Suunnittelu voi olla hankalaa, mutta se kannattaa silti

Photo by Unseen Studio on Unsplash

Olen jutellut muutamien tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja yllättynyt miten vähän ihmiset suunnittelevat viikkoaan. Ja samalla huomasin, että oma viikkosuunnittelu on muodostunut jo jonkinlaiseksi rutiiniksi, jota tapahtuu samalla automaatiolla kuin vaikkapa hampaiden pesu aamuisin.

Suunnittelu ei omalla kohdalla ole mitään millimetrin tarkkaa nypertämistä tai verivalojen velvoittavaa sitoutumista, vaan ennemmin jonkinlainen silmäys tulevaan viikkoon, sen tärkeimpiin tapahtumiin töissä ja vapaalla ja jonkinlaiseen orientoitumiseen, että onko tulossa miten paljon ja millaisia asioita. Sinne sitten asemoi omat liikunnat, tapaamiset ja muut kohdat. Ja jos tuntuu, että on liian paljon asiaa niin tarvittaessa siirrän jotain asioita seuraavalle viikolle tai kauemmas tulevaisuuteen. Tämä on sitten sitä kokemusta, että ihan kaikkea ei aina tarvitse ehtiä.

Viikon suunnitteleminen etukäteen tarjoaa useita käytännön etuja, vaikka suunnitelmat eivät menisikään aina kuten Strömsössä:

  • Stressinhallinta: Suunnitelman tekeminen mahdollistaa tehtävien ja velvollisuuksien hajauttamisen viikon ajalle. Tällainen etukäteissuunnittelu auttaa vähentämään stressiä ja antaa tilaa paremmalle stressinhallinnalle. Ei katkea verisuoni eikä tarvitse kiukutella läheisille.
  • Ajanhallinta: Viikon suunnittelu auttaa hahmottamaan, kuinka paljon aikaa eri tehtäville ja aktiviteeteille on varattavissa. Tämä auttaa ajanhallinnan kehittämisessä.
  • Priorisointi: Suunnitelma mahdollistaa tehtävien priorisoinnin. Tärkeät tehtävät voidaan tunnistaa, ja ne priorisoida kärkeen. Tämä myös vähentää kiirettä JA ne tärkeät asiat eivät unohdu!
  • Arjen joustavuus: Vaikka suunnitelma todennäköisesti viikon aikana alkaa muuttua, se tarjoaa silti perustan, jonka pohjalta on helpompi säätää muuttuvia tilanteita. Just sopivasti joustoa on suuri salaisuus, minkä avulla on helpompi sopeutua odottamattomiin muutoksiin.
  • Itseohjautuvuus: Suunnitelman tekeminen edistää itseohjautuvuutta. Kun viikon tavoitteet ja tehtävät ovat mielessä ja kalenterissa kirkkaana, on helpompi pitää katse pallossa ja pistää hösseliksi.

Vaikka viikko ei menisi kuten oli suunniteltu, niin suunnittelu itsessään tuo mukanaan monia hyötyjä, kuten ajanhallinnan parantumisen, stressin vähenemisen ja paremman itsensä hallinnan.

Suunnitteleminen on voimaannuttava tapa ottaa ohjat omasta ajasta ja elämästä. Viikon suunnittelu on hyvä alku.

Kirjoittaja valmentaa ihmisiä töissä ja vapaalla kohti parempaa (työ)elämää. Tutustu kirjoittajan vinkkipiiriin!

Reflektoinnin kautta uuteen vuoteen

Photo by Gabrielle Henderson on Unsplash 

Vuodenvaihde on mainio saranakohta, missä maailma urakoidaan hiki hatussa melkein valmiiksi ja sitten karataan viimeisillä voimilla ahtamaan kupusiin monenlaista laatikkoa, rosollia, kinkkua, tapellaaan hetki perheen ja pukin kanssa ja lopuksi kaadetaan joulukuusi. Välipäivinä toivutaan kuluneesta vuodesta ja uudenvuoden aattona sitten sopivassa skumppapöhnässä alkaa veri virtaamaan sekä hybris nostamaaan päätään ja sitten porukan yllyttämänä heitellään kevyesti ilman kummempia suunnitelmia uudenvuodenlupauksia ja tavoitteita kuin viimeistä päivää. Mitä se tietenkin kuluvan vuoden osalta onkin. 

