Tuli vähän nälkä – mitä sitten?

Tulee aika, jolloin jokaisen hyvinvointibloggaajan tulee ottaa elämää pupukorvista kiinni ja näyttää kuka käskee ja mistä pissii kana!

Se aika on oleva silloin, kun iskee nälkä!

“Pitää syödä riittävän usein, niin ei tuu nälkä nönönönönönö…”

Kyllä. On hyvä opetella syömään säännöllisesti riittäviä annoksia, jotta iltaisin ei tarvitse syödä makkarapakettia lihapiirakoiden kera tai lääkitä itseään litran jäätelöpaketilla.

Mutta aina sattuu kun tapahtuu. Työt venähtää, treenit painaa päälle, pitää siirtyä sinne tai tänne ja vauhti on kova. Tällöisiä poikkeustilanteita varmaan tulee olemaan aina välillä, joten niihin on hyvä varautua. Eli siihen, mitä päässä liikkuu kun on KOVA NÄLKÄ.

Miten meni aiemmin?

“Ohhoh, onpas nälkä. No mutta kyllähän tässä jo tulikin treenattua, että voihan sitä jo syödäkin. Ja aika pian varmaan pitäisi. Kotona olisi kyllä wokkia.. mutta oli kyllä sen verran rankka treeni* että nyt voi syödä kunnolla. Jaa kappas, pizzaa.. no sehän sopii. Paljon proteiinia, niin lihaskasvu on taattu. Hyvä homma! Paa vielä tuplajuusto. Kiitti”

EI OLE HYVÄ HOMMA OLLENKAAN!

 

Miten menee nyt?

“Ohhoh, onpas nälkä. Meen kotiin syömään. Eiku mullahan ei ole siellä mitään, mutta ehdin kauppaan niin haenpas kaupasta vähän wokkia ja kanaa ja kärtsään ne pannulla. Jaa täällä on pitsaakin. Hmm. Ei tänään.”

KYLLÄ NÄIN JUST!

– Välillä voi tulla nälkä. Ei siihen kuole. Ehkä ei tullut syötyä tarpeeksi päivällä tjsp. Jos nälkäinen olo pistää tekemään hölmöyksiä, niin pistä banaani taskuun varmuudeksi.

– Pidemmän päälle ei tietenkään kannata pitää itseään nälkäisenä, mutta jos niin sattuu käymään ja taskussa ei ole banaania, niin melko varmasti pärjäät kotiin asti ruuan äärelle. Ei kannata uskotella, että tarvitset 20 min kotimatkalle kolme tuplajuustoa.

– Sit välillä syö sen pizzan. Ja sit on seuraava päivä. Peli jatkuu.

Kilot eivät tee paremmaksi tai huonommaksi

soffa

Aiempi merkintä herätti muutaman ihmettelyn. Kiteytän ne nyt muotoon “Miksi sä laihdutat kun oot just hyvä tuollaisena?”

Niin olen hyvä. Vanttera ja väkevä mies, jolla on huumorintajua ja lämpöä sydämessä.

En minä ihmisenä ole sen enempää tai vähempää, vaikka painan mitä painan. Olen kerrassaan hyvä ja hieno tyyppi. Mutta koska olen syönyt liikaa lihapiirakoita kahdella nakilla ja juustopeitteellä sekä jättänyt liikkumista vähemmällä, koska on ollut kiire kokata lihapiirakoita kahdella nakilla ja juustopeitteelllä, niin kroppa on nyt ilmoittanut, että tämä ei ehkä pidemmän päälle ole hyväksi. Lisäksi paidat ja housut puristavat ja olisihan se nyt kallis pieti ostaa uusia vaatteita.

Mutta siis vakavasti, paino ei ole minulle itsetuntokysymys vaan terveyskysymys. Ja jos voin itse tehdä asialle jotain, niin miksen tekisi?

Ja kyse ei ole siis laihduttamisesta. Eikä varsinkaan mistään kitudieetistä, jolla näännytään kilot veke hetkeksi. Vaan nimenomaan opetella niitä hyviä tapoja, millä pysyy reipas mielenlaatu ja kroppa kuosissa. Että toimii ja jaksaa.

Ei tässä sen kummempaa. Homma jatkuu!

Keski-ikäisen miehen hyvinvointiblogi

maggara

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen ja ylipainoinen mies pohtii hyvinvointia?

Syö pari makkaraa, vie kaljatölkit kauppaan ja perustaa blogin, jossa kertoo ajatuksensa maailmalle!

