Mies pudotti painoa 10 kiloa syömällä normaalisti – tätä et lue kohuotsikoista!

Niin siinä sitten pääsi käymään. Toteuttamalla virallisterveellisiä suosituksia sen pahemmin rypistelemättä parin kuukauden ajan, on painoa lähtenyt kehosta melkein 10 kiloa.

Totta puhuen tämä on vähän yllättänyt itsenikin, joten piti hieman pureksia, että mitä tässä oikeasti on tapahtunut.

via GIPHY 

Historiaa.

Nelisen vuotta sitten tapahtuneen trauman sekä muuttuneiden elintapojen vuoksi kroppaan pääsi kertymaan muutaman vuoden aikana melkein 20 kiloa ylimääräistä rakastettavaa. Tämä on kulkenut mukana sen kummemmin miettimättä. Välillä on ollut ajatus, että ehkä jotain voisi tehdä ja pitäisikö, mutta sitten se on jäänyt, koska.. En oikeastaan ole kokenut tähän kuitenkaan suurta tarvetta. Vähän sama kuin suomalaisten into oppia koodaamaan.

Mistä motivaatio?

Omassa tapauksessa riittävä motivaatio tuli terveydesta. Tai oikeastaan sen parantamisesta.  Keski-ikää lähestyvien ylipainoisten hyvinvointi- ja fitnessbloggaajien kuntotarkastuksessa kun kävi ilmi, että veriarvot olivat hieman koholla ja niissä olisi parannettavaa. Vaikka mieleltäni olenkin kuin teini-ikäinen tubettaja, niin kroppa kuitenkin vanhenee vuosi vuodelta ja painon keventäminen tässä kohtaa olisi mielekäs teko terveyden edistämiseksi.

Ja ehkä oon vähän seksikkäämpi kevyempänä? Sekin vähän motivoi. Saako noin muuten sanoa?

via GIPHY

 

Mitä sitten konkreettisesti tein?

Jotta veriasioiden arvot menisivät parempaan päin, tarkoittaisi se tässä tapauksessa

  1. kilojen karistamista
  2. parempaa syömistä

Koska painon pudottamisen suurin tekijä on ruoka, niin tuossahan sitten iskee juurikin sillä paremmalla syömisellä yhdellä iskulla kaksi kärpästä.

Syömisen suhteen oikeastaan isoin vaikutus tuli

  • Kovien rasvojen vähentämisellä
  • Suolan vähentämisellä
  • Kasvisten lisäämisellä
  • Ruokarytmin parantamisella (lue: välipalojen syömisellä)

Suomeksi sanottuna siis vaihdoin rasvaisen juuston ensin olemattoman rasvaiseen (5% yök!) ja sittemmin vähemmän rasvaiseen (16%). Samalla vähensin määriä. Eli leipäpalan päälle ei enää tarvinnut laittaa 3 sentin paksuista juustovauvaa, vaan yhden siivun lisäksi nakkasin päälle tomaattia tai kurkkua. Rasvainen jauheliha (23%) vaihtui kanaan ja ylipäätään määrät vähenivät lihansyönnin suhteen. Työpaikalla pyrin syömään mahdollisimman usein kasvispöperöä ja kotona kokkailen välillä tofua, papua ja muuta ituhippihöpötystä. Olen opetellut tunkemaan lautaselle lähes aina kurkut, tomaatit tai joskus jotain raastetta. Tätä kun tekee useamman kerran päivässä, niin kilo kasviksia päivässä ei ole ihan liioittelua. Tämä taas tarkoittaa sitä, että päivää kohden tulee vähemmän kaloreita, mutta vatsa pysyy täynnä, joten energiavaje tulee helposti ilman nälkää tai itkua.

Ruokarytmin suhteen elelen aika kokeillen vielä, mutta tuntuu että satunnaisen aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa riittää toistaiseksi ja väliin kun nappaa jotain hedelmää, leipää ja/tai proteiinivanukkaan, niin hyvin pärjää.

Tässä kohtaa olisi tietty kiva uhota, että olen vähän parempi kuin muut ja elän askeesissa kuin soturimunkki, jonka tahdonvoima on timanttia ja selkäranka silkkaa teräsbetonia.

via GIPHY

Mutta ei.

