Miten parantaa työelämää? Aloita itsestäsi ja jatka siitä eteenpäin pienin askelin

Vaikka välillä voi tuntua, että töiden ongelmat ovat isoa hyhmää, joita on hankala parantaa, voi niitä koittaa jäsentää esim tähän tapaan. Erittelin ongelmia vaikuttamisen mahdollisuuksien mukaan. Tämä luonnollisesti on yksinkertaistus ja tarkoitus on herättää ajattelemaan omaa työtä osana kokonaisuutta ja miten voisi parantaa työn tekemistä eri  tilanteisssa.

Minä itte!

Tällä ei pelasta koko maailmaa (tai firmaa), mutta melko varmasti helpottanee omaa päivittäistä taivaltaan. Iso kysymys on, että mitä minulta odotetaan ja miten saisin sen tehtyä suhteellisen kivuttomasti? Osaanko priorisoida työtäni, jotta työaika menee siihen oikeasti oleelliseen? Tarvitsenko tarkat deadlinet ja suunnitelmat vai toiminko paremmin “vapaammassa” ympäristössä? Olenko sinut kaiken tekniikan ja tekemisen kanssa alkaen sähköpostista ja muista viestintävärkeistä ja päätyen vaikkapa agile/lean-menetelmien käyttöön? Jaksanko töissä ja palaudunko työn ulkopuolella vai pyöriikö työt öisin mielessä? Miten jaksan duunia ylihuomenna, ensi kuussa ja parin vuoden päästä? Miten itseohjautuvuutta tuetaan töissä?

Me mietitään tää tiimissä!

Oman tontin parantamisen lisäksi helpottaa, jos työkaverit / tiimi pystyy kommunikoimaan ja miettimään mitä ollaan tekemässä ja miten tekemistä voisi kehittää. Millaisia tekemisen tapoja voidaan sopia tiimille, jotta asiat tulee tehtyä hyvässä järjestyksessä ja ilman suurta hoppua? Miten annetaan työrauha työkavereille, kun on keskittymisen aika ja millaisia käytäntöjä sovitaan palavereihin, jotta tieto siirtyy, mutta vältetään ajanhukkaa? Missä tietojen pitäisi olla, jotta kaikki pääsevät hyödyntämään sitä?

Tässä auttaa valtavasti jos on valmiiksi ja hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri. Jos ei ole, niin tämä voi olla hyvä hetki aloittaa luomaan sitä, koska tämän edistäminen hyödyttää kaikkia.

Mutta muut eivät ymmärrä?

Oman ja tiimin tekemisten parantamisella korjaa päivittäistä jaksamistaan paljon, mutta miten ottaa osaa firman toiminnan parantamiseen? Oikeastaan juurikin parantamalla omaa ja tiimin toimintaa SEKÄ jakamalla sitä tietoa muille. Kun on lentokoneessa  ensin laittanut happinaamarin itselleen, voi sen jälkeeen auttaa muita. Työelämässä voi olla hyvin samansuuntainen periaate. On myös tärkeä tunnistaa oman vaikuttamisen rajat. Voi olla, että itsellä on paljon parempi strategia pöytälaatikossa firmalle, mutta ongelma on, että kukaan ei tiedä siitä. Pyydä palaveri pomon, pomon pomon tai pomon pomon pomon tai.. noh, jonkun kanssa. Esittele ideasi ja/tai jaa se useamman ihmisen nähtäväksi. Pyydä palautetta. Et voi päättää toteutetaanko sitä, mutta voit esittää ajatuksiasi jolloin edes teoriassa niistä voidaan napata kiinni. Jos ei napata, niin ehkä aika ei ollut kypsä tai sitä ei ymmärretty. Seuraavaan kertaan.

Miten alkuun?

Istahda hetkeksi alas ja mieti omaa työtä ja miten teet sitä. Ota kuppi kahvia ja juttele kaverin kanssa asiasta. Aloita kokeilemaan pienillä parannuksilla. Jos ei toimi heti, niin kokeile uudestaan ja vaikka vähän toisella tapaa. Jos tähän tarvitsee apua, niin mahdollisuus on myös järkätä fasilitoitua työpajaa, jossa parannettavia asioita voi yhdessä työstää. Työelämän parantaminen ei ole pikajuoksua, vaan ultrajuoksua, jota juostaan tällä hetkellä silmät kiinni ja toisinaan myös takaperin.

Seuraa kirjoituksia myös facebookissa

Photo by rawpixel on Unsplash

Read More

Työelämä on rikki, eikä sitä korjata enää vasaralla vaan valmennuksella

Työelämä on rikki.

Oma kokemus eri paikoista sekä yleisen keskustelun fiillis on, että lähes kaikkialla on krooninen kiire ja sitä myöden porukka alkaa olla väsähtänyt työssään. Monessa paikassa tehdyn työn merkitys on hämärtynyt ja tuntuu, että on kauhea kiire tehdä ja korjata asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä alunperinkään. Kehitytään paremmiksi ongelmanratkaisijoiksi, mutta valitettavasti ei aina tiedetä mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa. Pääasia, että tulee valmista ja mielellään jo eilen.

