Author: Antti

Tietokirjailija, motivaatiokuiskaaja ja ihmisten valmentaja. Yrityspuolella sanahirviö agile transformation & culture make-it-happen Lue lisää minusta ja palveluistani. Ja tutustu vinkkipiiriin.

Leijonat seikkailee Sotshissa!

Antti 2 Comments

hali

Tiukkaakin tiukempi analyysi valitusta joukkueesta. Lue! Tutustu! Hämmästy!

MAALIVAHDIT:
31 Niemi Antti (San Jose Sharks, NHL)
Antti Niemi on tosi hyvä. Ajoi jääkonetta ennen kuin kävi voittamassa Stanley Cupin. Ja komea nimi!

32 Lehtonen Kari (Dallas Stars, NHL)
Kari on tosi hyvä maalivahti.

40 Rask Tuukka (Boston Bruins, NHL)
Tuukka on tosi hyvä ja vihainen maalivahti.

PUOLUSTAJAT:
3 Määttä Olli (Pittsburgh Penguins, NHL)
Olli on hyvä puolustaja.

4 Väänänen Ossi (Jokerit, Helsinki)
Ossi on hyvä puolustaja. Pelaa pakin paikkaa.

5 Kukkonen Lasse (Kärpät, Oulu)
Kukkonen on hyvä puolustaja. Pelaa silmät kiinni.

6 Salo Sami (Tampa Bay Lightning, NHL)
Salo on tosi hyvä puolustaja.

18 Lepistö Sami (Avtomobilist Jekaterinburg, KHL)
Hyvä puolustaja. Pelaa pakkina.

38 Hietanen Juuso (Torpedo Nizhni Novgorod, KHL)
Juuso on hyvä puolustaja. Todennäköisesti pelaa kisoissa pakkina.

44 Timonen Kimmo (Philadelphia Flyers, NHL)
Timonen on pelannut pitkään puolustajana joten pelannee pakkina kentällisessä.

45 Vatanen Sami (Anaheim Ducks, NHL)
Sami on hyvä puolustaja.

HYÖKKÄÄJÄT:
8 Selänne Teemu (Anaheim Ducks, NHL)
Teemu on tosi hyvä hyökkääjä. Nuorempana joi baarissa maitoa.

9 Koivu Mikko (Minnesota Wild, NHL)
Mikko on hyvä hyökkääjä. Ja pidempi kuin Saku.

12 Jokinen Olli (Winnipeg Jets, NHL)
Olli on hyvä hyökkääjä ja toivottavasti sillä on taas hassut kisaviikset.

15 Ruutu Tuomo (Carolina Hurricanes, NHL)
Tuomo on hyvä hyökkääjä ja Tuomo tykkää taklata.

16 Barkov Aleksander (Florida Panthers, NHL)
Barkov on tosi hyvä hyökkääjä.

21 Lehterä Jori (Sibir Novosibirsk, KHL)
Jori on tosi hyvä hyökkääjä ja twiittailee pelien tai vaihtojen väleissä.

27 Kontiola Petri (Traktor Tsheljabinsk, KHL)
Petri on tosi hyvä hyökkääjä. Pelaa mahdollisesti keskellä tai laidassa.

28 Korpikoski Lauri (Phoenix Coyotes, NHL)
Lauri on tosi hyväkuntoinen hyökkääjä.

36 Jokinen Jussi (Pittsburgh Penguins, NHL)
Jussi on hyvä hyökkääjä ja/tai rankkujen ampuja.

41 Pihlström Antti (Salavat Julajev Ufa, KHL)
Antti on tosi nopea hyökkääjä.

50 Aaltonen Juha-Matti (Kärpät, Oulu)
Aaltonen on parhaimmillaan hyvä, tatuoitu hyökkääjä.

51 Filppula Valtteri (Tampa Bay Lightning, NHL)
Valtteri on tosi hyvä hyökkääjä.

64 Granlund Mikael (Minnesota Wild, NHL)
Mikael on hyvä hyökkääjä. Vaarallinen Venäjää vastaan.

71 Komarov Leo (Dynamo Moscow, KHL)
Leo on hyvä, kielitaitoinen hyökkääjä.

Kokonaisuudessaan tosi hyvä joukkue. 3/5.