Tämähän on oikein perinteistä, multi-ihanaa ja voimauttavaa, mutta muutamalla pienellä jutulla tästä taitekohdasta voisi saada seuraavalle vuodelle ihan oikeaakin oivallusta.

Reflektoi ensin

Ennen kun kun lähtee huutelemaan uuden vuoden tavoitteita suureen ääneen turuille ja toreille, niin välipäivinä voi kokeilla reflektointiharjoitusta. Pieni hetki itsekseen kahvin, viinin tai joulutortun äärellä, paperille ajatuksia raapien. 

Starfish retrospektiivi on työhommissa käytössä ketterillä tiimeillä, mutta istahtaa erinomaisesti myös menneen vuoden tekemisten pähkäilyyn. 

Pohdi kuluvaa vuotta seuraavan viiden kohdan kautta . 

  1. Jatkan

Jokin asia, jota teet tälläkin hetkellä, jonka tekeminen tuntuu mielekkäältä ja saat siitä jotain hyötyä. (esim. yhteiset liikuntahetket kaveriporukalla)

  1. Vähennän

Jokin asia, jonka tekeminen ei enää tunnu niin mielekkäältä ja siitä saadut hyödyt ovat vähentyneet. Et halua lopettaa kokonaan, mutta et myöskään halua enää käyttää niin paljoa aikaa kuin aiemmin. 

  1. Lisään

Jokin asia, jota teet jo tällä hetkellä ja kutittelisi tehdä enemmänkin. 

  1. Lopetan

Jokin asia, joka ei tunnu enää yhtään mielekkäältä eikä tuo mitään hyötyä itselle. Pahimmillaan tuntuu ikävältä ja estää muiden asioiden tekemisen. 

  1. Aloitan

Jokin asia, joka ajatuksissa tuntuisi innostavalta ja jota olisi kiva kokeilla. (huom. aikaa voi löytyä helpommin,  kun toteuttaa edeltävän kohdan)

Jos reflektointia ei ole aiemmin tehnyt, niin kohtien tunnistaminen voi olla haastavaa. Suosittelen kuitenkin kirjaamaan jotain ylös nauruversiona, johon sitten voi palata vaikka seuraavana päivänä parantamaan.

Lopputuloksena kuitenkin syntyy vuoden tasolta jotain ajatuksia tekemisistä, aloittamisista ja lopettamisesta. Tähän on sitten hyvä palata esim. tammikuun lopussa uuden reflektoinnin parissa, että miten on vuosi lähtenyt käyntiin näiden osalta. Ja siitä jatkaa säännöllisesti vaikka kuukauden välein.

Kokeile!

Uuteen vuoteen istahtaa myös inspiroivaa luettavaa. Just sopivasti ketterä on tietotyöläisen napakka opasta fiksuun (työ)elämään.

Seuraa kirjoittajan ketteriä vinkkejä instasta.

Just sopivasti ketterä -kirjan virtuaalijulkkarit julki!

Viime viikolla yksi virstanpylväs tuli saavutettua kun pidettiin kirjan julkaisun johdosta virtuaalijulkkarit. Loppukesästä oli vielä kaikenlaista toivetta erilaisista karkeloista, mutta koronatilanteen kiristyessä näistä piti luopua. Ja onneksi löytyi Goforen puolesta mahdollisuus toteuttaa julkkarit uudella tapaa.

Hetken aikaa oli mielessä, että millaista torvisoittokuntaa, tanssivaa karhua ja taikuria tuolla pitäisi olla, mutta sitten päätettiin luottaa rohkeasti kirjailijoiden jututtamiseen ja aiheesta puhumiseen. Kun allekirjoittaneen ja Jarin jututtamiseen löytyi vielä talon sisältä Eeva Kiiskinen, niin luotin että pureudutaan varmasti mielenkiintoisesti ja haastavasti kirjan teemaan. Pyrittiin vastaamaan mm. näihin kysymyksiin.

  • Miksi ketteryys on niin tärkeää nykyään?
  • Mitä ketteryys voi antaa yksilöille arkeen?
  • Mitä lupaamme lukijoille? (tai ainakin haluaisimme luvata)
  • Mitä paremmin rentoudut, paremmin saat aikaan?

