PINGahdin etelään ja takaisin

viihdyke

Niin siinä sitten kävi, että läpi tuiskun, tuulen ja viharatikan, päädyin viimein Eckeröööööh.. (tarkista paatin nimi joskus) ja siellä pidetävään ilta PINGiin. Reissuhan alkoi bongauspelillä terminaalissa, että ketkäkö näistä sitten ovat niitä edelläkävijäsisällöntuottajia ja ketkä ovat tavallista rahvasta. Valitettavasti kaikki näyttivät lähinnä hämäräperäisiltä, joten ei pisteitä. Keskityin tweettamaan ja toivoin, että fanijoukko yhyttäisi pian minut ja olisin turvallisten ihmisten  ympäröimänä.

En tiedä miksi, mutta odotin “fanitapaamiseen” lähinnä nuorempaa tubettajaporukkaa, jota sitten koittaisin vältellä istumalla varjoissa ja näpräämällä kännykkää. Mutta helpotukseksi petyin ja paikalla olikin vanhempaa ja asiallisempaa porukkaa, jotka olivat ihan oikeasti tulleet nautiskelemaan workshopeista. Itse osallistuin Mikko Lagerstedtin tunnelmallisen kuvaamisen työpajaan ja se olikin vallan antoisa. Jos ihan oikeasti kuvaisin, niin sieltä olisi saanut valtavasti ideoita. Toistaiseksi kuitenkin tyydyn räpsimään instagramiin.

Työpajan jälkeen päädyin rupattelemaan sekavan seurakunnan kanssa. Aihe lähti sisustuksesta ja päätyi vihapuheiden ja nahkahousujen suosittelun  kautta allekirjoittaneen bloggaamiseen. Että mistä nyt sitten pitäisi blogata. Ajatuksen mahlat suorastaan velloivat ja ideoita tursusi suunnasta jos toisesta. Keski-ikäisen miehen fitnessblogi? Keski-ikäisen miehen tyyliblogi? Keski-ikäisen miehen ruokablogi? Keski-ikäisen miehen palvelusuunnittelu- ja projektinhallintablogi? Keski-ikäisen miehen blogi?

Myöhemmin seuraavana aamuna huomasin jonkinlaisen yhdistävän tekijän näissä kaikissa.. nämä kaikki tosiaankin olivat blogeja! En vielä päättänyt, että mitä, koska ja miten, mutta sitä ennen ajattelin kuitenkin kirjoittaa. Jotain.

Buffassa rupattelin Saara Sarvaksen kanssa, joka oli aivan käsittämättömän mielettömän upea tyyppi. Piipahdimme nopeasti myös vihapuheen ihmeelliseen maailmaan ja esille nousi radio-ohjelman shoutbox, joka pitää sisällään kaikki maailman törkeydet mitä ihminen kehtaa kuvitella. Vaikka olen ennenkaikkea piinkova liikemies ja sydämeni paikalla on mustaa hiiltä, niin tämä kyllä kosketti jollain tapaa. En saata ymmärtää henkilökohtaisuuksiin menevää palautetta kenenkään kohdalla. Toki työtä voi arvostella, tekemistä ja tapaa, mutta ihminen pitäisi pystyä irrottamaan siitä. Vaikka ihminen on työnsä puolesta julkisuudessa, niin hänestä ei tule tunteetonta likasankoa, jonne sopii kaikkien purkaa paha olo. Tämä sama asia ilmeni myös muutaman bloggaajan kohdalla. Ja se tuntuu ihan yhtä järjettömältä. Blah.

Myöhemmin Outi Les Pyy lupasi opettaa korjaamaan omat farkkuni. Kurion tyypit kannustivat bloggaamaan, koska tilaa kuulemma olisi tarkkanäköiselle, yhteiskuntaa syväluotaavalle, silti huumoripitoiselle blogille. Lupasin ottaa heihin yhteyttä jos keksin jonkun. Lisäksi kerroin Nellahelsingille, että minä bloggasin jo vuonna 2003, kun kukaan ei edes tiennyt mikä blogi on.

Sitten horjuin kauppaan, ostin viskiä ja läksin kotiin. Hyvät oli kemut. Kiitoksia kaikille ja erityisesti Akulle, joka minut kutsui paikalle.

 

Read More

Mistä bloggaat?

Olen osallistumassa pitkästä aikaa blogien syysseminaariin. Paitsi että se on keväällä, sen nimi on PING ja se on suosituimpien sisällöntuottajien työpaja jotain jotain.

