Tietokirjailija, motivaatiokuiskaaja ja ihmisten valmentaja. Yrityspuolella sanahirviö agile transformation & culture make-it-happen
Lue lisää minusta ja palveluistani.
Ja tutustu vinkkipiiriin.
Olen jutellut muutamien ihmisten kanssa ja jossain kohtaa ovat kertoneet, että heidän mielestään suhtaudun elämään jollain tapaa ihailtavasti. On mainittu positiivisuutta, hyväksymistä ja toisten kannustamista nyt joitain mainitakseni.
Mietiskelin pienen tovin, että tokkopa oma suhtautuminen nyt niin poikkeuksellista on, mutta koitin purkaa vähän omaa ajattelua ajattelun takana.
Jos tiivistäisi, niin se varmaan isoimpana asiana olisi itsemyötätunto. “Armollinen” suhtautuminen itseensä ja tekemisiin sekä kannustavaa ja tukevaa puhetta itselleen samalla tapaa kuin tukisi jotain tärkeää läheistään. Kun hyppää nyt omasta päästäni yleisempään, niin miksi itsemyötätuntoinen suhtautuminen sitten voisi olla hyvä juttu ylipäätään?
Parantaa resilienssiä
Itsemyötätunto parantaa resilienssiä ja auttaa selviytymään vaikeista tilanteista ja stressistä paremmin. Sen avulla on enemmän sisäistä tukea ja voimaa kohdata elämän haasteita.
Vuorovaikutus ja myötätunto muiden kanssa
Kun on myötätuntoinen itseä kohtaan, on yleensä enemmän kykyä olla myös myötätuntoinen muita kohtaan. Tämä mahdollistaa vahvempia ja merkityksellisempiä ihmissuhteita.
Oppiminen ja kasvu
Kun kohtaa epäonnistumisia tai virheitä itsemyötätuntoisesti, on todennäköisemmin avoimempi oppimaan niistä jotain sekä kasvamaan kokemuksen myötä.
Yksinkertaista, mutta ei välttämättä helppoa. Onneksi harjoitusmahdollisuuksia tulee joka päivä.
Olet jo päättänyt tavoitteet ja suunnitelmakin on tehty. Nyt hommat ovat enää tekemistä vaille valmiita, joten eikun hommiin.
Mutta sitten tulikin pyytämättä ja yllättäen keskeytys ja toinenkin. Sitten pitikin tehdä jo jotain muuta ja yhtäkkiä parin viikon päästä muistit, että niin joo, tämä ensimmäinen hommahan jäi ihan telineisiin.
Jos nykyään oikeasti haluaa saada jonkun asian valmiiksi, niin omaa keskittymistä pitää varjella todella tarkasti. Häiriöitä nimittäin puskee jatkuvasti ja osa on ihan itseaiheutettua. Tässä muutamia mahdollisia syitä ja ratkaisuehdotuksia
Jatkuvat häiriötekijät
Syy: Älypuhelimet, sähköpostit, some-ilmoitukset – jatkuva notifikaatiotulva katkaisee ajatuksesi.
Ratkaisu: Aseta tiettyinä aikoina päivästä tietoisesti “häiriöttömät” jaksot. Sammuta ilmoitukset ja pidä puhelin etäällä, kun keskityt tärkeisiin tehtäviin. Oikeasti siis kaikki kiinni.
Monitohelointi
Syy: Työkulttuuri elää monitoheloinnista (tunnetaan myös nimellä multipasking), mutta se hajottaa huomiosi.
Ratkaisu: Priorisoi tehtäviä ja keskity yhteen kerrallaan. Anna itsellesi lupa syventyä yhteen asiaan ilman jatkuvaa keskeyttämistä. Tee pomodoro-verryttelyvartti ja jatka tekemistä sopivan kokoisissa pätkissä.
Epäselvät tavoitteet
Syy: Jos on epäselvät tavoitteet, on vaikeaa toteuttaa tehtävää ja mieli harhailee ties minne.
