Äkkilähtö lämpimään.

Aurinkomatkojen äkkilähdöistä nappasin Rodoksen keikan ja täällä ollaan. Lomamoodi on päällä, kiitos lämpimän sään, aamuisten rantanokosten, uinnin ja satunnaisten päiväkaljojen.

Majoituin hotelli Nafsikaan ja toistaiseksi kaikki on sujunut mukavasti. Asiakkaana tosin lienen helpoimmasta päästä. Kunhan on suht siisti huone ja toimiva suihku niin peruasiat ovat kunnossa. Siihen päälle kun netti toimii huoneessa, parveke josta merinäköala (talojen välistä, mutta silti) ja aamupala, niin ollaan jo vahvasti plussalla. Henkilökunta vaikuttaa ystävälliseltä. Toistaiseksi ei tosin ole ollut mitään toiveita täytettäväksi, joten jätetään sen arviointi myöhemmälle.

Pakettimatka kyllä muutenkin saa tällä erää varauksettoman kiitoksen. Jonkin verran reissanneena tällä kertaa arvostin sitä, että melko uunona sopi kävellä lentokentällä ja oranssi väri opasti oikeaan suuntaan. Ja loman loppuessa toivottavasti opastavat taas. Reissujakin on tarjolla ja pientä harkintaa on ollut, mutta toistaiseksi kadun toisella puolella liplattava meri ja lähialueen ruoka on riittänyt vallan mainiosti. Pakonomaista tarvetta kiertelyyn tai kokemusten hankkimiseen ei tällä reissulla oikeastaan ole, vaan koen tämän vähän tälläisenä mökkilomana. Joka on siis Kreikassa. Ja mökin sijaan hotelli. Ja itsetehdyn ahvenen sijaan ravintolaruoka. Ja.. no, kuitenkin. Eli enemmän ehkä olemista kuin tekemistä. Ja siihen tämä passaa mainiosti.

Groundhog day. Aamupalan jälkeen rantaan lukemaan ja uimaan. Sitten lounasta, tallustelua, kirjaa, nokokset, illallista, olutta ja nukkumaan.

Ruoka on ollut hyvää ja edullista. Tosin yksi ulkomaankokemus jää puuttumaan tällä kertaa, koska valuutta on sama kuin kotimaassa (liekö kuinka kauan enää?). Siinä missä aiemmin räknäsi päässään, että mitäs tämä nyt ja oliko tämä halpaa, niin nyt suoraan näkee euroissa, että juuh, edullisempaa on. Hyvä sinänsä.

Kreikassa tietenkin kannattaa ainakin kokeilla paikallista ruokaa ja siihen voisi suositella hotellin läheisyydessä olevaa Balsamicoa. Nappasin lounaalla listalta Kreikkalaisen lautasen, jossa oli vähän kaikkea. Annos oli runsas ja maku oivallinen. Kaupan päälle vielä näkymä Tuuliselle rannalle, niin kyllä kelpasi herkutella. Huhu kertoo, että muutkin annokset ovat herkullisia, joten mahdollisesti tänne tulee tehtyä uusi visiitti.

C360_2015-07-15-13-42-48-710

 

Toistaiseksi siis reissusta iloinen peukku!

 

 

 

Miten viettää täydellinen loma?

Miten viettää täydellinen loma?

Ei hajuakaan. Olen ollut aiemmin tosi huono lomailemaan. Tämä on saattanut myös kertoa siitä, että olen osannut kuormittaa työtä ja vapaa-aikaa melko hyvin, koska kovin suurta tarvetta lomalle ei ole ollut. Vaikka toki loma silloinkin on aina hyvää tehnyt

Tänä vuonna kuitenkin sattuneesta syystä olen odottanut lomaa aiempaa enemmän ja tiedän, että se tulee tarpeeseen. Täten lomaa kohden myös alkoi muodostua jonkinmoisia odotuksia. Jos aiemmin loma oli vain aikaa, mitä ei viettänyt työpaikalla, niin nyt se ei ehkä enää riitä.

Aattelin niin, että tavoite olisi päästä “lomafiilikseen”, löytää aikaa rennolle puuhailulle sekä antaa mielen levätä. Siispä päätin, että heti loman alkaessa karkaan reissuun, irti tutusta ympäristöstä. Ja näillä säillä myös aurinkoa etsimään. Mietin vaihtoehtoja jonkin verran, mutta auringon, hyvän ruuan ja helpon olemisen ystävänä nappasin äkkilähdön Rodokselle. Pakettimatka sopii tässä kohtaa vartalolle erittäin hyvin. Vaikka olen omatoimimatkaillut jonkin verran, niin nyt just ei haittaa yhtään, että tädit ja sedät vie kohteeseen ja pitää huolen, että sieltä tullaan pois. Jos reissun aikana tulee ongelmia, niin oletan saavani drinkin kouraan sillä aikaa kun joku muu hoitaa. Huom. Aurinkomatkat. You can do this! (Matkalta seuraa lisää tunnelmointia).