Ja vähän monipuolisemman Leijona-arvion voi lukea vaikka täältä tai täältä.

Kahdeksankymmentä kaksikymmentä

Antti 1 Comment

dacapo

Ravitsemuksesta puhuttaessa on jossain määrin esillä ollut 80/20 ajattelu. Lyhyesti tämä tarkoittaa, että kun suurimman osan (80%) syöt fiksusti, niin loput (20%) ei enää kaada maailmaa tai vaikutukset ovat melko pienet.

Vastaava taitaa toimia myös ihan vaan elämisen tavoissa. Kun suurimman osan ajasta lepää, liikkuu ja nukkuu riittävästi, niin viikonloppujen satunnaiset rilluttelut, lepoviikot tms eivät pitäisi olla ongelma vaan jonkinlainen fiksu osa hyvää kokonaisuutta. Alan kallistua ajatukseen, että täydellisyys on hyvänlaista vikasietoa.

Liikkuminen tuo energiaa ja tykkään liikkua säännöllisesti, mutta en itke itseäni uneen jos viikko jää välistä “kiireen” vuoksi. Tykkään syödä fiksusti ja siitä tulee hyvä olo, mutta en juhlissa kieltäydy suklaakakusta tai sunnuntain toveriöveribrunssista ja niin edelleen. Jos voin suurimman osan ajasta tehdä valinnat ilman kyyneliä, niin satunnainen väärä valintakaan ei pahemmin itketä.

Voihan tämä tietty olla toisinkin.

 

Itsepäinen Suomi

Antti Leave a comment

finlandia

 

Kun viettää itsenäisyyspäivää vessaa siivoten ja satunnaisesti nettiä vilkuillen, tuli mieleen korsi se on kekoon kannettava itse kunkin. Nimittäin, että mitä se itsenäisyys merkitsee ja sillai.

En tiedä. Olen aina elänyt itsenäisessä Suomessa. Ja jos en eläisi, olisi varmaan (ylpeä) jonkun toisen maan kansalainen?

Mutta mitäs se suomalaisuus sitten merkitsee? Maailmalla asuneena ja ulkolaisia kuulleena meillä suomalaisilla on verrattain hyvä maine. Että rehellisiä ollaan ja harmittomia, ei sodita siellä ja täällä ja Nokiakin on kova juttu (tai oli, siihen aikaan). Luonto on kaunista ja puhdasta.

Toisaalta sitten taas kotona kuulee, että tälläisiä junttejahan me, rasisteja urpoja, jotka eivät uskalla mitään, varsinkaan myydä ideoitaan.  Ei voittamisen kulttuuria, jos kulttuuria nimeksikään. Mutta pääasia sentään, että hakataan Ruotsi (ähäkutti, Pisa-tulokset).

Voisko olla, ettei olla ihan niin kehnoja, mitä kuvitellaan? Muut ajattelee meistä hyvää, ajatellaanpa mekin. Välillä vaikka. Ollaan kuitenkin itsepäisiä.

I am not who you think I am,
I am not who I think I am,
I am who I think you think I am.

Linko meillä ja muualla

Antti Leave a comment

Eilen tuli piipahdettua Linko Pizza Baarissa. Paikka oli juurikin mitä ennakot tiesivät kertoa, melko intiimi ja konstailematon ravintelibaari.

Tuli mieleen, että tämmöisiähän ne paikat ovat, missä tekee mieli käydä kun vierailee ulkomailla. Omintakeisia olohuoneita, joissa on just se “yks hyvä juttu”. Täällä se on, yllättäen, pizza. Tänne veisi vieraspaikkalaiset ehdottomasti.

Mitäs muita vastaavia meillä on Helsingissä? Ja mikä siellä on “se juttu”?