Ratkaisu: Määrittele selkeät ja konkreettiset tavoitteet. Kun tiedät mitä haluat saavuttaa, on siihen helpompi keskittyä.
Liian tiukka aikataulu
Syy: Liian täyteen ahdetut päivät hajottavat keskittymisen.
Ratkaisu: Priorisoi tärkeimmät tehtävät ja opettele sanomaan ei asioille, jotka eivät ole oleellisia tavoitteen kannalta. Oikeasti opettele sanomaan ei. Se vaatii taitoa. Luo realistinen aikataulu päivälle ja pidä huolta, että sieltä löytyy myös taukoja.
Stressi ja muu levottomuus
Syy: Stressi ja levottomuus vaikeuttavat fokuksen ylläpitämistä.
Ratkaisu: Harjoittele stressinhallintaa, kuten mindfulnessia tai hengitysharjoituksia. Huolehdi myös riittävästä levosta ja unesta.
Fokuksen ylläpitäminen on oikeasti haastavaa ja tietoista työtä. Tunnista omat heikot hetkesi, kokeila ja reflektoi erilaisia ratkaisuja ja harjoittele säännöllisesti. Ja kun kuitenkin jossain kohtaaa fokus katoaa ja pään sisäinen apina aloittaa riemastuttavan mekastuksen, niin sitten vaan lempeän jämäkästi fokus takaisin tekemiseen ja totea vaikka rauhallisen rakastavasti itsellesi:”Nyt vittu oikeasti.”
Seuraavaksi pari kohtaa miksi itsereflektio on toiminnan parantamisen suuri, julkinen salaisuus!
Tapa tavoitteiden tarkentamiseen
Säännöllinen reflektointi auttaa pitämään mielessä omat pitkän aikavälin tavoitteet. Se tarjoaa tilaisuuden myös arvioida, ovatko nykyiset toimenpiteet linjassa näiden tavoitteiden kanssa. Tarvittaessa on mahdollisuus säätää suunnitelmia tai tarvittaessa tavoitteita.
Tietoista itsensä kehittämistä
Reflektointi on helppo ja fiksu tapa ottaa pieni aikalisä hektisestä arjesta ja pysähtyä tarkastelemaan tekemisiä, tekemättömyyksiä ja ylipäätään omaa fiilistä. Tätä kautta ajan myötä alkaa kehittymään koko ajan parempi ymmärrys omista vahvuuksista ja heikkouksista ja ajatuksia mitä kannattaa kehittää jatkossa, jotta oma tie kulkisi kohti tavoitteita.
Itsemyötätunnon kasvaminen
Kun viikottain tarkastelee edistymistään, alkaa hahmottamaan paremmin mikä toimii ja mikä vaatii muutosta. Tämä edistää myös itsemyötätuntoa, kun tunnistaa omat ponnistelut ja saavutukset. Muutoksen mahdollisuus myös vähentää stressiä kun toimimattomat asiat jäävät ajanmyötä vähemmälle.
Parantaa itseluottamusta ja motivaatiota
Itseluottamus vahvistuu kun viikottain pysähtyy katsomaan miten on onnistunut edistämään omia asioita ja miten on itse kehittynyt. Onnistumiset puolestaan ruokkii motivaatiota jatkaa ja asettaa uusia tavoitteita. Viikottainen itsensä reflektointisessio on energiapankki, joka ruokkii sitoutumista omaan kasvuun sekä positiivista asennetta.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, kuka oikeastaan päättää elämästäsi? Päätätkö itse, ystävät vai ehkä joku naapurin Pena? Vaikka monesti voi tuntua siltä, että elämää ohjaavat ulkoiset tekijät tai toisten ihmisten odotukset, niin välillä voisi kääntää katseen sisäänpäin ja miettiä, mikä rooli itsellämme on oman elämämme päätöksenteossa?
Monesti annamme muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mitä teemme tai emme tee. Saatamme ottaa huomioon ystävien, perheenjäsenten tai jopa tuttujen odotukset ja toiveet omien päätöstemme pohjana. Mutta olisiko aika muistuttaa itseämme siitä, että täällä eletään kuitenkin omaa elämää?