Lisäksi Jari kertoo huippu-urheilijoiden valmentamisesta ja itse avaan hieman valmennuksen puolesta yleisiä asiakkaiden haasteita. Puhutaan myös itsetuntemuken vahvistamisesta, mikä on tärkeää perustetta monelle tekemiselle ja tavoittelemiselle.

Pienestä ramppikuumeesta huolimatta tuntui, että osasi puhua suht selkeästi ja vastasi ainakin melkein siihen mitä kysyttiin.

Katso koko julkkaritilaisuus alta!

Kirjaa löytyy arthousen verkkokaupasta, jossa tällä hetkellä jouluale. Kurkkaa tarjous täältä ja hanki omaksi tai pukinkonttiin!

Kolme asiaa, mitkä opin uudestaan kirjaa kirjoittaessa

Photo by Danielle MacInnes on Unsplash

Tämä vuoden yksi mielenkiintoisimmista projekteista on nyt siinä vaiheessa, että se on “melkein valmis”. Kirja “Just sopivasti ketterä” nimittäin on kirjoitettu, kaunisteltu ja nyt lopulta livahtanut painoon. Ja vaikka kirjoitustyö onkin paketissa, niin toki tekemistä vielä riittää.

Usein kun tekee jotain ensimmäistä kertaa, niin se voi olla hieman jännittävää, kömpelöä ja suoraviivaistakin. Ja ennenkuin huomaakaan, niin se on ohi ja on hieman hämmentynyt olo. Tässäkö tämä nyt oli?

Koska tämän kirjan kirjoittaminen on verrattain tuore kokemus, niin listaanpa muutaman asian, jotka havaitsin tässä matkan varrella.

Kimpassa on kivempaa.

Itse saatan olla hieman omaan pakertamiseen ihastunut, mutta tämä kokemus viimeistään avasi silmät, että yhdessä tekeminen toimii paremmin. Työ etenee sutjakkaammin, kun kaveri on mukana kirjoittamassa. Ajatukset kipunoi kirkkaammin, kun on toinen mukana prosessissa sparraamassa. Tämän lisäksi vuorotellen nostelee toisen fiilistä, jos välillä alkaa epäilyttämään tai uuvuttamaan.

Mitä siis ikinä teetkin, niin mieti miten sitä voisi tehdä hyvän/hyvien tyyppien kanssa! Kiitos Jari, että lähdit mukaan kirjoittamaan.

Salli vision kehittyä työn edetessä.

Vaikka alussa saattaakin olla mielessä “kirkas” visio, että tuommoinen juttuhan tästä, niin oma oppi oli, että mitä nopeammin luopui tuosta kuvitelmasta, sen paremmin itse prosessiin tuli tilaa kehittyä.

Jos “kill your darlings” toimii pienempien rakastettujen fraasien karsimisessä, niin uskallan suositella välillä tarkastamaan omaa visiota. Ja päivittämään sitä paremmaksi!

Tätä sopii myös soveltaa moneen muuhunkin tekemiseen. Tietyin väliajoin on hyvä tarkistaa, että herättääkö se muutama kuukausi sitten asetettu mieltä kiihottava ja innostava tavoite vielä vipinää vai pitäisikö sitä hieman kääntää uuteen asentoon?

Vähän kerrallaan, pitkällä ajalla ja aloita ajoissa

Kaikki arvokas tapahtuu pidemmän ajan kuluessa, eikä sitä voi tehdä kerralla varastoon. On kyse sitten kovan kunnon kasvattamisesta tai rautaisen ammattitaidon kehittymisestä. Tämä oli myös hyvä kohta huomata, että kirjan kirjoittaminen on hieman enemmän kuin iltainen bloggaus. Ei onnistu yhdeltä istumalta, vaan vaatii kärsivällisyyttä toistaa kirjoittamista uudestaan ja uudestaan. Toisinaan myös silloin kun ei “huvita” tai silloin kun “ei ehdi”. Ja jos joskus aikoo saada valmista tai tulla paremmaksi, niin kannattaa aloittaa ajoissa.

Taika on se mikä alkaa tapahtua kun ensimmäiset tuhat kertaa on toistettuna. Sitten voi olla helpompi tehdä seuraavat tuhat toistoa. Mitä nopeammin aloittaa, sitä nopeammin toistoja alkaa tulla.

Jotta ympyrä vielä sulkeutuisi, niin näillä opeilla on kirjoitettu kirja, josta löytyy mm. näitä oppeja.