Aika löysin rantein tässä on menty. Pääsääntöisesti saan tehtyä fiksuja valintoja, mutta välillä lipsahtaa. Joskus lipsahtaa tietoisesti ja joskus muuten vaan. Parin kuukauden aikana on tietoisesti tullut syötyä burgeria ja pizzaa, oluttakin on nautittu ja viiniä juotu. Joskus kasvismössö on jotenkin vahingossa vaihtunut uunimakkaraan.

En ole tästä halunnut enkä jaksanut jäädä itseäni soimaamaan, vaan nokka kohti seuraavaa valintaa. Viikon syömiset ja iso kuva mielessä, niin lauantai-illan saunakalja ei sitä kaada. Päinvastoin. Kun sopivin väliajoin vähän “hellittää”, niin jää pidemmät repsahdukset tapahtumatta eikä elämä tunnu niin terveystunkkaiselta. Siksihän tässä kuitenkin koittaa parantaa tapojaan. Että saisi herkutella vielä useita vuosia.

Summattuna jotenkin näin.

  • Muista iso kuva. Yksi hyvä valinta ei riitä, eikä yksi huono valinta pilaa.
  • Pyri tekemään hyviä valintoja niin paljon kuin mahdollista.
  • Hyväksy, että aina ei onnistu.
  • Älä kiristä liikaa, punkku ja pizza kaverin kanssa on joskus just sopiva valinta.
  • Tavoite on.. Mieti mikä se omalla kohdalla on. Fiksu ja rento syöminen ei ole ollenkaan huono tavoite.

Mitä seuraavaksi?

Kiloja riittää vielä kevennettäväksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä, että missä tahdissa ne lähtee. Syöminen jatkuu ja kesä tulee.

Aiheesta ja aiheen viereltä on herännyt ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia, joten niitä kirjoitan varmasti lisää. Tätä tekemistä voit seurata facebookissa ja instassa. Otan kannustukset, palautteet, kysymykset ja ideat kiitollisena vastaan. Jee!

Kirjoitin myös ajatuksia koskien elämäntaparemontin taustalta.

via GIPHY

Alla jotain ruokia mitä olen syönyt viimeisen parin kuukauden aikana.

Ihan tavallisia asioita.

Ruokahommia

 

 

Read More

Iltapalaa ja viinejä Farangissa

*tldr;
– Maista Farangin karamellipossua
– Osta ja maista ystävien kanssa Torres Santa Digna Estelado Organic Rosé Brut
– Kokeile jouluna possun kanssa Torres Santa Digna Cabernet Sauvignon Rosé 2017
– Nauti elämästä.

Ja sitten asiaan. Sain taannoin kutsun Winestatelta Farangiin syömään hyvää ruokaa, maistelemaan viinejä sekä kuulemaan chileläistä viinintekijää Christian Carrascoa. Vaikka raskas viikko oli jo lähes hyydyttänyt innokkaan viinifitnessbloggaajaan, niin tartuin kutsuun empimättä. Parempaa seppälää päälle ja isolle kirkolle iltapalalle mars!

Kokoontumisen alkuvauhdiksi maistettiin Esteladoa, joka oli itselle jo entuudestaan herkullinen tuttu. Kuiva ja hapokas, eli just sopivaa herkkua ystävien kanssa maisteltavaksi arkeen ja juhlaan. Lisäksi Pais-rypäleestä valmistettavan viinin ostaminen on lähes tulkoon eettinen teko.

País-lajikkeen kasvavalla suosiolla on myös kouriintuntuvia vaikutuksia. Kun rypälekilosta maksettavien pesojen määrä on kasvanut, köyhien viinitilallisten elintaso on kohentunut.

Esimerkiksi Torres Chile, eettisen viininviljelyn pioneeri Chilessä, maksaa rypäleistä sopimusviljelijöilleen poikkeuksellisen hyvän hinnan. Sen lisäksi se pyrkii parantamaan heidän työskentelyolosuhteitaan: talon viinintekijätiimit auttavat viljelijöitä tarhoilla.

Jos just ei ole köyhiä kissanpentuja pelastettavaksi homeisesta talosta, niin maailmaa voi parantaa hieman ostamalla pari pulloa tätä kuohuvaa.

