Piti tehdä tää yks homma, mutta en pääse alkuun – Jos aloittaminen on vaikeaa, niin kokeile tätä

Dog
Photo by Paolo Nicolello on Unsplash

Moni varmaan tunnistaa aloittamisen vaikeuden. Se voi olla jonkin isomman projektin alku, joka tuntuu monimutkaiselta ja siksi ei oikein saa kiinni mistä aloittaa. Tai jokin esitys, teksti tms. jossa pitäisi koota ajatusmössöstä, jotain ymmärrettävää tuotosta. Tai ihan vaan jokin yksinkertainen toimenpide ilman suurempaa ajattelutyötä kuten tiskaus, siivous tms.

Olen kuluvana vuonna opiskellut Valmentamossa life coachiksi ja opiskelujen myötä myös valmentanut jonkin verran asiakkaita. Varsin usein aloittamisen hankaluus on tullut myös siellä eteen valmennettavien kanssa.

Erilaisia asioita kannattaa lähestyä vähän eri tavoin, mutta annan kaksi itseäni auttanutta tapaa vinkiksi, miten aloittamisen kynnystä saa madallettua hieman. Jos teillä on lisää, niin kerro niissä ihmeessä kommenteissa.

Nauruversio.

Auttaa aloittamaan esim. presentaation, maailmanvalloituksen, blogitekstin

Mielessä pyörii liiankin kirkkaana kuva, kun esityksesi jälkeen yrityksen johto ja hallitus nousevat seisomaan ja alkavat taputtaa kuuluvasti hurraa huutojen säestämänä sinun tekemän presentaatiollesi. Tai blogitekstin julkaistua Maailmanliiton presidentti ehdottaa sinulle Pulitzeria, Jussi-patsasta ja Nobel-palkintoa yhteen sulatettuna. Sanakirjaan painetaan sinun kuvasi sanan “täydellisyys” kohdalle.

Näiden mielikuvien jälkeen voi olla, että jo pelkkä blogitekstin otsikko tai powerpointin värimaailma on mahdoton valita, koska se ei mitenkään enää yllä omiin harhaisiin laatuvaatimuksiin. Vaikka kaikki edellä mainittu voi olla mahdollista, niin se onnistuu vain jos saat jotain aikaiseksi. Siispä aloita nauruversiolla.

Nauruversiossa idea on hyväksyä, että ensimmäisen version jälkeen naurattaa, koska se on niin keskeneräinen, mutta samalla saada se ensimmäinen versio aikaiseksi, jotta siitä voi parantaa. Teksti alkaa muodostumaan, kun ajatukset on saatu ranskalaisiksi viivoiksi, presentaatio alkaa kehittymään, kun ensimmäiset kalvot alkavanut muodostumaan. Ja sitten saa nauraa. Ja tehdä seuraavan version, kunnes tulee valmista.

Verryttelyvartti.

Auttaa aloittamaan esim. liikkumisen, siivouksen tms.

Koska maailmaa ei saa kerralla kuitenkaan valmiiksi, niin tehdään edes vartti jotain asian hyväksi. Vaikka ei huvita ja kaikki muut mahdolliset tekosyyt, niin pistä kello soimaan 15-20 min päästä ja aloita siivoaminen. Kun kello soi, niin päätä että jatkatko vielä toisen 15-20 min erän vai jätätkö asian siihen sillä erää. Liikkumisen suhteen voi olla helpompi lähteä ensin yhdelle 20 minuutin reipastelulle, kuin napata koko tunti. Ensimmäisellä viikolla 1-2 kertaa 20 min ulkoilua, seuraavalla viikolla jos siltä tuntuu, niin pidennä aikaa tai lisää kolmas kerta.

Tämä muuten on saanut alkunsa Pomodoro-tekniikasta.

Eli nauruversiolla kynnys niin alas kuin mahdollista ja verryttelyvartilla pieni hetki tekemistä, jotta pääsee alkuun. Sitten kyllä naurattaa.

Kirjoittaja valmentaa tiimeistä ja firmoista sukkelampia ja ihmisistä tyytyväisempiä. Seuraa instassa ja facebookissa. Jos kaipaat valmennusta, niin ota yhteyttä

Read More

“Life coachaus on vahingollista”

budda

Sanna Mämmi kirjoittaa avoimesti life coachauksesta. Otsikko on lainaus tekstistä.

Pakko myöntää, että en ihan kauhean yllättynyt ole. Tämä oli ensimmäinen juttu minkä minä luin, mutta tuskin jää viimeiseksi.

Tällä hetkellä pinnalla on trendi mikä ohjaa ihmistä kehittämään itseään kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Tuntuu, että perusasiat syömisestä lähtien on problematisoitu ja kaikkeen tarvitaan (maksullista) apua. Siellä missä on markkinarako, siellä on mahdollisuus. Ja mitä suurempi tarve, sitä enemmän alalle löytyy monenlaista yrittäjää. Mikäs sen hienompaa kuin auttaa ihmisiä löytämään todellinen potentiaali ja vastaamaan elämän heittämiin haasteisiin? Jalo tehtävä, mutta riittääkö osaaminen aina?

Samankaltainen haaste on myös liikuntapuolella, missä verrattain kevyellä koulutuksella myydään personal trainer -palveluita. Pelkkä koulutus, sertifikaatti tai sen puute ei tietenkää tee kenestäkään hyvää tai huonoa opastajaa. Ongelma lienee laadunvaihtelussa. Ja huonompi laatu rapauttaa alaa.
Hyvinvointibisneksen kasvun myötä Suomeen on tullut uusia ammatteja, kuten life coachit. Psykologiliittoa mietityttää alan valvomattomuus ja kouluttajien vähäiset tutkintotiedot.
Hyvä ja ammattitaitoinen life coach on varmasti paikkansa ja palkkansa ansainnut. Muuten kehottaisin ihmisiä kriittisyyteen. Valmentajan pakeille marssiminen lienee helpompi vaihtoehto kuin pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa elämää ja sen mahdollisia kipukohtia.  Kun on ensin tehnyt itsensä kanssa pohjatyötä, voi ulkopuolisestakin avusta olla parempi hyöty.

Suosittelen luettavaksi esim Anthony de Mellon Havahtumista ja Sheldon B. Koppin Jos tapaat matkallasi buddhan, tapa hänet! (lue arvostelu) Molemmat painottavat pitkälti vastuun ottamista omasta elämästä.

Elämä ei aina ole helppoa, mutta siksi se onkin opettelemisen arvoista.

Voimia ja rohkeutta matkaan!

 

 

Read More