Tämähän on kuulkaa ihan kamalan jännää. Tulee ihan nuoruus mieleen! Muistan vielä sen kuin eilisen päivän, eli tarkemmin ottaen reipas 10 vuotta sitten, kun salainen elitistijoukko  nimeltä bloggaajat kokoontui juttutupaan juopottelemaan ja taputtelemaan toisiaan selkään siitä, että miten ytimessä oikein oltiinkaan.

Mutta enää ei olla ytimessä. Ei olla oltu pitkääön aikaan. Ja nyt pitäisi äkkiä keksiä, että miten tuolla PINGissä profiloituu?

Tyyliblogina?

Burleskinpunainen #pikkujoulut #punainen #hidden #pikkujoulu #yle #pomonesimerkillä

A photo posted by @justsopivasti on

Ruokablogina?

Maailmanmestari #pulledpork #kassler #ylikypsä #burger #foodporn #namskis

A photo posted by @justsopivasti on


Kuvablogina?

End is near #helsinki #finland #pasila #hartwallarena #lopputuli #armageddon

A photo posted by @justsopivasti on

  Palvelusuunnittelublogina?  

#suunnittelu #valmis

A photo posted by @justsopivasti on

Fitnessblogina?

Herätys #treeni #workout #salihommat #palauttelut #tyhjäkatse

A photo posted by @justsopivasti on


Kyllon kuulkaa vaikiaa.

Voi voi kun en tiedä mistä bloggaisin..

Read More

Kanssamatkustaja

Ei voi mitään, mutta ärsyttää! Ratikkamatkalla matkaseurana näyttää istuvan varsin huoleton tapaus. Välillä laulaa kovaan ääneen ja puhuu itsekseen. Huutelee muille ja kyselee kaikenlaista. Pari kertaa nousee pystyyn ja käy yrittää käydä ilmeisesti tutun naisen luona. Mutta ratikan tasainenkin vauhti on liikaa tasapainolle ja tyyppi horjuu huolestuttavasti kulkiessaan. Melkein kaatuu syliini.

Voitko nyt vaan olla hetken!?

Arvatkaapa muuten. Puhunko pikkulapsesta vai humalaisesta?

Read More

Internet räjähti viime viikolla – mitä sinä voit oppia siitä?

 

Internet räjähti viime viikolla kolme kertaa. Mitä räjähti? Miksi? Ja mitä sinä voit siitä opppia? Ja puhuessani sinusta, tarkoitan tietenkin minua.

1) Valko-kultainen mekko, joka olikin sini-musta.

2) Some-kansan vyörytys Kalliolaiseen kahvilaan.

3) Pertti Kurikan Nimipäivien voitto UMK:ssa ja sitä myöden edustamaan Suomea Euroviisuissa.

No mitä näistä sitten?

1) Tämähän oli ihan järjetön. Kun omin silmin näkee asian ja silti puolet maailmasta väittää toisin. Ihan hetkisen verran jo miettii, että onko joutunut keskelle jotain uudentyyppistä “piilokameraa”, jossa koko maailman trollaa ja väittää, että on musta on valkoista. Tai tässä tapauksessa, siis valko-kulta on sini-mustaa. Jumalauta, katsokaa itse.

Mitä sinä näet kuvassa muutakuin ruman mekon ja puhki poltetun kuvan?

Sitten porukka pokkana väittää, että juuh, sinistä ja mustaa. Ja niin oli.

Seuraavan kerran kun väittelet jonkun kanssa, niin muista että voiko sinun valko-kultasi on toisen sini-musta.

Huoh. Juu, sinä ajattelet toisin..

Ja vielä. Koska nyt nämä väriasiat kiinnostavat, niin kurkkaa miten monta väriä näet.

2) Olipa kerran Kalliossa pieni kahvila nimeltä Cafe Brahe. Siellä leivottiin hyviä korvapuusteja. Asiakkaita kävi ja porukka lienee ollut tyytyväistä. Mutta vasta tarinan jälkeen Cafe Brahe nousi isomman yleisön tietoisuuteen. Ja yhtäkkiä kahvila Cafe Brahessa oli maailman parhaat korvapuustit ja asiakkaita lienee kiirinyt maan (Helsingin) ääristä asti. Jäin miettimään, että kuinkahan monta muuta “Brahea” Helsingissä on? Pientä kuppilaa, jossa tyyppi vääntää mummun reseptillä soppaa, pullaa, pitkoa? Tai mikä on vaikka jonkun etnisen ravintolan tarina? Jos joskus on mahdollisuus, niin ehkä kannattaisi jutella. Hyvän ruuan perässä mennään pitkälle. Paremman tarinan perässä vielä pidemmälle.