Valtava kiitos kaikille, että olen päässyt tekemään tätä.

Kirjaa on nyt mahku tilata ennakkoon verkkokaupasta ja blogin lukijoille on nyt herkullinen ennakkotilaajan alennnus!

Kampanjakoodilla KETTERÄ saa kirjan hintaan 20,- (sis. postikulut)

Tilaa kirja ennakkoon täältä!

Ehkä meidän pitäisi useammin muistaa kuolevaisuutemme?

Photo by Anthony Tori on Unsplash

Tldr: Elämä on rajallinen ja kuolema koittaa. Vaikka eläisit “vanhaksi” niin jaksatko/pystytkö vielä silloin toteuttamaan mitä halusit? Tiedätkö ylipäätään mitä haluat?

Omalla kohdalla tajusin tämän muutamia vuosia sitten, kun molemmat vanhempani kuolivat lyhyen ajan sisällä hieman yli 60 vuotiaina ja olin itse onnettomuudessa. Kun itsekin jo lähestyy keski-ikää, niin alkaa ehkä huomaamaan, että ei tätä aikaa ihan loputtomasti ole.

Jos tuosta pyöräyttää laskeskellen suoraviivaisesti ja vähän harhaisin oletuksin, niin peliaikaa on itsellä jäljellä n. parikymmentä vuotta. Tähän sitten kun arvuuttelee yllätysmuuttujia omista ja muiden sairauksista, maailmantilanteista (epidemiat, lamat jne) niin yhtäkkiä voi havahtua, että kauankohan oikeasti ylipäätään vielä lanttu leikkaa ja jaksaa itse nousta sohvalta käymään kaupassa, puhumattakaan muista vaativammista toimista. Toisaalta myös, että onko työkykyinen ja onko ylipäätään töitä tarjolla?

Sitten löydän kuitenkin rauhoittelemasta itseäni, että kyllähän omat elintavat ovat nyt kuitenkin kertaluokkaa paremmat kuin omilla vanhemmilla. Että varmaan nyt kuitenkin hieman enemmän on vuosia elämässä?

Voi olla. Tai sitten ei. Tulee syöpä, muistisairaus, auto ajaa kumoon, lentokone tippuu päähän tai maailmaan leviää iso epidemia johon voi kuolla. Iso oivallus ei ollut se, että kuvittelenko eläväni (hieman) pidempään kuin vanhempani, vaan mitä näillä rajallisilla vuosilla haluaa vielä tehdä?

Hyvä kysymys lienee, että haluanko saada jotain aikaiseksi? Edetä uralla jonnekin, tienata paljon varallisuutta, rakentaa talon, jotain muuta? Mitä?

Mutta ehkä tärkeämpi kysymys voikin olla, että millaista elämää sitä haluaisi elää? Ja olisiko sitä mahdollista ja mielekästä alkaa muotoilemaan jäljellä olevista vuosista?

Voisinko oppia olemaan myötätuntoisempi itselleni ja alkaa itseni parhaaksi kaveriksi, joka kannustaa just sopivan lempeästi ja jämäkästi tarvittaessa?

Voisinko alkaa oman elämän tutkija-toteuttajaksi, joka löytäisi omaa sopivaa rytmiä työhön ja vapaa-aikaan?

Oppisinko kuuntelemaan itseäni ja omia tarpeitani ja pienin askelin myös toteuttamaan niitä?

Olisinko rohkea ja aina tilaisuuden tullen kannustaisin lähipiiriä rohkaisevin sanoin ja tarpeellisin teoin uskaltautumaan tavoittelemaan omia unelmiaan?

Jos ei vielä ole hyvä hetki, niin koska sitten olisi?

Memento mori – Muista kuolevaisuutesi.

Kirjoittaja valmentaa ihmisiä töissä ja vapaalla parempaa (työ)elämää. Tutustu kirjoittajan vinkkipiiriin!

Flatten the curve – käyrän madaltamista myös työssä jaksamiseen

Photo by The Creative Exchange on Unsplash

Flatten the curve (käyrän madaltaminen). Mistä se on tuttu?  

Kyse on koronaviruksen aiheuttaman pandemiasta ja jonkinlaisesta keinovalikoimasta (sosiaalinen eristäytyminen, isompien tilaisuuksien kieltäminen jne), millä yhtäaikaisesti sairastuneiden määrää koitetaan pitää maltillisena, jotta hoitoa ja erityisesti tehohoitoa riittää sitä tarvitseville. 

