Lyhyesti: Kun on aika ja viitsiminen kortilla, niin liiku vähemmän. Kun aikaa ja halua on enemmän, niin liiku kavereiden kanssa. Ja jos oikein huvittaa, niin tavoittele jotain.
Ja pidemmästi:
Jäin tänään miettimään tuota hyvinvointia ja mitä se pitää sisällään. Aihe varmaan ansaitsee kokonaan oman merkintänsä, mutta yksi osa ainakin itselläni on mielekäs liikkuminen.
Mielekkään ja fiksun liikkumisen varmaan jokainen saa määritellä itse, mutta omalla kohdallani se jakaantuu muutamaan eri asiaan.
1. Ylläpitävä liikkuminen
Tämän pitäisi olla kuin hampaiden pesu. Tämä ei ole mikään treeni tai harjoitus, vaan jonkinlainen automaattinen aktiivisuus, joka on enemmän elämäntapa kuin mitään muuta. Sen kummemmin miettimättä se on arkiliikuntaa, kävelylenkkiä, hölkkää, pientä venyttelyä television ääressä tai jopa jonkinlainen lihaskunnon harjoittaminen. Omalla kohdallani tämä lienee kävelyä ja pientä lihaskuntoleikittelyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä periaatteessa on se liikkumisen tapa, kun aikaa ei riitä mihinkään.
2. Huvin vuoksi liikkuminen
Puistofutis, beach volley, pyörälenkki kaverin kanssa, frisbee, slackline ja vaikka mitä. Juju on enemmän siinä, että tekee yhdessä jotain porukassa tai kaverin kanssa. Tässä voi olla myös kehittymistä jossain taidossa tai sitten ei. Tärkeämpi on kuitenkin puuhastelu yhdessä.
3. Tavoitteellinen liikunta
Tämä on sitten se pirulainen, joka voi viedä välillä mukanaan. Mieleen on asetettu jokin tavoite, jota kohti mennään. Parempi aika puolimaratonille, kyykkytuloksen tai tempauksen parantaminen tai käsilläseisonta. Jossain kohtaa voi käydä niin, että kun menee tavoitetta kohti, niin muut asiat ympärillä hämärtyy.
“Aloitin juoksemisen saadakseni lisää jaksamista päiville, mutta nyt on pakko parantaa maratonin tulosta, joten näen kavereita vähemmän ja pyhitän enemmän aikaa juoksulle.”
“Halusin käydä salilla treenatakseni hieman jämäkämpää ja sopusuhtaisempaa olemusta, mutta nyt jalat ovat koko ajan jumissa kun haluan kyykätä 2 kertaa oman painoni. Jätin pihapelitkin pois, ettei voimatasot vaan laske”
Tavoitteellisessa liikunnassa EI ole mitään vikaa. Hyvin asetetut tavoitteet motivoi tekemään myös silloinkin kun laiskuuden pieni apina kuiskii korvaan. On vain hyvä tunnistaa, että mikä se perimmäinen tavoite loppujen lopuksi oikein on.
GIFSoup
Oma kokemus
Itse huomasin jossain kohtaa, että vaikka tosiaan tekee hyvää asettaa tavoitteita voimatasoihin (kyykyt, penkit jne) ja koittaa opetella uusia taitoja (käsilläseisonta tms) niin perimmäisenä motivaattorina on pysyä jonkinlaisessa kunnossa. Toisaalta myös tunnistin, että en ole valmis uhraamaan ihan loputtomasti aikaa, vaan tavoittelen asioita tietyin ehdoin. Olen valmis laittamaan tämän verran aikaa ja tämän verran vaivaa. Ja sillä sitten tämä asia joko edistyy hitaasti tai mahdollisesti vain tiettyyn rajaan saakka. Ehkä en koskaan tule kyykkäämään kahta kertaa omaa painoa, mutta olen edistänyt omaa hyvinvointia ja voimatasoja sen verran mitä omalla aikainvestoinnilla on ollut mahdollista. Ja aina on mahdollista arvioida uusiksi, jos haluaa tavoitella lisää.
Juuh, elikkäs. Vaikka ei tee tavoitteellista liikuntaa ihan kauhean vakavissaan, niin silti voi olla hyvässä kunnossa.