Maailman kiinnostavin mieskin on kiinnostunut kiinnostavista tarinoista.

 

3) Ai mitä tästä voi oppia? Että kaikki on mahdollista. Porukka pistää itsensä likoon hyvän asian puolesta (no, äänestää ainakin) ja että some-mölinästä päätellen internet on täynnä trolleja. Vai ajatteleeko joku ihan oikeasti, että Suomi-kuva murenee nyt kun jätkät lähtee vetämään punkkia Wieniin? Jos, niin hävetkää nyt vittu.

pkn
Aina mun pitää voittaa Euroviisut.

Plop.

1) Asioilla voi olla useampi puoli. Riippuu valotuksesta. 2) Suosittele hyviä juttuja ja juttele ihmisten kanssa. 3) Tee mitä tykkäät ja mieti vähemmän mitä muut tuumaa.

Read More

Ajatuksia uuteen vuoteen

cropped-8bc72ed7.jpg

Koska ensi vuoden teemana on toimeen tarttuminen, niin on hyvä ottaa varaslähtö ja nakutella pieni merkintä.

Itse koen uuden vuoden (juhlinnan) joskus hieman pakollisena pahana, mutta toisaalta tervehdin yleensä ilolla aina tulevaa vuotta. Joulun välipäivät ovat hyvä aika hieman pohtia kulunutta ja paketoida mennyt vuosi jonkinlaiseen tilinpäätökseen. Mikä jäi oloksi? Ja samalla hieman siirtää ajatusta tulevaan, onko jotain mitä haluaisi kokeilla? Jotain muutosta? Jotain uutta?

Toisaalta vuosi on pitkä aika, niin hienot ajatukset vuoden viimeisenä iltana saattavat jäädä unholaan jo piankin uuden vuoden aikana.

Ensi vuonna ajattelin myös pitää pienen välitilinpäätöksen jokaisen kuukauden jälkeen, samankaltaisin kysymyksin ja ajatuksin. Jottei hyvät aikeet unohdu.

Matka jatkuu!

Hyvää uutta vuotta kaikille!

 

Read More

Joulupöytä voi olla myös jaettu pöytä.

tuikku

En kehtaa väittää, että omassa lapsuudessa olisin mitenkään kurjia jouluja viettänyt. Jouluruokaa on aina ollut tarjolla ja lahjojakin olen saanut. Tosin jossain kohtaa huomasin, että sain lahjoja hieman vähemmän kuin kaverit ja ne olivat vähän halvempia. Vähän myöhemmin ymmärsi, että miksi. Kun kahden vanhemman sijaan on vain yksi, niin rahaa yksinkertaisesti on vähemmän. Kaikkeen.

Muistan myös etäisesti jonkun joulun, missä eräs toinen yksinhuoltajaäiti, joka sattui asumaan naapurissa, oli kirjoittanut yleisönosastolle kirjeen omasta kurjasta tilanteestaan. Kirjeessä saattoi olla myös pieni avunpyyntö ja vinkki, että toimituksesta saa lisätietoja jos haluaa auttaa. Aattona sitten keittön ikkunasta katsoimme, kun toistakymmentä autoa piipahti tuomassa kasseittan ruokaa ja tavaraa naapuriin.  Äiti vaikutti illalla hieman katkeralta, että miksi meitä ei autettu. Että kyllä se apua olisi varmasti meillekin kelvannut.

Vaan eipä pyydetty apua. Eikä kerrottu, että apu kelpaisi.

Jos meillä täällä Suomessa avunpyytäminen on jotenkin vaikeaa, niin on jotenkin ilo huomata, että ehkä se on muuttumassa. Apua saa pyytää! Toisaalta myöskin apua tarjotaan ehkä rohkeammin kuin aikaisemmin. Itseltä pieni apu, voi olla isokin ilo toiselle.

Yle: Tosielämän sankareille on kysyntää.

Facebookissa on myös sivu, jossa voit jakaa Helsingissä oman joulupöytäsi tai etsiytyä itse jonkun pöytään.

Heitä rohkeasti kommenttiin viestiä, jos on paikkoja missä voi pyytää tai tarjota apua joulua ajatellen.

 

Read More