Illan aikana pöytään tuli monenlaista pöperöä ja siihen sopivaa viiniä. Ehkä paras kombo on kuitenkin Farangin karamellipossu sekä ylhäällä suosittelemani rosé. Tästä myös rupateltiin pöydässä tovi ja todettiin, että samainen viini sopisi myös jouluiseen pöytään possun ja muun appeen seuraksi.

Pitkän pöydän päässä seurassa istui Mungolifen Anna miehensä kanssa ja illan aikana juttua riitti viinien ja ruuan lisäksi bloggaamisesta ja sen muutoksesta, mielipidevaikuttajista, tastingeistä, maun kehittymisestä, somekohuista ja varmaan monesta muustakin. Lisäksi suunnitteilla oli opintomatka Ouluun sikäläisen baarinpitäjän oppiin tekemään drinkkejä. Road trip Ouluun ja intensiiviopetus drinkkien tekemiseen voisi olla myös hyvää sisältöä tänne?

Ilta oli kerrassaan mainio ja ehkä myös pieni muistutus, että sen kiireisen ja raskaan arjen keskellä kannattaa joskus tempaista ja irrottautua edes hetkeksi syömään ja juomaan hyvässä seurassa. Hommat odottaa kyllä, elämä ei.

*tldr: on lyhennys (too long, didn’t read) heille, ketkä eivät ehdi mitään. Sitä varten sisältö muutamalla ranskalaisella viivalla.

Read More

Terveyskeskustelu somessa

Seuraan jonkin verran facebookissa olevia terveys/liikuntaryhmiä. Vaikka siellä välillä on ihan hyvää asiaakin ja sieltä voi saada inspiraatiota, niin  keskustelun voisi tiivistää usein myös tälläisellä esimerkillä. Kokonaisuus tai toimivat, tylsät perusasiat eivät ole kiinnostavia, mutta pienet yksittäiset, mahdolliset oikopolut ovat.

Seppo: Minulla on nyt reilun vuoden aikana lähtenyt n. 10 kiloa painoa ja fiilis on paljon energisempi. Vähensin ylimääräistä napostelua ja aloin syömään tavallista ruokaa säännöllisemmin. Lisäsin hieman veden juontia ja koitan liikkua 3-4 kertaa viikossa jollain tapaa (kävelyä, hölkkää, kuntopiiriä). Olen myös nukkunut enemmän kun menen sänkyyn aikaisemmin enkä vilkuile enää kännykkää sen jälkeen. Juon myös toisinaan vihreää teetä.

231 tykkäystä      342 kommenttia

Pirkko: Wow! Paljonko juot vihreää teetä? Mitä merkkiä?

Helmi-Inkeri: Onko väliä onko vihreää teetä? Voiko olla kamomillaa?

Esko: Mahtava muutos. Onneksi olkoon. Olisipa itsekuria juoda teetä joka päivä.

Ritva-Petteri: Minä syön jotain teeuute-kapseleita. Olo on hyvä suosittelen!

Antero: Onko pakko olla teetä? Minä juon kahvia enkä kyllä ole huomannut mitään eroa.

Raimo:  Mitä teetä juot? Laitan sulle YV.

Teppo:  Teen juovat elävät pidempään. Meidänkin mummo joi aina teetä kirkon jälkeen.

Read More

Miten päästä helposti alkuun elämäntapojen muutoksessa?

“Vähän on mietityttänyt muuttaa elämäntapojen paremmaksi / liikkua enemmän / laihduttaa tms, mutta nyt ei ole vielä hyvä hetki kun ensi viikonloppuna on lauantai ja parin viikon päästä perjantai, synttärit, kummin rippijuhla, avajaiset/päättäjäiset, vappu, joulu ja juhannus.

Eikä nyt oikeastaan vielä kannata mitään, koska sit kun aloittaa niin aloittaa ihan kunnolla. Sitä on kuitenkin semmoinen ihminen, että tekee asiat aina 110% tai sit ei tee niitä ollenkaan. Ni sit alottaa ja kaikki kerralla kuntoon.”

Kuulostaako tutulta?

