Mitäs minä voin tehdä jaksamisen suhteen? 

Aluksi kannattaa opetella tunnistamaan omat jaksamisen rajat. Se, että työkaveri nakuttelee kovaa ja korkealta ja joskus senkin yli ei vielä tarkoita, että itse olisi viritetty samalla tavalla. Toisaalta voi olla myös, että toimiakseen jämäkästi, tarvitsee ainakin alkuvaiheessa pientä “painetta”, dedistä tms. Oli miten oli, tätä kannattaa rohkeasti kokeilla ja olla rehellinen itsensä kanssa. 

Kysy itseltäsi

– Ehtiikö toteuttaa sitä mikä on tarkoitus päivässä / viikossa? 

– Ehtiikö töiden lisäksi nauttia vapaa-ajasta? 

– Onko energiaa tehdä jotain muuta hauskaa, ei-työhön liittyvää? 

Hyvä myös muistaa pieni jousto, joskus työpäivät ja viikot ovat kiireisiä ja stressaavia, mutta jos se on jatkuvaa ja olo on pelkkää selviytymistä, niin silloin kannattaa alkaa tarkastelemaan, että mistä se johtuu ja voisiko sille tehdä jotain?

– Onko töitä liikaa? Ovatko kaikki työtehtävät yhtä tärkeitä? Jos on epäselvää, niin pitäisi olla joku henkilö, joka osaa auttaa tehtävien priorisoinnissa. 

– Ovatko tavoitteet selvillä? Tiedätkö mitä sinulta realistisesti odotetaan ja onko se linjassa siihen aikaan ja osaamiseen mikä sinulla on käytettävissä? 

Yksi itseohjautuvuuden vaara on jonkinlainen tahaton heitteillejättö, (josta on mm. Goforen Juho Salmi on kirjoittanut aiemmin) missä organisaation tavoitteet ja keinot ovat sen verran hyhmäisiä, että jäädään toivomaan, että ehkä työntekijät osaavat luovia oikeaan suuntaan. 

Tästä sujuvasti toiseen kohtaan eli miten työntekijää voi tukea jaksamisessa. 

Mikä on yhteinen suunta ja miten sitä kohti edetään? 

Käytä aikaa siihen, että tavoitteet, odotukset ja käytössä olevat keinot ja resurssit ovat linjassa.  Keskustele tiimin / ryhmän / työntekijän kanssa avoimesti mihin ollaan pyrkimässä ja miksi. Kun suunta on yhteinen, niin keskustelkaa odotuksista. Mikä on ylipäätään on mahdollista ja mitä se vaatii? Tarvitaanko lisää tekijöitä, osaamista, työkaluja? Jos ei ole mahdollista, niin onko aikaa enemmän käytettäväksi? 

Miten välttää jatkuvaa keskeyttämistä? 

Mikä on helpoin keino olla läpinäkyviä etenemisen suhteen ilman, että “raportointi” ja “statuskokoukset” vievät  leijonanosan työajasta? Pomona pitkä ja harras mietintä, että mitä tietoa tarvitaan, koska ja miksi? Onko se oikeasti niin tärkeää, että siihen kannattaa tuhlata tiimin työaikaa ja hidastaa etenemistä. Ja tämä ei tarkoita, etteikö tietoa pitäisi siirtää, kannattaa vaan miettiä että miten sen tekee mahdollisimman “halvalla”. 

– Jos tulee yllätyksiä (niitä tulee), niin miten toimitaan? Jonkinlainen skenaario siitä että mitä jos joku sairastuu, irtisanoutuu tms? Heikointa tilanne on, että yksi palaa loppuun, työkuorma siirtyy toiselle ja sit kautta “käyrä nousee” ja pian koko projekti on ongelmissa. 

Perusasioiden päälle on hyvä rakentaa muutakin tukea

Kun on onnistuttu viestimään suunta ja tekemisen malli sekä on molemminpuolista luottamusta, niin tämä auttaa jo varmasti. Jos tämän lisäksi vielä onnistuu aidosti tukemaan työntekijöitä yksilöinä heidän oman jaksamisen suhteen (esim coaching, työhyvinvoinnin usein keinoin) niin ollaan jo hyvällä matkalla käyrän madaltamisen suhteen. Kirjoitan tästä lisää myöhemmin.

Kirjoittaja valmentaa organisaatioita, tiimejä ja asiantuntijoita toimimaan ketterästi muutoksen merillä ja yksilöitä muotoilemaan omaa elämäänsä mielekkäämmäksi. Seuraa facebookissa ja instagramissa.

Antti

Agilisti, konsultti, life coach ja viinijoogi Lue lisää minusta.