“Niin on, jos siltä näyttää”
Mutta oikeasti, vastuu on nyt kyllä lukijalla. Kaikki mitä täällä lukee, voi olla totta tai tarua. Täällä ei olla puolesta eikä vastaan, pikemminkin päinvastoin.
Category: Uncategorized
Ensi viikolla
Se menee näin.
Ensin on ajatus, että jos pikkuisen tässä koittaisi kohentaa oloaan ja elämäänsä. Että nyt jää karkit pois. Joo. Ja jos vaikka vähän liikuntaa. Muutaman kerran viikossa kävelylenkki. Ei oo paha, onnistuu helposti. Tai vaikka juoksisi samalla. Pari kertaa. Pari-kolme kertaa. Pikkuisen lihaskuntoa päälle. Helpostihan semmoinen menee. Joo, joka arkiaamu pieni lenkki ja siihen kuntoilut päälle, ei karkkia. Ja oikeastaan jos jättäisi leivänkin pois. Ja kaikki ne höttöjutut. Ei saatana, mitäs jos tekee mieli kaljaa? Perjantaina pitäis kuitenkin mennä porukalla sitten ulos. Eikä nyt kyllä huomen aamulla voi mitään lenkkiä kun on se kokous päivällä. Siellä on kyllä pullaakin. Pakko sitä on ottaa, muuten naljailevat, että onko aloitettu taas parempi elämä.
Ens viikolla. Tai oikeastaan ens kuussa. Sit mä aloitan kaiken. Täysillä.
Joulu vai maailmanloppu?
Maailmanlopun tutkijat kerääntyvät Helsinkiin.
Luonnonkatastrofi? Taloudellinen romahdus? UFOt?
Maailmanloppuja taitaa olla ennustettu sopivin tasavuosin tulevaksi ja tällä kertaa sitä ennustaa yhden kalenterin loppuminen.
Pettyyköhän porukat jos kaikki jatkuukin entisellään? Mihin tässä enää voi uskoa, kun vuosituhansia vanhat savitaulutkin valehtelee.
Politiikka ja puolueet
Kuntavaalit lähestyy. Joko sitä on vallan keski-ikäistynyt taikka sitten politiikasta puhutaan nykyään enemmän ja ehkä jopa innostavammin. Tai molempia.
Tuntuu, että politiikkaa on kiva katsoa hieman etäältä. Kokonaisuuksia. Omat, tärkeät asiat löytyvät vähän sieltä täältä. Henkistä kotia ei kyllä toistaiseksi mistään. Jos on jossain hyvää, niin on sitten kyllä huonoakin. Sitäkö se sitoutuneempi osallistuminen sitten olisi, kompromissien tekemistä?
Toisaalta kun ei ole sitoutunut, niin on ehkä helpompi tunnustaa, että hyviä ajatuksia tulee välillä suunnasta ja toisesta. Jos nappaa jonkun värisen kirjan, niin onko sitä enää toisten ajatuksille yhtä avoin?
Tiedättekö?
Sananvapaus ja ne kaikki ruutitynnyrit.
Tätä sietää jonkun muunkin pohtia, ja mieluusti paremmin.
Mutta itseäni vaivaa, että jos pikkurikollinen viekkaudella ja vääryydellä aikaansaa nolon filmin, jonka vuoksi ihmisiä aletaan tappamaan ympäri maailmaa. Niin eikö tuossa nyt ole annettu kenelle tahansa maailmanpolttajalle aseet aiheuttaa mittavia ongelmia helposti tai helpommin? Piirrä kuva ja nimeä se profeetaksi.
Vai onko kyseessä uusinta Sarajevon laukauksista?
Vaiettu salaisuus?
Ehkä tämä on teille tuttua kauraa, mutta minua on sivistetty taannoin.
Olen pessyt astioitani turhautumiseen asti, niihin jääden aina jotain rantua. Kunnes minua valistettiin, että kaupan oma merkki on silkkaa kuraa, että Fairya sen olla pitää.
Ja niin piti, kas kun astiat on kirkkaita taas. Ja mieli siinä sivussa.
Nyt mietityttää, että mitähän muuta “kuraa” itsellä on käytössä, eikä tajua vaatia parempaa, koska ei tiedä paremmasta.
Välineurheilua, sano?
Blogien paluu?
Niin helpoksi kun facebook aikoinaan teki linkkien jakamisen, niin johonkin jäi kolkuttelemaan pari asiaa. Tuolloin linkkien jakaminen onnistui ainoastaan kavereille (huom! facebook-kavereille). Ja toisena juttuna statusten lyhykäisyys ja ohimenevyys. Ei sillä, että yksittäisen bloggauksenkaan kovin eeppinen pitäisi olla. Mutta ehkäpä se tunne, että se on tässä näin, minun kirjoittamana ja “omassa paikassaan”. Niin pitkänä tai lyhyenä kuin sen tahdon. Ja avoinna kaikelle kansalle.
Aihettahan pohtii moni muukin.
Tällä vivulla, kirjoitellaan.