Ei kerralla kuntoon, vaan vähän paremmaksi

Minä ainakin myönnän ajatelleeni näin aika usein. Tosin tätäkin ajatusta voi muuttaa. Itse pääsin tästä harhasta irti osin töissä opittujen taitojen vuoksi. Uutta palvelua / järjestelmää /ohjelmaa / työtapojen muutosta tms. harvoin laitetaan “kerralla kuntoon”. Eikä sitä edes yritetä. Sen sijaan kokeillaan pienin hallituin askelin muutoksia, opitaan mikä toimii paremmin sekä samalla luodaan pohjaa ylipäätään muutokselle.

Elikkäs juuh. Jos ne omat paremmat elämäntavat pitää sisällään esim liikuntaa, niin sitten kokeillaan laittaa sitä sinne viikoille. Jos kunto on olematon ja taidot ei riitä, niin aloitetaan kävelyllä. Tärkeintä on se, että kynnys tehdä tuo suunniteltu juttu on niin pieni, että se tulee tehdyksi. Jos se on 15 minuutin kävelylenkki, niin hyvä niin.

Seuraava juju on kokeilla kasvattaa tätä tulevilla viikoilla. Esimerkiksi käydä kaksi kertaa 15 minuutin kävelyllä. TAI kerran ja kävellä pidempään. Ja taas seuraavalla viikolla vähän lisää.

Kunnon kasvattamisen sijaan/lisäksi tässä opetellaan ensin löytämään aikaa tekemiselle ja luomaan tapaa liikkumiselle. Muutaman viikon päästä kävelet jo kolme kertaa viikossa 40 min lenkkejä. Siitä pari viikkoa lisää ja ehkä hölkkäät jo osan matkasta. Näin kävi siis itselle.

Toimii myös muiden tapojen parantamiseen.

Ekalla viikolla jälkiruokasuklaan vaihto omenaan, yksi kasvisruokapäivä, bussista pois pysäkkiä aiemmin, lue kirjaa yhtenä iltana 15 minuuttia, yhtenä iltana some kiinni 22 aikaan… noh, ei liioitella.

Tokalla viikolla vähän lisää. Kun kasvattaa aluksi pientä tapaa, sieltä voi kasvaa myöhemmin isoja tuloksia.

Paras aika muutoksen aloittamiseen olisi ollut jo vuosia sitten, mutta onneksi seuraavaksi paras hetki on just nyt. Jos tuntuu, että tässä voisi olla jotain, niin kerro tästä kaverille ja sovi heti kävelylenkki huomiselle/tulevalle viikolle.

Mutta jos tämä tuntuu naurettavalta, pieneltä ja vähäpätöiseltä, niin mikään ei estä sinua myöskään treenaamasta alusta asti kunnolla, kovaa ja tosissaan. Sitten kun siihen on hyvä aika. Ehkä ensi viikolla? Tai sen jälkeen? Tai…

Photo by Redd Angelo on Unsplash

Read More

Capperi on lähiöravintoloiden kirkas helmi

Nopealla tahdilla hyvää nostetta kerännyt Capperi on tullut vastaan kaverien some-postauksissa ja onpa muutaman jutunkin jo ehtinyt lukea kyseisestä pizzapaikasta.

Viime viikolla hetken mielijohteesta pääsin itsekin katsastamaan kyseisen paikan.

Paikka on tyylikkäästi sisusteltu ja vanhan liiketilan isot ikkunat on säilytetty avonaisena, joka tuo sisään kivasti luonnonvaloa ja näyttää iltojen pimetessä ulospäin erinomaiselta mainokselta, kun paikassa on paljon asiakkaita.

Capperiin tultaessa paikan ravintolapäällikkö Miquel Angel Papaianni (tunnistan lukemastani jutusta) tervehtii iloisesti ja kyselee varauksesta. Varausta ei ole, mutta kulmasta järjestyy pieni pöytä samantien. Listalta löytyy useampaa pizzaa lähtien 10,50 Margheritasta.

Nopean pohdinnan jälkeen valinnaksi löytyy Diavola Calabrese ja ravintolan nimeä kantava pizza Capperi!

Sitten odotellaan. Ja odotellaan. Jossain kohtaa hoksaa, että meidän jälkeen tilanneet seurueet saavat apetta nautittavaksi. Pieni pohdinta, että olisiko tilaus tipahtanut jonnekin väärään paikkaan ja samantien tilauksen ottanut tarjoilija kiiruhtaakin jo pahoittelemaan tilannetta. Hetken päästä hän vielä palaa pahoittelemaan uudestaan ja tarjoaa ilmaista jälkiruokajäätelöä hyvitykseksi. Tämä kelpaa mainiosti ja jatkamme vielä pizzojen odottelua.

