Tämmöinen tuli mieleen. Että jos haluaa muutosta, niin sitten pitää asettaa tavoite. Ja aika monella kuntoilevalla tavoite näyttäisi aika usein olevan joku kilomäärä, rasvaprosentti ja merkittävä muutos kropassa esim. sixpack. Ja tämähän on ihan hyvä asia. Joku asia joka ruokkii tekemistä, vaikka se ei joskus niin miellyttävältä tuntuisikaan.
Kun mennään tavoitteita kohti, niin nälkä on kova. Mikään uhraus ei tunnu liian suurelta, kun tavoite on kirkkaana mielessä. Rahkaa syödään kilokaupalla, aamulenkille lähdetään ja illat täyttyy treenistä. Personal trainerkin on hankittu, koska pitää olla joku “joka saa” tekemään. Se mikä ennen oli pieni osa normaalia elämää, onkin nyt vallitseva mörkö, jonka pillin mukaan tanssitaan.
Sitten tulee SE päivä. Kilomäärä on kondiksessa, rasvat tiukassa ja sixpack vilkkuu peilissä.
Mitäs sitten tehdään?
Jos em. tavoitta kohti on menty uhrautuen ja rypistellen, niin veikkaan, että tavoitteen täyttymisen jälkeen tullaan alas aika äkkiä.
Jos taas tavoite onkin ollut lisätä omaa liikettä viikkoa kohden, tehdä pieniä muutoksia vähän kerrallaan ruokavalioon JA elää normaalia elämää, niin sivutuotteena peilistä todennäköisesti kurkkii hoikempi/vahvempi/iloisempi kaveri. Ja kun tavoite oli tekemistä, niin sehän jatkuu senkin jälkeen.