Tosiaan, numeroiden valossa olen keski-ikäinen ja ylipainoinen. Tuttavien mukaan toki charmikas ja voimakas! Eikä nuo tietenkään poissulje toisiaan. En miellä itseäni täysin sohvaperunaksi, olen liikkunut teini-ikäisestä asti lähes koko ajan. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Olen huomannut, että hyvät olosuhteet tekevät liikkumisesta helpompaa (hauska harrastus, jonka pariin pääsee helposti tai kuntosali alakerrassa tms). Toisaalta myös havainnut, että kun kiireet ja muut perseilyt painaa päälle, niin liikkuminen tipahtaa pois aika ensimmäisten joukossa, valitettavasti.

Syöminen on sitten oma lukunsa. Vaikka nuorempana tuli syötyä kotiruokaa säännöllisesti kasvisten kera, niin myöhemmin ruokavalio on muodostunut pikkuhiljaa huonompaan suuntaan. Välillä “ryhdistäytyy” ja syö fiksusti, mutta pysyvää muutosta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut tehtyä. Tänään vielä syön tämän pakastepizzan, mutta huomenna sit…  tai ens viikolla…

“Pitäis taas vähä tsempata ja liikkua enemmän..” Ja seuraavaksi vedetään peräsuoli pitkällä pari viikkoa niin, että kroppa kramppaa ja lepopäivä venyy taas pariksi kuukaudeksi.

“Pitäis varmaan vähä syödä kevyemmin…” Ja jätetään kaikki herkut, hiilarit, pihvit ja makkarat kokonaan pois, kunnes kuukauden päästä palataan ahmimaan kaikkea kiellettyä korkojen kera.

Ei varmaan mitenkään täysin ainutlaatuisia ongelmia?

En ole siis mitenkään toimintakyvytön tai ahmi pelkkää maggaraa sohvannurkassa, mutta tällä hetkellä elämäntapani ei ainakaan paranna oloa ja koska ikäkin alkaa lähestyä puolimatkan krouvia, niin huonot valinnat saattaa alkaa pian näkyä myös terveydessä. En kuitenkaan toistaiseksi ole aikonut muuttaa kuntosalille asumaan tai syömään pelkkiä ituja, vaan löytämään sen kultaisen keskitien, josta voi helposti poiketa välillä baariin kaljalle tai kuntopiiriin hikoilemaan.

Eli miten hemmetissä fiksu liikkuminen ja syöminen voisi olla osa normalia elämää?  (Ja saako kohtuullisella liikkumisella leveät hartiat, vahvat kädet, pyykkilaudan ja paljonko menee kyykystä?)

Siitähän otetaan pian selvää! Tykkää!

BOOM!

Kompromissit ja neuvottelu

Politiikka on kuulemma kompromisseja. Neuvottelua ja yhteistyötä.

Kuvitteellinen esimerkki. Me halutaan, että ois tasa-arvo ja uusiutuvaa energiaa. Ja nuo toiset ei halua tasa-arvoa ja haluavat halvempaa energiaa. Sitten neuvotellaan, että no jos me saadaan tämä (energia tai tasa-arvo) ja te saatte ton toisen, niin sitten on neuvoteltu ja hyvää on ollut yhteistyö. Onnistuttiin molemmat saamaan 50% tavoitteista. Hyvä!

Tai sitten neuvotellaan, että otetaan käyttöön perustulo, joka toimii näin ja on tämän suuruinen. Ja nimenomaan tämän suuruinen, koska muuten se ei toimi. Ja noiden toisten mielestä ei missään tapauksessa perustuloa. Ja taas neuvotellaan. Ja lopputuloksen on perustulo, joka onkin pienempi kuin mitä on ehdotettu. Tavoite täyttyy, perustulo saatiin, mutta kompromissin vuoksi se ei voi toimia.

Tykkään kuumasta kahvista ja jääkahvista. Jäähtynyt kahvi ei kuitenkaan ole jääkahvia.

Kompromissit ja neuvottelut. Tarkkana siellä!

 

kaffi

Media, mainokset ja laatu

Ensin luin Sanna Ukkolan kolumnin median masennustilasta ja itsensä myymisestä ja ajattelin, että buu! Tämä nosti karvat pystyyn, koska Ukkola on aiemminkin ollut asialla ja kirjoittanut kosmetiikkajätin ja lehden suhteista.

Sitten Aku Varamäki vastasi Ukkolan kolumniin ja olin, että nojoo, ehkä tilanne ei kuitenkaan ole vielä paha. Ja ehkei se sellaiseksi koskaan pääsekään? Siinä missä me perinteiset median kuluttajat olemme tottuneet, että mainokset osoitetaan _selvästi_ niin ehkä tulevaisuuden sukupolvi on mediakasvaneempi ja tunnistaa paremmin liitokset. Ehkä.