Pizzojen saapuessa nälkä onkin jo ehtinyt kasvaa hieman, joten luonnollisesti melkein kaikki maistuisi tässä kohtaa hyvältä. Mutta todettakoon kuitenkin, että kyllä tässä rahalle saa hyvää vastinetta. Laadukkaat raaka-aineet maistuu niinkuin pitääkin. Divalola Calabresen tulinen ja mausteinen salamilevite tuo hyvää makua, mutta ei polta missään tapauksessa liikaa. Capperi on ns. valkoinen pizza, jossa tomaattikastiketta ei ole laisinkaan, vaan mozzarellan kyytipojaksi löytyy Piennola-tomaatteja, kaprista ja oreganoa. Yhdistelmä toimii hyvin, mutta ehkä konservatiisempana pizzan ystävänä kaipaan kuitenkin tomaattikastiketta.

Nätti sisustus, hyvä palvelu pientä lapsusta lukuunottamatta ja erittäin maistuvat pizzat. Suosittelen kokeilemaan!

Capperi löytyy Oulunkylästä osoitteesta Siltavoudintie 9.

Read More

Laihduttamista voi harjoitella kuten mitä tahansa lajia

Kaveri pisteli taannoin menemään täysmatkaisen triathlonin. Se hulluttelu, jossa ensin uidaan melkein 4 km, sitten pyöräillään himpun vajaa 200 km ja loppujumpaksi vielä maraton eli rapeat 42 km.

Tuommoiselle päivän kestävälle rastille ei myöskään kukaan lähde valmistautumatta, joten ennen tuota kisasuoritusta eläminen ja oleminen tarkoittaa monta hikistä tuntia viikossa fiksua nousujohteista ja välillä raskasta tekemistä kuukausien ajan. Ja jos aikoo kovemmille ajoille, niin vuosien.

Ihastelin hälle, että miten paljon tuo vaatii sitoutumista, aikaa ja uhrauksia.

Tähän hän totesi hienosti, että kun on innostunut ja tuntuu omanlaiselta tekemiseltä, niin ei vaadi paljoa. Elää vain semmoista arkea mistä haaveilee.

Tuossahan sitä oivallusta on kerrakseen.

Jos laihduttamisesta / parempien elämäntapojen opettelusta saa kivaa ja toimivaa arkea, niin se lakkaa olemasta se saatanallinen kivireki, jota on pakko raahata seuraavat kuukausien / vuosien / kilojen ajan mukanaan.

Samaa progressiivista harjoittelua voi soveltaa myös valintoihin ja tekemiseen. Itse aloitin tekemällä muutaman paremman valinnan viikossa. Portaat hissin sijaan, kahvi ilman pullaa ja puolikas suklaalevy kokonaisen sijaan. Seuraavalla viikolla muutama parempi valinta enemmän. Portaat kahdesti, jälkiruoka pois lounaalta jne.

Eikä sitä triathlonia tarvitse onneksi edelleenkään lähteä suorittamaan. Nämä valinnat ovat helppoja siihen verrattuna. Laihduttaminen on yllättävän mukava harrastus.

Read More

Laihduttaminen on muuten yllättävän kiva harrastus

Samaan aikaan saa opetella fiksumpaa tapaa syödä ja tehdä ruokaa sekä keksiä erilaisia tapoja olla aktiivisempi arjessaan. Lisäksi liikunnan avulla pääsee parantamaan omaa kuntoaan ja vahvistaa omaa päätöksentekoaan.

Tässä on myös hyvä opetella armollisemmaksi itseään kohtaan, kun suunnitelmat eivät aina toteudu ja periksiantamattomuutta, koska jaksaa jatkaa siitä huolimatta.

Ja kaikki tämä edistää parhaimmillaan omaa terveyttä.

Mutta koska laihduttaminen on todettu toimimattomaksi keinoksi jos haluaa pidempiaikaisia muutoksia, niin sanotaan tätä laihduttamisen sijaan parempien elämäntapojen opetteluksi.

Erittäin hieno harrastus.

Read More