Linko NYTissä. Linko Facebookissa.

Uskallatko epäonnistua?

Antti Leave a comment


kuva chrisgriffith

Lueskelin juttua painonnostosta. Taikka oikeastaan epäonnistumisesta. Ja ihan tarkallaan ottaen yrittämisestä ja kehittymisestä.

Vaikka tuon voi nähdä äkkiseltään nähdä vain huippujen huippusuoritusten oikeutena epäonnistua, niin epäonnistumisen oikeus kuuluu  meille kaikille ihan arkipäiväisissä asioissa. Kun aloitat jonkun asian tekemisen ensimmäistä kertaa elämässäsi, kun jatkat jotain asiaa pitkän tauon jälkeen, kun teet jotain pitkäjänteisesti, kun kokeilet jotain silloin tällöin, kun..

Epäonnistumisen pelko on kuluttavaa. Hävettää, kun ei osaa. Hävettää, kun ei onnistu. Ei onnistu vaikka kuinka en olisi tätä vielä harjoitellut, enkä edes tiedä mitä pitäisi tehdä, niin siltikään en onnistu. Miten on mahdollista?!

Pahimmillaan jätetään yrittämättä ja sitä kautta kehittymättä.

Eikä kyse ole pelkästään yksittäisistä taidoista tai suorituksista, vaan tavoista ja asenteesta. Harvasta norsunvitulla olevasta naamasta tulee aurinkoinen yhdessä yössä. Harva sohvaperuna sormien napsautuksella juoksee seuraavat 10 vuotta aamulenkkejä. Epäonnistuminen on merkki, että on tekemässä jotain sopivan haastavaa ja jotain, missä on kehittämistä.

Esimerkki tulee nyt painonnostosta, mutta tämä kyllä istuu moneen muuhunkin osa-alueeseen elämässä.

Unohda treeni, aloita harjoittelu

Antti Leave a comment

Camera 360

Mainio muistutus perspektiivistä harjoitteluun.

Olen itse lapseton, joten minulla ei ole tuota elämänkokemusta, mitä se lapsiperheen arki on kaikessa kiireessään. Uskon, että se aidosti muuttaa priorisointia eri asioiden välillä. Ja, että faktisesti aikaa on vähemmän käytettäväksi omiin asioihin.

Entäs jos kiireen iskiessä unohdettaisiinkin hetkeksi treenaaminen ja aloitettaisiin harjoittelu?

Sen sijaan, että podetaan huonoa omaatuntoa, kuinka jää kymppi juoksematta, bodypumpit käymättä tai kyykkytulokset oletettavasti pienenee, niin otetaankin pieni hetki sieltä mistä se saadaan ja kokeillaan, että mitäs se kroppa tänään osaa ja jaksaa?

Tämä voi tietty olla lapsettoman ihmisen horinaa, mutta olen kyllä tälläistä myös ollut todistamassa, kun kolmen lapsen vanhempi liikkuu

– Hölkkäilyä vaunujen kanssa
– Punnerruksia, kyykkyä, telineissä roikkumista / leukojen vetoa lasten leikkipaikalla.
– Kahvakuulaa kerrostalon leikkipaikalla lasten telmiessä hiekkalaatikolla
– Kotosalla ehtiessä muutamia kehonpainoharjoituksia (punnerrukset, vatsat jne)

Ja jos tulee jossain kohtaa mahdollisuus, niin voi sitten ihan tehdä myös sen treeninkin salilla tms.

Tämä ei varmasti korvaa sitä tehoa tai tunnetta, minkä saa kun pääsee treenaamaan ns. kovat piipussa. Mutta tämä voi olla mainio vaihtoehto ylläpitää liikettä omassa kropassa, silloin kun ei muuta ehdi. Ajatuksen tasolla vain pitää ensin pystyä näkemään muutkin jutut toimivina, kuin vain se “täysillä vedetty jumppa”.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut aiheen vierestä, liikkumisesta ja liikunnasta.