Tässä oli jotain hienoa ja ajatuksia herättävää.
Syksyn perhesurmat ovat herättäneet ryhmässä surua sekä huolta jaksamisesta. Kyläily ja kahvittelu ovat tuttu kuvio, joten ryhmässä on otettu tällä viikolla käyttöön niin sanotut “Hätäkahvit”.
Apua pyydetään kirjoittamalla ”Hätäkahvit” ryhmän Facebook-sivuille. Muutama ensimmäinen viestiin vastaavaa äiti saapuu avuksi kotiin. Hätä voi olla suuri tai pienen arkinen.
Nykyajan pieni kyläyhteisö, joka toimii sähköisessä muodossa. Ja jossa on annettu lupa pyytää apua, tekemällä vain pieni merkintä viestiin.
Pienempäänkin hätään kuuleva korva voi olla arvaamaton apu, mutta erityisesti silloin, jos maailma on mennyt jo mustaksi ja ajatukset ovat lähteneet vaaralliselle kehälle. Tällöin toinen ihminen voi olla just se riittävä ankkuri pitämään paikallaan sen pahan hetken tullen. Ja sillä hetkellä se riittää.
Ja vaikkei oltaisi vielä niin pitkällä, niin ihan vaan asioiden puhuminen ääneen voi jo auttaa. Se ajatus mikä on pyörinyt päässä jo pitkään ja muuttunut jo lähes mahdottomaksi käsitellä, voi olla ääneen sanottuna muuttua ihan tehtäväksi tempuksi, johon jopa voi saada apua.
Se mikä tänään toimii Kokkolassa ja äideille, niin toivottavasti toimii pian muuallakin Suomessa ja kaikille tukea tarvitseville.
