Hermoloma lämpimässä – tehoisku rentoutumisen kovaan ytimeen

 

biitsi

Kaulusta kiristää ja päässä surisee. Duuni/elämä on ottanut omansa ja kaipaat pientä hermolomaa eli napakkaa tehoiskua suoraan rentouden kovaan ytimeen.


Varaa äkkilähtö lämpimään

Joku kohde, missä on meri vieressä.

Hotellin valinta

Rahalla saa ja sitä rataa. Huokeampikin on hyvä, mutta ehkä sen yhden tähden halvimman kotteron kannattaa skipata. Jos paikka on lähellä rantaa, siellä on ilmastointi ja netin toimivuutta on kehuttu, on se silloin riittävän hyvä.

Käy joka päivä meressä

Meressä on kalojen taikapissaa ja erilaisia suolia,  jotka toimivat erityisen rentouttavasti länsimaisen konttoriapinan mieleeen. Rannalla on muutenkin kiva olla kun lorvituttaa. Voit rentoutua ja kuunnella meren pauhua, lasten itkua, kännisen isännän tarinoita, vesiskootterin jytinää jne. Mukaan voi myös ottaa jonkin soittimen, josta kuunnella meren pauhua.

Unohda retket – päiväohjelma

Menetpä minne tahansa, niin vaihtoehtoja löytyy aina muumisafareista elefanttien kiihdytysajoihin ja kaiken maailman kiviröykkiöitä ja kansantanhuja. Unohda ne kaikki. Vaikka ajatus päivästä muiden nousuhumalassa olevien maanmiesten kanssa kuumassa bussissa voi tuntua houkuttelevalta, niin ei se ole. Eika rentoutusretkellä ole edes aikaa moiseen. Päivärutiini nimittäin koostuu  heräämisestä, meressä uimisesta, syömisestä ja juomisesta ja nukkumaanmenosta. Päiväohjelmaa sopii kunkin runkata mieleisekseen kunhan rentoutumisen kivijalat toistetaan tinkimättä joka päivä.

Syö ja juo hyvin

Systemaattisen rennosti pyri löytämään hotellin lähettyviltä hyvä ruokapaikka. Tässä tapauksessa hyvässä ruokapaikassa on paikallista apetta, jota tulee syödä ennakkoluulottomasti. Paikallisessa ruuassa nimittäin on aina taikamausteita, jotka rentouttavat länsimaista konttoriapinaa. Muista myös juoda rutkasti. Vesi on aina vähän kysymysmerkki ulkomailla, mutta nykyään saa jo edullista pullovettä mitä rentoutumisharjoituksena kannattaa aina kantaa mukana. Paikallista olutta pitää myös maistaa, koska se pitää sisällään taikahileitä, jotka rentouttavat merkittävästi länsimaista konttoriapinaa.

Lepuuta päätä..

Vaikka lukemalla. Tai kirjoita pöljiä lomabloggauksia tai videoi aina iloiset ruokahetkesi instaan. Juju kuitenkin on siinä, että kun olet raatanu elukan lailla, niin suora tekemättömyys ei toimi. Mieli ahertaa vielä entisten juttujen parissa. Siksi on hyvä keksiä jotain pientä näppärää tekemistä. Kivat tekemiset pitävät sisällään taikajuttusia, jotka rentouttavat erittäin mainiosti länsimaista konttoriapinaa.

 

 

 

 

En jaksanut treenata – Onko kaikki toivo menetetty?

Olisi ollut kiva kirjoittaa eeppinen sankaritarina lomaltapaluun jälkeen. Että miten loman aikana reipas aktivoituminen olisi siirtynyt suoraan työssäkäyvän arkeen ja liikunta olisi löytänyt hienosti paikkansa päivä- ja viikkorutiineissa.

Kävi kuitenkin niin, että se aika mikä lomalta löytyi liikkumiseen (ja bloggaamiseen) yhtäkkiä upposikin “kiireeseen” töissä ja sitä myöden väsähtämiseen. Eli kaikkiko taas kerralla vessasta alas? MIKSI MINULLE KÄY AINA NÄIN? MIKSI MINÄ EN JAKSA?

via GIPHY

No eipä kuitenkaan hätäillä. Jos tarkastelen edes hieman isompaa kuvaa, niin huomaan, että huhti-toukokuun en liikkunut juuri ollenkaan, muutamaa pientä lenkkiä lukuunottamatta. Kesäkuussa olen saanut näemmä jonkin ihmeellisen herätyksen ja olen liikkunut neljä viikkoa putkeen n. 4-5 h viikossa. Ja nyt siis viime viikolla kun palasin töihin (ja oli kiire ja kaikkea) niin liikkuminen jäi lähes olemattomaksi.

Koska koitan rakentaa liikkumisen tapaa, niin on hyvä totutella, että aina tulee jotain estettä. Kiirettä, kipua ja mitä lie. Sitten jää joku kerta välistä ja sitten taas jatketaan. Uudestaan ja uudestaan. Neljä viikkoa liikettä ja yksi viikko vähemmän on just hyvä alku.