Rento puuhastelu ja mielen lepääminen sitten jatkuu kotimaassa. Luvassa voipi olla kotimaanmatkailua ja toivottavasti mahdollisuuksia nähdä muualla asuvia tuttuja. Huom. Mökkikutsuja ja ideoita vastaanotetaan ja kuullaan.

mokki

 

Rantakunnossa kaiken aikaa

Kaverit polkaisivat taannoin käyntiin #rantakunnossa -kamppiksen. Kyseessä on body positivity -ajattelu, jota taidetaan tulkita vähän kukin omalla tavallaan.

Tässä omat ajatukseni aiheesta.

– Hyväksyn itseni ja kehoni sellaisena kuin se tällä hetkellä on, koska just nyt se ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisin. En jätä menemättä rannalle tai tapahtumiin siksi, että on makkaraa kyljissä, karvaa rinnassa tai jalkapäivä tekemättä. Elämä on ihan liian lyhyt, että ehtisin murehtimaan merkityksettömiä asioita.

– Vaikka ensin opettelen rakastamaan kaikkia kilojani, niin opettelen myös rakastamaan itsestäni huolehtimista. Pahimmillaan ylipaino on terveydelle haitallista ja vaikka nuorempi ikä tai pieni aktiivisuus antaa vähän anteeksi, niin tulevaisuus voi olla toisin. Olen itseni BFF ja kannustan itseäni parempaan suuntaan.

– Otan haltuun keski-ikäisen miehen body positivity -asenteen. Siellä missä aurinko pilven takaa pilkistää, niin eipä aikaakaan kun on paita otettu pois, speedot jalassa ja jumalan kuva on kaikelle kansalle paljastettu. Ja näin olet rantakunnossa.

Tästä mallia!

“Life coachaus on vahingollista”

budda

Sanna Mämmi kirjoittaa avoimesti life coachauksesta. Otsikko on lainaus tekstistä.

Pakko myöntää, että en ihan kauhean yllättynyt ole. Tämä oli ensimmäinen juttu minkä minä luin, mutta tuskin jää viimeiseksi.

Tällä hetkellä pinnalla on trendi mikä ohjaa ihmistä kehittämään itseään kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Tuntuu, että perusasiat syömisestä lähtien on problematisoitu ja kaikkeen tarvitaan (maksullista) apua. Siellä missä on markkinarako, siellä on mahdollisuus. Ja mitä suurempi tarve, sitä enemmän alalle löytyy monenlaista yrittäjää. Mikäs sen hienompaa kuin auttaa ihmisiä löytämään todellinen potentiaali ja vastaamaan elämän heittämiin haasteisiin? Jalo tehtävä, mutta riittääkö osaaminen aina?

Samankaltainen haaste on myös liikuntapuolella, missä verrattain kevyellä koulutuksella myydään personal trainer -palveluita. Pelkkä koulutus, sertifikaatti tai sen puute ei tietenkää tee kenestäkään hyvää tai huonoa opastajaa. Ongelma lienee laadunvaihtelussa. Ja huonompi laatu rapauttaa alaa.
Hyvinvointibisneksen kasvun myötä Suomeen on tullut uusia ammatteja, kuten life coachit. Psykologiliittoa mietityttää alan valvomattomuus ja kouluttajien vähäiset tutkintotiedot.
Hyvä ja ammattitaitoinen life coach on varmasti paikkansa ja palkkansa ansainnut. Muuten kehottaisin ihmisiä kriittisyyteen. Valmentajan pakeille marssiminen lienee helpompi vaihtoehto kuin pysähtyä hetkeksi ja miettiä omaa elämää ja sen mahdollisia kipukohtia.  Kun on ensin tehnyt itsensä kanssa pohjatyötä, voi ulkopuolisestakin avusta olla parempi hyöty.

Suosittelen luettavaksi esim Anthony de Mellon Havahtumista ja Sheldon B. Koppin Jos tapaat matkallasi buddhan, tapa hänet! (lue arvostelu) Molemmat painottavat pitkälti vastuun ottamista omasta elämästä.

Elämä ei aina ole helppoa, mutta siksi se onkin opettelemisen arvoista.

Voimia ja rohkeutta matkaan!