Tuttujen ja läheisten ihmisten mielipiteet voivat olla arvokkaita ja antaa uutta perspektiiviä, mutta loppujen lopuksi päätösvalta elämästämme on kuitenkin meillä itsellämme. On hyvä muistuttaa, että kukaan meistä ei ole velkaa kenellekään oman elämän suunnasta, vaan voimme valita omat tiemme. Se voi tuntua oikeasti samaan aikaan innostavalta JA pelottavalta, mutta se avaa oven oikeasti omalle kasvulle ja kaikenlaisille mahdollisuuksille.
On tärkeää muistaa, että kukaan ei tunne sinua niin hyvin kuin itse tunnet itsesi. Ja jos tuntuu, että et vielä tunne tarpeeksi hyvin, niin nyt on hyvä aika opetella! Tutustu itseesi syvemmin. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Mikä innostaa sinua? Mitkä ovat arvosi ja unelmasi? Kun alat kuunnella itseäsi, voit tehdä päätöksiä, jotka tukee omaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Ja vaikka ystävät ja tutut voivat olla tukenamme matkallamme, kukaann ei voi elää elämää kenenkään puolesta.
Siksi elämäsi päätökset tulisi tehdä omien tarpeiden ja arvojen pohjalta. Vaikka toisten mielipiteillä voi olla merkitystä, lopullinen päätösvalta on sillä tyypillä joka katsoo sinua peilistä.
Olen jutellut muutamien tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja yllättynyt miten vähän ihmiset suunnittelevat viikkoaan. Ja samalla huomasin, että oma viikkosuunnittelu on muodostunut jo jonkinlaiseksi rutiiniksi, jota tapahtuu samalla automaatiolla kuin vaikkapa hampaiden pesu aamuisin.
Suunnittelu ei omalla kohdalla ole mitään millimetrin tarkkaa nypertämistä tai verivalojen velvoittavaa sitoutumista, vaan ennemmin jonkinlainen silmäys tulevaan viikkoon, sen tärkeimpiin tapahtumiin töissä ja vapaalla ja jonkinlaiseen orientoitumiseen, että onko tulossa miten paljon ja millaisia asioita. Sinne sitten asemoi omat liikunnat, tapaamiset ja muut kohdat. Ja jos tuntuu, että on liian paljon asiaa niin tarvittaessa siirrän jotain asioita seuraavalle viikolle tai kauemmas tulevaisuuteen. Tämä on sitten sitä kokemusta, että ihan kaikkea ei aina tarvitse ehtiä.
Viikon suunnitteleminen etukäteen tarjoaa useita käytännön etuja, vaikka suunnitelmat eivät menisikään aina kuten Strömsössä:
Stressinhallinta: Suunnitelman tekeminen mahdollistaa tehtävien ja velvollisuuksien hajauttamisen viikon ajalle. Tällainen etukäteissuunnittelu auttaa vähentämään stressiä ja antaa tilaa paremmalle stressinhallinnalle. Ei katkea verisuoni eikä tarvitse kiukutella läheisille.
Ajanhallinta: Viikon suunnittelu auttaa hahmottamaan, kuinka paljon aikaa eri tehtäville ja aktiviteeteille on varattavissa. Tämä auttaa ajanhallinnan kehittämisessä.
Priorisointi: Suunnitelma mahdollistaa tehtävien priorisoinnin. Tärkeät tehtävät voidaan tunnistaa, ja ne priorisoida kärkeen. Tämä myös vähentää kiirettä JA ne tärkeät asiat eivät unohdu!
Arjen joustavuus: Vaikka suunnitelma todennäköisesti viikon aikana alkaa muuttua, se tarjoaa silti perustan, jonka pohjalta on helpompi säätää muuttuvia tilanteita. Just sopivasti joustoa on suuri salaisuus, minkä avulla on helpompi sopeutua odottamattomiin muutoksiin.
Itseohjautuvuus: Suunnitelman tekeminen edistää itseohjautuvuutta. Kun viikon tavoitteet ja tehtävät ovat mielessä ja kalenterissa kirkkaana, on helpompi pitää katse pallossa ja pistää hösseliksi.
