Olen jutellut muutamien ihmisten kanssa ja jossain kohtaa ovat kertoneet, että heidän mielestään suhtaudun elämään jollain tapaa ihailtavasti. On mainittu positiivisuutta, hyväksymistä ja toisten kannustamista nyt joitain mainitakseni.
Mietiskelin pienen tovin, että tokkopa oma suhtautuminen nyt niin poikkeuksellista on, mutta koitin purkaa vähän omaa ajattelua ajattelun takana.
Jos tiivistäisi, niin se varmaan isoimpana asiana olisi itsemyötätunto. “Armollinen” suhtautuminen itseensä ja tekemisiin sekä kannustavaa ja tukevaa puhetta itselleen samalla tapaa kuin tukisi jotain tärkeää läheistään. Kun hyppää nyt omasta päästäni yleisempään, niin miksi itsemyötätuntoinen suhtautuminen sitten voisi olla hyvä juttu ylipäätään?
Parantaa resilienssiä
Itsemyötätunto parantaa resilienssiä ja auttaa selviytymään vaikeista tilanteista ja stressistä paremmin. Sen avulla on enemmän sisäistä tukea ja voimaa kohdata elämän haasteita.
Vuorovaikutus ja myötätunto muiden kanssa
Kun on myötätuntoinen itseä kohtaan, on yleensä enemmän kykyä olla myös myötätuntoinen muita kohtaan. Tämä mahdollistaa vahvempia ja merkityksellisempiä ihmissuhteita.
Oppiminen ja kasvu
Kun kohtaa epäonnistumisia tai virheitä itsemyötätuntoisesti, on todennäköisemmin avoimempi oppimaan niistä jotain sekä kasvamaan kokemuksen myötä.
Yksinkertaista, mutta ei välttämättä helppoa. Onneksi harjoitusmahdollisuuksia tulee joka päivä.
Tsemppiä!
Kirjoittaja valmentaa ihmisiä töissä ja vapaalla kohti parempaa (työ)elämää. Tutustu kirjoittajan vinkkipiiriin!