Koronasta kirjoitetaan muualla enemmän ja ansiokkaammin, joten siitä ei sen enempää. Mutta käyrän madaltaminen on mielenkiintoinen kehikko ja siitä muutama rivi. 

Käyrän madaltamista voisi työelämässä miettiä esim. kuinka pitkään  firman työntekijät jaksavat nykyisellä työtaakalla?

Tätä voi sitten nokkelasti tarkastella vaikkapa sekä yksittäisen työntekijän näkökulmasta, eli miten minä pidän huolen omasta jaksamisesta? Ja toisaalta työnantajan näkökulmasta, eli miten tuemme työntekijää hänen jaksamisessaan? 

Erityisen tärkeänä ja ajankohtaisena tämä näyttäytyy juuri nyt, koska moni organisaatio opettelee itseohjautuvaksi ja toisaalta nykyisen pandemian myötä tietyt suojaavat mekanismit ovat hieman hyhmäisempiä nyt (työaika, työkavereiden läsnäolo & tuki jne).

Mitäs minä voin tehdä jaksamisen suhteen? 

Aluksi kannattaa opetella tunnistamaan omat jaksamisen rajat. Se, että työkaveri nakuttelee kovaa ja korkealta ja joskus senkin yli ei vielä tarkoita, että itse olisi viritetty samalla tavalla. Toisaalta voi olla myös, että toimiakseen jämäkästi, tarvitsee ainakin alkuvaiheessa pientä “painetta”, dedistä tms. Oli miten oli, tätä kannattaa rohkeasti kokeilla ja olla rehellinen itsensä kanssa. 

Kysy itseltäsi

– Ehtiikö toteuttaa sitä mikä on tarkoitus päivässä / viikossa? 

– Ehtiikö töiden lisäksi nauttia vapaa-ajasta? 

– Onko energiaa tehdä jotain muuta hauskaa, ei-työhön liittyvää? 

Hyvä myös muistaa pieni jousto, joskus työpäivät ja viikot ovat kiireisiä ja stressaavia, mutta jos se on jatkuvaa ja olo on pelkkää selviytymistä, niin silloin kannattaa alkaa tarkastelemaan, että mistä se johtuu ja voisiko sille tehdä jotain?

– Onko töitä liikaa? Ovatko kaikki työtehtävät yhtä tärkeitä? Jos on epäselvää, niin pitäisi olla joku henkilö, joka osaa auttaa tehtävien priorisoinnissa. 

– Ovatko tavoitteet selvillä? Tiedätkö mitä sinulta realistisesti odotetaan ja onko se linjassa siihen aikaan ja osaamiseen mikä sinulla on käytettävissä? 

Yksi itseohjautuvuuden vaara on jonkinlainen tahaton heitteillejättö, (josta on mm. Goforen Juho Salmi on kirjoittanut aiemmin) missä organisaation tavoitteet ja keinot ovat sen verran hyhmäisiä, että jäädään toivomaan, että ehkä työntekijät osaavat luovia oikeaan suuntaan. 

Tästä sujuvasti toiseen kohtaan eli miten työntekijää voi tukea jaksamisessa. 

Mikä on yhteinen suunta ja miten sitä kohti edetään? 

Käytä aikaa siihen, että tavoitteet, odotukset ja käytössä olevat keinot ja resurssit ovat linjassa.  Keskustele tiimin / ryhmän / työntekijän kanssa avoimesti mihin ollaan pyrkimässä ja miksi. Kun suunta on yhteinen, niin keskustelkaa odotuksista. Mikä on ylipäätään on mahdollista ja mitä se vaatii? Tarvitaanko lisää tekijöitä, osaamista, työkaluja? Jos ei ole mahdollista, niin onko aikaa enemmän käytettäväksi? 

Miten välttää jatkuvaa keskeyttämistä? 

Mikä on helpoin keino olla läpinäkyviä etenemisen suhteen ilman, että “raportointi” ja “statuskokoukset” vievät  leijonanosan työajasta? Pomona pitkä ja harras mietintä, että mitä tietoa tarvitaan, koska ja miksi? Onko se oikeasti niin tärkeää, että siihen kannattaa tuhlata tiimin työaikaa ja hidastaa etenemistä. Ja tämä ei tarkoita, etteikö tietoa pitäisi siirtää, kannattaa vaan miettiä että miten sen tekee mahdollisimman “halvalla”. 