Vaikka viikko ei menisi kuten oli suunniteltu, niin suunnittelu itsessään tuo mukanaan monia hyötyjä, kuten ajanhallinnan parantumisen, stressin vähenemisen ja paremman itsensä hallinnan.
Suunnitteleminen on voimaannuttava tapa ottaa ohjat omasta ajasta ja elämästä. Viikon suunnittelu on hyvä alku.
En edes tiennyt miten paljon olin odottanut tätä reissua. Kun koronan isompi vaikutus alkoi selkiytymään, mietin että onkohan reissaamiset nyt sitten reissattu. Vaikka lähes koko ajan onkin ollut jonkinlainen matkustusmahdollisuus, niin en oikein pitänyt mielekkäänä reissussa jatkuvaa testaamista tai arvaamattomia varotoimikaranteeneja. Yllärinä sitten viettää koko loma jossain paikallisessa valvontahotellissa kylmiä keittoja lusikoiden.
Vaikka tilannehan on edelleen päällä, niin tiukkojen rajoitusten purkaminen, laajat rokotukset, buusterit ja ehkä jonkinlaiset maltilliset turvatoimet oman varovaisuuden lisäksi alkoi lisäämään ajatusta, että ehkä nyt voisi olla mahdollisuus toteuttaa pieni aurinkoloma. Vähän myös mielessä ajatus, että entä jos hetken päästä onkin taas uusi variantti ja maailma muuttuu taas varovaisemmaksi? Jos ei nyt, niin koska sitten?
Kaipasin ja olen aiemminkin kaivannut, että samalla lomalla pääsee helposti lillumaan riittävän lämpimään mereen, loikoilemaan rannalle, herkuttelemaan hyvällä ruualla ja jos mahdollista niin käppäilemän jonkinkokoiseen kaupunkiin tai vastaavaan. Vaikka alkukevät ei ehkä vielä ihan lämmitä merta mieluisaksi, niin kiitos avantouinnin, kaikkiin vesiin tohtii nykyään mennä eikä tämäkään kohde ollut poikkeus vaikka vesi hieman lämpimämpää olisikin saanut olla.
Kohteeksi valikoitui siis Rodos, jonne pääsi suorilla Finnairin lennoilla. Hieman ennen sesonkia, jolloin paikka ei olisi ehkä ihan tupaten täynnä, mutta jo sopivassa määrin ravintoloita auki ja riittävän lämmintä “aurinkolomaksi”. Rantailun lisäksi myös mahdollisuutta muuhunkin toimintaan, mitä nyt viikossa ehtii ja huvittaa.
Rodoksella hotellissa sekä kaikissa ravintoloissa henkilökunnalla oli maskit. Vanhassa kaupoingissa kierrellessa maskeja oli myös runsaasti, osalla välillä roikkuen leuan alla. Turisteilla melko vaihtelevasti. Kauppoihin sisään mentäessä henkilökunta muistutti maskista ja joissain paikoissa jopa piti vilauttaa koronapassia. Jollain tapaa varovaisuus oli siis läsnä kohteessa koronan suhteen.
Mitä siis tehdä Rodoksella?
Tässä jotain kokemuksia mitä viikon aikana tuli kokeiltua.
Auton vuokraus ja kiertelemään saarta.
Auton vuokrauksen mainostettiin olevan halpaa. Hotellin kautta onnistui saada mutkattomasti Fiat Panda ja vuokra oli 37 euroa /pvä. Halvemmallakin olisi kenties saanut, mutta helppous voitti tässä kohtaa.
Tiet ovat melko hyväkuntoisia, liikenne maltillista ja aurinkoinen ilma kutsuu mutkaisille kukkuloille tiirailemaan vaihtuvaa maisemaa. Radiossa vielä paikallinen iskelmä/rock/pop/mikä lie antaa autenttisen tunnelman.
