Ensin luin Sanna Ukkolan kolumnin median masennustilasta ja itsensä myymisestä ja ajattelin, että buu! Tämä nosti karvat pystyyn, koska Ukkola on aiemminkin ollut asialla ja kirjoittanut kosmetiikkajätin ja lehden suhteista.
Sitten Aku Varamäki vastasi Ukkolan kolumniin ja olin, että nojoo, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole vielä paha. Ja ehkei se sellaiseksi koskaan pääsekään? Siinä missä me perinteiset median kuluttajat olemme tottuneet, että mainokset osoitetaan _selvästi_ niin ehkä tulevaisuuden sukupolvi on mediakasvaneempi ja tunnistaa paremmin liitokset. Ehkä.
Ja vielä lopuksi hyväksi Johanna Vehkoo kertoi, että laadun aika on täällä. Tai no, toivottavasti myöhemmin ainakin.
Olen hieman kyllästynyt uutisiin ja pikaisiin rääpäisyihin, joilla pysyy ajantasalla koko ajan. Uutiset masentaa. Hallitus on hukassa, Venäjä uhkaa, Suomi on ylipainoinen, laiska ja masentunut, Maisa Torppa lyttää pienirintaiset.
Kaipaisin tutkivaa, kriittistä otetta jostain ajan ilmiöstä. Ajattelee toimitustyötä, jossa käännetään kivi sekä kanto ja tarvittaessa toisetkin. Jotain mikä inspiroi ja opastaa.
Muuten pitänee opetella itse tekemään.