Kiirettä ja “työhyvinvointia” korjataan eri paikoissa eri tavoin. Aiemmin hankittiin biljardipöytiä ja kolaa kaappiin, nykyään  liikuntaseteleitä ja salikortteja. Osassa paikoista on myös herätty ajattelemaan työn merkitystä ja sujuvaa tekemistä mm. ketterin menetelmin. Tätä ajattelua olen myös itse päässyt tekemään viimeisen 10 vuoden ajan. Samaan aikaan kuitenkin kun olen oppinut sekä tekemään ja ajattelemaan ketterästi, olen huomannut että edelleen se ihminen siellä työpaikalla jää vähemmälle huomioille. Millä fiiliksillä tullaan töihin yleensä? Onko yleisesti jaksamista ja energiaa? Palveleeko tiimin tavat tekemistä? Onko töiden ulkopuolella mielekästä tekemistä jne? Enkä tarkoita, että työpaikan pitäisi olla päiväkoti, missä vaihdetaan vaipat kun vetelät lurahtaa pöksyihin, mutta väitän että jos ihmisen ottaa huomioon kokonaisuutena ja tarjoaa keinoja vaikuttaa omaan työhön ja elämiseen, on hänen parempi olla töissä ja sitä myöden myös tekemisen laatu, ideat ja yhteistyö paranee.

Tätä kuviota haluan kehittää paremmaksi. Sen sijaan, että nyt hakisin vielä lisää oppia ketteristä menetelmistä, niin tällä hetkellä mielestäni minulle on fiksumpaa oppia enemmän ihmisten kohtaamisista, valmentamisesta, empatiasta ja kuuntelusta sekä miettiä miten parannetaan ja tuetaan itseohjautuvuutta. Joten aloitin nyt syksyllä Valmentamossa LCF life coach -opiskelut työn ohessa. Vaikka nämä asiat eivät ole entuudestaankaan ihan vieraita, koen että lisäoppi ei kaada ojaan eikä pieni ajatusten ravistelu tee pahaa.

Uskon, että saan koulutuksesta ennen kaikkea lisää työkaluja nimenomaan työelämän parantamiseen yhdessä jo käytössä olevien lean- ja agile-menetelmien avulla, pidän myös tärkeänä että pääsen tekemään perinteistä valmennusta työn ulkopuolella. Mielestäni parempi valmentaja ymmärtää just sopivasti työtä, työelämää ja elämää.

Kirjoitan aiheesta lisää ja sitä voit seurata helposti tässä blogissa, facebookissa ja instassa. Ota seurantaan!

 

Photo by Alex Kotliarskyi on Unsplash

Read More

Podcast: Miten vapaa toimittaja tekee töitä?

C360_2015-12-08-17-43-25-674

Vieraaksi valikoitui tällä kertaa Olli Sulopuisto. Ollin kanssa jutustellaan vapaan toimittajan työn tekemisestä, ajan- ja työnhallinnasta ja suunnittelusta. Lisäksi aiheena on myös työn ja vapaa-ajan erottelu ja huolehtiiko kiireinen toimittaja myös omasta jaksamisestaan?

 

“Valitsetko sen superlahjakkaan tyypin joka on täysmulkku vai sen melko lahjakkaan kaverin, jonka kanssa tiedät että tuut toimeen?”

“Aina kun mä näin netissä jotain edes mikä marginaalisesti liippas aihetta, mä tallensin sen evernoteen.”

 

 

Podcastissa mainittuja:

“Now, I know that you’re probably asking yourself, How do I know the difference between my nemesis and my archenemy? Here is the short answer: You kind of like your nemesis, despite the fact that you despise him. If your nemesis invited you out for cocktails, you would accept the offer. If he died, you would attend his funeral and–privately–you might shed a tear over his passing. But you would never have drinks with your archenemy, unless you were attempting to spike his gin with hemlock.”
Nemesis vai arch enemy?

https://fi.todoist.com/

https://evernote.com/

https://www.flowdock.com/

https://slack.com/

https://getpocket.com/

Sulopuisto-Onninen-Arnkil podcast

Read More

Mestaruuden tekijät


Lukaisin loman alkuun kirjan Zlatanista.

Jos kaveri ei kuulosta tutulta, niin kyseessä on siis joltisenkin menestynyt ruotsalainen jalkapalloilija.

Kirja oli melkoisen viihteellisesti kirjoitettu minä-muodossa ja jotenkin sanomiset tuntuivat sopivan tulisieluisen hyökkääjän suuhun paremmin kuin hyvin. Kiva ja nopeasti luettavissa oleva ajanviete siis, jos elämänkerrat tai futis kiinnostaa.

Ja sitten asiaan. En ole Zlatanin uraa kovinkaan tarkalla silmällä seurannut. Tiedän, että mestaruuksia ja maalikuninkuuksia on voitettu jonkinverran. Vaan nytpä kirjan loppupuolella oli tilastot ja nehän yllätti. Kymmenen viimeisen vuoden aikana yhdeksen mestaruutta kuudessa eri joukkueessa. Vaikka porukat ovat olleet jo laadukkaita ennen Zlatania, on kaveri myös ollut omalta osaltaan tekemässä tuota mestaruutta maaleillaan ja asenteellaan.

Seuraava ajatus oli, että onkohan paljon muita Zlatanin kaltaisia pelaajia, jotka seuraan tullessaan nostavat kaikkien tasoa sen verran, että itse joukkueesta tulee parempi. Ja tässä tapauksessa pitää tulla niin paljon parempi, että joukkue voittaa mestaruuden. Zlatan on näkyvä (ja kallis) osa joukkuetta, mutta tämän lisäksi on myös ns. “pukukoppipelaajia” jotka ovat tärkeitä tässä tason nostamisessa. Eivät loista parrasvaloissa, mutta saavat toiset pelaajat harjoittelemaan/pelaamaan/tekemään kaiken paremmin.

Tästä ajatus johti työelämään. Ketkä ovat työpaikan “Zlataneita”? Ja ennenkaikkea ketkä ovat “pukukoppipelaajia” joiden panos ei välttämättä näy suoraan tuloksessa, mutta jotka auttavat omalla panoksellaan nostamaan koko firman tasoa ja sitä kautta parempaa tekemistä?

suitkettle

Read More