Lindos
Kun auto on alla ja baana auki, niin helposti voi ottaa myös muutaman kohteen minne huristella. Lindos nousee varmaan useimmiten esille nähtävyytenä, jota suositellaan. Jos jopa sesongin ulkopuolella ruuhkainen ja ahdas valkoinen kylä, ylihintainen turistikrääsä ja rujot kukkulan rauniot houkuttelee, niin mikäs siinä. Muuten tämän paikan voi ohittaa huoletta.
Pefki
Sitä vastoin Lindoksesta kun jatkaa pienen hetken vielä etelään, niin vastaan tulee pieni Pefkin kylä jossa jonkun mainoksen mukaan on Rodoksen paras ranta. Määritelmä varmaan vaihtelee, mutta Pefkin ranta oli oikein pehmeähiekkainen verrattunan moneen muuhun, hieman kivisempään vastineeseen. Kun päivää oli siunattu vielä hyvällä auringonpaisteella, niin täällä olisi helposti lekotellut vaikka koko päivän. Lähistöllä myös useampaa ravintelia, joista löytää sitten paikalliset ja muutkin herkut maisteltavaksi.
Pefki beach
Viinikaupunki Embonas
Sisämaahan kukkulan viereltä kurvaillessa voi löytää itsensä Embonaksesta, joka on sympaattisen oloinen pieni kylä, jossa on useampia viinituottajien paikkoja, joilla jatkuvat ilmaiset tastingit. Ravintoloita näytti olevan myös sopivissa määrin, joten täällä voisi myös helposti istahtaa pitkäksi iltapäiväksi syömään ja juomaan. Ehkä jopa yöpymään, jos kuskin valinta tuottaisi ongelmia.
Embonas
Piipahda Symin saarella.
Rodokselta paatti, jolla pääsee reilussa tunnissa uinuvalle Symin saarelle n. 30 euron hintaan. Lyhyen visiitin aikana ehti syödä hyvin, käppäillä lahden poukamaa, johon kylä oikeastaan on asettunut sekä lojua pieni hetki rannalla ja käydä uimassa.
Symi
Hölkkää
Juoksukengät jalkaan ja hölkkää jollekin Rodoksen kukkuloista. Kaupungin vierestä löytyy St. Stephen Hill, jonka päälle talsii huonompikuntoinenkin ja josta on hulppeät näkymät joka suuntaan. Huipulla voi pistää vaikka jalalla koreasti.
Rodos
Missä syödä Rodoksella? Ravintoloita löytyy joka makuun.
To Marouli
Kasvisravintola, joka oli juuri hieman uusinut listaansa. 18 euron menulla 6 ruokalajia sekä jälkkäri oli melkein ryöstö ja ravintolasta lähtee täydellä vatsalla. Suositus myös sekasyöjälle.
Hieman yllärinä valitsin pastan, joka osoittautui kutakuinkin ihan parhaisen joukkoon mitä olen ravintoloissa syönyt. Kysyttäessä onnistui myös säätämään tulisuuden astetta 1-10 jossa 7 antoi oikein kivan napakkuuden. Palvelu oli myös oikein ystävällistä ja tänne menisi helposti uudestaan.
Kaikki suositeltava paikat olivat matalan kynnyksen paikkoja, niin myös tämä vaikka tämän viikon ajalta olikin fiinein. Risottomenu useampi ruokalaji, jonka kruunasi rapurisotto. Tällä voisi helposti ahmia itsensä tainnoksiin.
Hotellin vierestä löytyi pikkuinen tavalliseen omakotitaloon rakennettu persoonallinen ravintola, joka yhdisteli kreikkalaisia makuja hieman luovasti. Pääruokien sijaan tällä kertaa tilatuksi tuli alkupalaa useamman verran, joissa olivat maut kohdillaan. Uunissa kärtsätty feta, jonka päällä on hunajaa pitäisi kieltää lailla, koska aiheuttaa riippuvuutta herkullisuudellaan.