Ja vielä lopuksi hyväksi Johanna Vehkoo kertoi, että laadun aika on täällä. Tai no, toivottavasti myöhemmin ainakin.

Olen hieman kyllästynyt uutisiin ja pikaisiin rääpäisyihin, joilla pysyy ajantasalla koko ajan. Uutiset masentaa. Hallitus on hukassa, Venäjä uhkaa, Suomi on ylipainoinen, laiska ja masentunut, Maisa Torppa lyttää pienirintaiset.

Kaipaisin tutkivaa, kriittistä otetta jostain ajan ilmiöstä. Ajattelee toimitustyötä, jossa käännetään kivi sekä kanto ja tarvittaessa toisetkin. Jotain mikä inspiroi ja opastaa.

Muuten pitänee opetella itse tekemään.

jussu

Treenivinkki – Karhun kevätretki

Reilu puolentunnin reippailu, jossa yhdistyy ketteryys, nopeus, kestävyys, lihasvoima ja lisäksi saat raitista ilmaa. No, sinnepäin ainakin.

1. Kävele reippaasti/hölkkää/juokse.

Kuvittele tähän tie. En hoksannut ottaa kuvaa. Oman jaksamisen mukaan juoksua, hölkkää, kävelyä tai näiden vuorottelua.

2. Ulkosalilla lihaskuntoa.

Pyri tekemään toistoja 10-20. Ja kierroksia oman kunnon mukaan 2-5.

Mieti, että liikkeet on työntäviä (punnerrus, tukin nosto ylös) ja vetäviä (leuanveto, käännetty soutu). Lisäksi muutama keskivartalorutistus välipalaksi.

 

3. Mäkijuoksua nyppylälle.

Pienikin mäki riittää aluksi. Taas oman kunnon mukaan, mutta idea olisi juosta “kovaa”. Jos tuntuu epävarmalta, niin ota ensimmäinen rauhallisesti ja pyri nostamaan jokaisella spurtilla pikkuisen vauhtia. Idea on saada erilaista rasitusta kuin tasaisesta juoksusta tai hölkästä. Ei siis reväyttää takareittä.

C360_2015-04-05-13-18-53-290

4. Bonus! Kiipea kalliolle ja ota itsestä tuima treeniselfie.

Ihan niinkuin olisit oikeasti treenannut, etkä käynyt vain ottamassa kuvia.

treenie

 

“Life coachaus on vahingollista”

budda

Sanna Mämmi kirjoittaa avoimesti life coachauksesta. Otsikko on lainaus tekstistä.

Pakko myöntää, että en ihan kauhean yllättynyt ole. Tämä oli ensimmäinen juttu minkä minä luin, mutta tuskin jää viimeiseksi.

Tällä hetkellä pinnalla on trendi mikä ohjaa ihmistä kehittämään itseään kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Tuntuu, että perusasiat syömisestä lähtien on problematisoitu ja kaikkeen tarvitaan (maksullista) apua. Siellä missä on markkinarako, siellä on mahdollisuus. Ja mitä suurempi tarve, sitä enemmän alalle löytyy monenlaista yrittäjää. Mikäs sen hienompaa kuin auttaa ihmisiä löytämään todellinen potentiaali ja vastaamaan elämän heittämiin haasteisiin? Jalo tehtävä, mutta riittääkö osaaminen aina?

Samankaltainen haaste on myös liikuntapuolella, missä verrattain kevyellä koulutuksella myydään personal trainer -palveluita. Pelkkä koulutus, sertifikaatti tai sen puute ei tietenkää tee kenestäkään hyvää tai huonoa opastajaa. Ongelma lienee laadunvaihtelussa. Ja huonompi laatu rapauttaa alaa.
Hyvinvointibisneksen kasvun myötä Suomeen on tullut uusia ammatteja, kuten life coachit. Psykologiliittoa mietityttää alan valvomattomuus ja kouluttajien vähäiset tutkintotiedot.
Hyvä ja ammattitaitoinen life coach on varmasti paikkansa ja palkkansa ansainnut. Muuten kehottaisin ihmisiä kriittisyyteen. Valmentajan pakeille marssiminen lienee helpompi vaihtoehto kuin pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa elämää ja sen mahdollisia kipukohtia.  Kun on ensin tehnyt itsensä kanssa pohjatyötä, voi ulkopuolisestakin avusta olla parempi hyöty.

Suosittelen luettavaksi esim Anthony de Mellon Havahtumista ja Sheldon B. Koppin Jos tapaat matkallasi buddhan, tapa hänet! (lue arvostelu) Molemmat painottavat pitkälti vastuun ottamista omasta elämästä.

Elämä ei aina ole helppoa, mutta siksi se onkin opettelemisen arvoista.

Voimia ja rohkeutta matkaan!