Tällä viikolla muistuttelin taas itseäni ja äsken kävin tekemässä pienen treenin. En tehnyt täysiä. Mutta treenasin silti.

 

Screen Shot 2016-07-13 at 20.37.37

 

Keski-ikäisen lihansyöjän kuolema

villain

Minä olen lihansyöjämies.

Olen se tyyppi, joka kesällä syö suoraan grillistä kolme annosta lihaa, pari pakettia makkaraa ja vähän perunasalaattia. Pizzassa täytteeksi valikoituu jauheliha, pepperoni, kinkku ja salami. Mielestäni pekoni on paras tapa aloittaa päivä ja toisinaan myös päättää se. Buffassa valitsen lautasella sovelletun ruokaympyrän eli ns. lihavadin.

Hiljattain kuitenkin on tapahtunut jotain ja nyt on lihansyöjämiehen aika päättää päivänsä.

Katsoin taannoin Cowspiracy -dokumentin. Yllätyin, että lihansyönti on suurin yksittäinen tekijä ilmastonmuutokseen. Eikä ole pitkä aika kun selvisi, että Suomessa joissain teurastamoissa eläimiä suorastaan rääkätään ennen teuraalle menoa. Tänä syksynä  WHO listasi prosessoidun lihan (makkarat, kinkut, pekoni jne) syöpää aiheuttavaksi tekijäksi.

Vaikka kaikki edellämainitut ovat merkittäviä asioita, niin ilmastonmuutos on tällä hetkellä niin iso asia, että mistään muusta ei ehkä edes pitäisi puhua. Se on ollut mm. yksi tekijä tällä hetkellä vallitsevassa Syyrian kriisissä ja sitä kautta tapahtuvassa pakolaiskriisissä. Sikäli tilanne jatkuu vastaavanlaisena, niin tämä on ollut vain pientä esimakua tulevaisuudesta.

Vaikka olen aiemmin ajatellut yhden ihmisen merkityksettömyydestä vaikuttaa isompiin asioihin, niin ajattelin että tämä voi olla hyvä kohta tehdä poikkeus ja ajatella toisin. Ja tehdä jotain.

Olen vähentänyt lihansyöntiä. Punaisen lihan ostaminen on loppunut lähes kokonaan ja broileria ym. tulee ostettua aiempaa vähemmän. Olen koittanut löytää vaihtoehtoja lihalle ja kokeilen mitä kaikkea kasvisruokavalio voisi tarjota.

En missään tapauksessa aio jeesustella valinnoilla. Todennäköisesti syön tulevaisuudessakin lihaa. Mutta huomattavasti vähemmän.

Se miksi kuitenkin päätin blogata aiheesta, liittyy tuohon poikkeuksen tekemiseen ja vaikuttamiseen. Jos minä, melkolailla laiska ja välinpitämätön sekaravinnon syöjä havahdun ja teen asialle jotain (vähennän lihansöntiä, kokeilen uusia vaihtoehtoja) niin uskon, että lisäkseni löytyy muitakin.

Jos asialle voi tehdä jotain, niin mikä olisi parempi hetki kuin nyt.

Lihansyöjämies tulee kuolemaan, jotta minä ja muut voisimme elää.

 

 

 

http://www.cowspiracy.com/

Animal agriculture is responsible for 18 percent of greenhouse gas emissions, more than the combined exhaust from all transportation.

http://www.upworthy.com/what-is-the-role-of-climate-change-in-the-conflict-in-syria

We are experiencing a surprising uptick in global insecurity … partially due to our inability to manage climate stress.” That’s how Columbia University professor Marc Levy (who also does studies for the U.S. government) summed it up.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1445840319105.html

Lehmää hakataan päähän kepillä. Toista lehmää tökitään sähköpiiskalla tilassa, jossa eläin ei voi liikkua eteenpäin. Sätkivää lammasta raahataan jaloista pitkin saastaista lattiaa.

Oikeutta eläimille -järjestö toimitti STT:lle videon, jonka se on kuvannut salaa neljässä teurastamossa.

– Täysin tuomittavaa. Nyt täytyy selvittää, miten kuvatut teurastamot toimivat ja onko tämä yleinen toimintamalli niissä, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) toiminnanjohtaja Antti Sahi.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/22/julmuutta-ja-valinpitamattomyytta-suomalaisteurastamoissa

Videomateriaali näyttää muun muassa, kuinka Suomen kolmanneksi suurimmassa nautateurastamossa huomattavan moni eläin ei tainnu ensimmäisellä yrittämällä, vaan yrittää päähän saamastaan iskusta huolimatta nousta ylös. Tainnutuksesta verenlaskuun kuluva aika on usein liian pitkä. Eläimet liikkuvat epätavallisesti verenlaskun aikana. Ruotsissa työskentelevän tainnutuksen asiantuntijan mukaan taintumus jää liian ohueksi.

http://yle.fi/uutiset/who_makkara_aiheuttaa_syopaa_punainen_liha_aiheuttaa_sita_todennakoisesti/8408172

Prosessoidun lihan, kuten makkaroiden, kinkun ja pekonin, syöminen aiheuttaa suolistosyöpää, sanovat Maailman terveysjärjestö WHO:n asiantuntijat. He pitävät lisäksi todennäköisenä, että punainen liha aiheuttaa syöpää.