– Jos tulee yllätyksiä (niitä tulee), niin miten toimitaan? Jonkinlainen skenaario siitä että mitä jos joku sairastuu, irtisanoutuu tms? Heikointa tilanne on, että yksi palaa loppuun, työkuorma siirtyy toiselle ja sit kautta “käyrä nousee” ja pian koko projekti on ongelmissa. 

Perusasioiden päälle on hyvä rakentaa muutakin tukea

Kun on onnistuttu viestimään suunta ja tekemisen malli sekä on molemminpuolista luottamusta, niin tämä auttaa jo varmasti. Jos tämän lisäksi vielä onnistuu aidosti tukemaan työntekijöitä yksilöinä heidän oman jaksamisen suhteen (esim coaching, työhyvinvoinnin usein keinoin) niin ollaan jo hyvällä matkalla käyrän madaltamisen suhteen. Kirjoitan tästä lisää myöhemmin.

Kirjoittaja valmentaa organisaatioita, tiimejä ja asiantuntijoita toimimaan ketterästi muutoksen merillä ja yksilöitä muotoilemaan omaa elämäänsä mielekkäämmäksi. Seuraa facebookissa ja instagramissa.

Aikalisä omista ajatuksista – pieni rauhallinen hetki kaaokseen

Photo by Aron Visuals on Unsplash

Koko maailma on pelkkää koronaa. Tällainen fiilis on tullut kun olen jutellut työ- ja muiden kaverien kanssa. Eikä toki mikään ihme, media tuuttaa uutista aiheesta ja sen vierestä ja tottahan näin vakava asia pyörisi mielessä, vaikka media hieman jarruttelisikin.

Vaikka on hyvä olla ns. tilanteen tasalla, niin ajatusten pyöriminen pelkästään tämän aiheen ympärillä ei välttämättä ole hyväksi. Voi olla töitä ja opiskelua tehtäväksi, perheen kanssa läsnäolemista, itsestä huolehtimista tai jotain muuta miellyttävää tavoiteltavaa.

Olen joskus käyttänyt tätä asiakkaiden kanssa, joiden kanssa on haluttu fokusoida ajankäyttöä, mutta tämä sopii myös erinomaisesti tähän tilanteeseen.

Idea on siis sopivin väliajoin palauttaa oma keskittyminen ylenmääräisestä murehtimisesta ja omien ajatusten lietsomisesta johonkin muuhun, mielellään rakentavampaan tekemiseen.

  • Laita herätys/kalenterimerkintä/tms joka piippaa 1-2 tunnin välein ja kiinnittää huomiosi.
  • Lopeta mitä olit tekemässä ja hengitä muutama kerta (3-10) syvään. Keskity hengitykseen.
  • Kun mieli on rauhallinen, tsekkaa mitä olit tekemässä ja ajattelemassa arvioi, että lisääkö tuo tekeminen tai ajattelu parempaa oloa vai ahdistusta?
  • Mieti mihin olisi hyvä kiinnittää huomio seuraavan 1-2 tunnin ajan.

Omalla kohdalla muistuttelen itseäni n. tunnin välein, mutta toisinaan huomaan nopeamminkin, jos ajatus lähtee väärälle jengalle ja huomio on tehohoidossa olevissa potilaissa tai jonkin epämääräisen lähteen uutisessa. Ei auta mihinkään, ei lisää ymmärrystä eikä varsinkaan rauhoita mieltä. Sitten koitan kääntää takaisin huomion esim. töihin. Mikä olisi seuraava juttu, joka olisi hyvä saada aikaiseksi? Musiikkia kuulokkeisiin ja keskityn siihen seuraavat 20-30 minuuttia. Lisään motivaatiota keskittymiseen ajatuksella, että myöhemmin haluan käydä ulkona kävelemässä/jumpalla ja siihen mennessä olisi hyvä saada nämä tehdyksi.

Ei tämä missään tapauksessa kaikkivoipa hopealuoti ole, mutta hyvä keino opetella palauttamaan keskittymistä niihin asioihin joita haluaa edistää. Tai tässä tapauksessa pois niistä, jotka lisäävät ahdistusta.

Kokeile ja kerro miten toimii.