Viimeisen illan yllätysvalinnaksi tuli hotellin lähistöllä ja monasti ohitettu sympaattisen näköinen pieni kuppila. Sympaattinen emäntä suositteli erilaiset kala-annokset ja alkupalat ja täällä olisi voinut jatkaa syömistä vielä pitkään tunnelman ja pelkkien makujen vuoksi. Tämän jälkeen kelpasi pyöriä takaisin hotellille mahan viereen.
Usein ruuan jälkeen keittiöstä saapuu yllätyksenä jonkinlainen jälkiruoka, joka voi vaihdella jätskistä leivonnaiseen tai pieneen viinapaukkuun.
Oma matkustelu oli jäissä koronan aikana, mutta toiveissa on, että reissaamista pääsisi vielä toteuttamaan jollain tapaa. Erityisesti lämpimät kohteet, joissa pääsee meren rannalle helposti ja löytyy muutakin puuhaa, olisi mieleen.
Vuodenvaihde on mainio saranakohta, missä maailma urakoidaan hiki hatussa melkein valmiiksi ja sitten karataan viimeisillä voimilla ahtamaan kupusiin monenlaista laatikkoa, rosollia, kinkkua, tapellaaan hetki perheen ja pukin kanssa ja lopuksi kaadetaan joulukuusi. Välipäivinä toivutaan kuluneesta vuodesta ja uudenvuoden aattona sitten sopivassa skumppapöhnässä alkaa veri virtaamaan sekä hybris nostamaaan päätään ja sitten porukan yllyttämänä heitellään kevyesti ilman kummempia suunnitelmia uudenvuodenlupauksia ja tavoitteita kuin viimeistä päivää. Mitä se tietenkin kuluvan vuoden osalta onkin.
Tämähän on oikein perinteistä, multi-ihanaa ja voimauttavaa, mutta muutamalla pienellä jutulla tästä taitekohdasta voisi saada seuraavalle vuodelle ihan oikeaakin oivallusta.
Reflektoi ensin
Ennen kun kun lähtee huutelemaan uuden vuoden tavoitteita suureen ääneen turuille ja toreille, niin välipäivinä voi kokeilla reflektointiharjoitusta. Pieni hetki itsekseen kahvin, viinin tai joulutortun äärellä, paperille ajatuksia raapien.
Starfish retrospektiivi on työhommissa käytössä ketterillä tiimeillä, mutta istahtaa erinomaisesti myös menneen vuoden tekemisten pähkäilyyn.
Pohdi kuluvaa vuotta seuraavan viiden kohdan kautta .
Jatkan
Jokin asia, jota teet tälläkin hetkellä, jonka tekeminen tuntuu mielekkäältä ja saat siitä jotain hyötyä. (esim. yhteiset liikuntahetket kaveriporukalla)
Vähennän
Jokin asia, jonka tekeminen ei enää tunnu niin mielekkäältä ja siitä saadut hyödyt ovat vähentyneet. Et halua lopettaa kokonaan, mutta et myöskään halua enää käyttää niin paljoa aikaa kuin aiemmin.
Lisään
Jokin asia, jota teet jo tällä hetkellä ja kutittelisi tehdä enemmänkin.
Lopetan
Jokin asia, joka ei tunnu enää yhtään mielekkäältä eikä tuo mitään hyötyä itselle. Pahimmillaan tuntuu ikävältä ja estää muiden asioiden tekemisen.
Aloitan
Jokin asia, joka ajatuksissa tuntuisi innostavalta ja jota olisi kiva kokeilla. (huom. aikaa voi löytyä helpommin, kun toteuttaa edeltävän kohdan)
Lopputuloksena kuitenkin syntyy vuoden tasolta jotain ajatuksia tekemisistä, aloittamisista ja lopettamisesta. Tähän on sitten hyvä palata esim. tammikuun lopussa uuden reflektoinnin parissa, että miten on vuosi lähtenyt käyntiin näiden osalta. Ja siitä jatkaa säännöllisesti vaikka kuukauden välein.
Kokeile!
Uuteen vuoteen istahtaa myös inspiroivaa luettavaa. Just sopivasti ketterä on tietotyöläisen napakka opasta fiksuun (työ)elämään.