 

 

Podcast: Miten vapaa toimittaja tekee töitä?

C360_2015-12-08-17-43-25-674

Vieraaksi valikoitui tällä kertaa Olli Sulopuisto. Ollin kanssa jutustellaan vapaan toimittajan työn tekemisestä, ajan- ja työnhallinnasta ja suunnittelusta. Lisäksi aiheena on myös työn ja vapaa-ajan erottelu ja huolehtiiko kiireinen toimittaja myös omasta jaksamisestaan?

 

“Valitsetko sen superlahjakkaan tyypin joka on täysmulkku vai sen melko lahjakkaan kaverin, jonka kanssa tiedät että tuut toimeen?”

“Aina kun mä näin netissä jotain edes mikä marginaalisesti liippas aihetta, mä tallensin sen evernoteen.”

 

 

Podcastissa mainittuja:

“Now, I know that you’re probably asking yourself, How do I know the difference between my nemesis and my archenemy? Here is the short answer: You kind of like your nemesis, despite the fact that you despise him. If your nemesis invited you out for cocktails, you would accept the offer. If he died, you would attend his funeral and–privately–you might shed a tear over his passing. But you would never have drinks with your archenemy, unless you were attempting to spike his gin with hemlock.”
Nemesis vai arch enemy?

https://fi.todoist.com/

https://evernote.com/

https://www.flowdock.com/

https://slack.com/

https://getpocket.com/

Sulopuisto-Onninen-Arnkil podcast

Podcast: Miten ehdit ja jaksat?

akonniemi

Vaikka tiedän, että kaikilla on 24 tuntia käytössä vuorokaudessa, niin tuntuu että toiset ehtii ja jaksaa tehdä ihan helkkarin paljon enemmän. Koska omassa facebookissakin esiintyy näitä sankareita, niin ajattelin käydä kysäisemässä tyypeiltä, että mitä kaurapuuroa syövät ja kuinka paljon?

Lisäksi itseäni oli kiinnostanut kokeilla podcastin tekemistä jo jonkin aikaa, niin iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tänään pistettiin purkkiin ensimmäinen jakso!

Ensimmäiseksi vieraaksi pääsi Antti Akonniemi. Antti on toimarina omassa firmassa (Kisko Labs) joka työllistää tällä hetkellä 11 henkeä. Tämän lisäksi hällä kolme Crossfit -salia, joissa hän valmentaa, kouluttaa ja treenaa itsekin. Lisäksi  Antti pitää Jaakko Savonlahden kanssa Lepopäivä– podcastia.

Jaksossa juteltiin päivärutiineista, listoista, tekemisistä, tavoitteista ja paljon muustakin.

Kuuntele!

 

Podcastissa viitattu mm.

Tim Ferris. http://fourhourworkweek.com/blog/

Getting things done. http://gettingthingsdone.com/

WOD Connect. https://www.wodconnect.com/

Evernote. https://evernote.com/

Tekee hyvää tehdä hyvää

GIF-Amused-galifianakis-galifinakis-smile-yes-zach-zach-galifianakis-zach-galifinakis-zack-GIF

Puoli seiska kampanjoi hyvän tekemisen puolesta. Kirjoitin sinne kolumnin omista kokemuksista reilun vuoden takaa.

Muistin myös lukeneeni aiemmin hyvän tekemisen tutkituista vaikutuksista, mutta en muistanut tarkalleen mistä. Ja kappas, aiheesta pömähti artikkeli just eteeni.

Onnellisuus lisääntyy jakamalla

Martelan ja Richard M. Ryanin tutkimukset osoittivat, että hyväntekemisellä on itsenäinen vaikutus ihmisen psykologisen hyvinvointiin ja elämän kokemiseen merkitykselliseksi.

– Kokemus siitä, että pystyy tekemään jotain hyvää, aktivoi [aivoissa] mielihyväalueita. Näin tapahtuu esimerkiksi, kun henkilö lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, Martela selittää.

Tutkijat tarkastelivat neljässä erillisessä tutkimuksessa hyväntekemisen vaikutusta hyvinvointiin ja tulos oli kaikissa sama: usein paras tapa lisätä omaa onnellisuutta on tehdä joku toinen onnellisemmaksi.

 

Ja usein pienet hyvät teot riittävät. Kokeile!

Motivaatio pilasi kaiken

vetoapu

Ennen kaikki oli paremmin.

Piti nostaa perunat ja lantut maasta, rakentaa sauna ja pirtti tai kantaa tukkeja metsäläisten kanssa.

Ei puhunut kukaan motivaatiosta.

“En nyt ole oikein motivoinut tähän hommaan.” Ei pohtinut kukaan tuommoisia. Lanttu olisi mädäntynyt maahan ja perhe nääntynyt nälkään.

Sitten keksittiin motivaatio. Taikka oikeastaan sen puute.

Ja nyt ei enää huvita mikään.

Ei kaipaa kyllä kukaan motivaatiota. Mutta tekemistä kaipaa moni!