Reflektoinnin kautta uuteen vuoteen

30/12/2021 Antti Leave a comment

Photo by Gabrielle Henderson on Unsplash

Vuodenvaihde on mainio saranakohta, missä maailma urakoidaan hiki hatussa melkein valmiiksi ja sitten karataan viimeisillä voimilla ahtamaan kupusiin monenlaista laatikkoa, rosollia, kinkkua, tapellaaan hetki perheen ja pukin kanssa ja lopuksi kaadetaan joulukuusi. Välipäivinä toivutaan kuluneesta vuodesta ja uudenvuoden aattona sitten sopivassa skumppapöhnässä alkaa veri virtaamaan sekä hybris nostamaaan päätään ja sitten porukan yllyttämänä heitellään kevyesti ilman kummempia suunnitelmia uudenvuodenlupauksia ja tavoitteita kuin viimeistä päivää. Mitä se tietenkin kuluvan vuoden osalta onkin.

Tämähän on oikein perinteistä, multi-ihanaa ja voimauttavaa, mutta muutamalla pienellä jutulla tästä taitekohdasta voisi saada seuraavalle vuodelle ihan oikeaakin oivallusta.

Reflektoi ensin

Ennen kun kun lähtee huutelemaan uuden vuoden tavoitteita suureen ääneen turuille ja toreille, niin välipäivinä voi kokeilla reflektointiharjoitusta. Pieni hetki itsekseen kahvin, viinin tai joulutortun äärellä, paperille ajatuksia raapien.

Starfish retrospektiivi on työhommissa käytössä ketterillä tiimeillä, mutta istahtaa erinomaisesti myös menneen vuoden tekemisten pähkäilyyn.

Pohdi kuluvaa vuotta seuraavan viiden kohdan kautta .

Jatkan

Jokin asia, jota teet tälläkin hetkellä, jonka tekeminen tuntuu mielekkäältä ja saat siitä jotain hyötyä. (esim. yhteiset liikuntahetket kaveriporukalla)

Vähennän

Jokin asia, jonka tekeminen ei enää tunnu niin mielekkäältä ja siitä saadut hyödyt ovat vähentyneet. Et halua lopettaa kokonaan, mutta et myöskään halua enää käyttää niin paljoa aikaa kuin aiemmin.

Lisään

Jokin asia, jota teet jo tällä hetkellä ja kutittelisi tehdä enemmänkin.

Lopetan

Jokin asia, joka ei tunnu enää yhtään mielekkäältä eikä tuo mitään hyötyä itselle. Pahimmillaan tuntuu ikävältä ja estää muiden asioiden tekemisen.

Aloitan

Jokin asia, joka ajatuksissa tuntuisi innostavalta ja jota olisi kiva kokeilla. (huom. aikaa voi löytyä helpommin, kun toteuttaa edeltävän kohdan)

Jos reflektointia ei ole aiemmin tehnyt, niin kohtien tunnistaminen voi olla haastavaa. Suosittelen kuitenkin kirjaamaan jotain ylös nauruversiona, johon sitten voi palata vaikka seuraavana päivänä parantamaan.

Lopputuloksena kuitenkin syntyy vuoden tasolta jotain ajatuksia tekemisistä, aloittamisista ja lopettamisesta. Tähän on sitten hyvä palata esim. tammikuun lopussa uuden reflektoinnin parissa, että miten on vuosi lähtenyt käyntiin näiden osalta. Ja siitä jatkaa säännöllisesti vaikka kuukauden välein.

Kokeile!

Uuteen vuoteen istahtaa myös inspiroivaa luettavaa. Just sopivasti ketterä on tietotyöläisen napakka opasta fiksuun (työ)elämään.

Seuraa kirjoittajan ketteriä vinkkejä instasta.

Piti tehdä tää yks homma, mutta en pääse alkuun – Jos aloittaminen on vaikeaa, niin kokeile tätä

05/07/201905/07/2019 Antti 1 Comment

Dog — Photo by Paolo Nicolello on Unsplash

Moni varmaan tunnistaa aloittamisen vaikeuden. Se voi olla jonkin isomman projektin alku, joka tuntuu monimutkaiselta ja siksi ei oikein saa kiinni mistä aloittaa. Tai jokin esitys, teksti tms. jossa pitäisi koota ajatusmössöstä, jotain ymmärrettävää tuotosta. Tai ihan vaan jokin yksinkertainen toimenpide ilman suurempaa ajattelutyötä kuten tiskaus, siivous tms.

Olen kuluvana vuonna opiskellut Valmentamossa life coachiksi ja opiskelujen myötä myös valmentanut jonkin verran asiakkaita. Varsin usein aloittamisen hankaluus on tullut myös siellä eteen valmennettavien kanssa.

Erilaisia asioita kannattaa lähestyä vähän eri tavoin, mutta annan kaksi itseäni auttanutta tapaa vinkiksi, miten aloittamisen kynnystä saa madallettua hieman. Jos teillä on lisää, niin kerro niissä ihmeessä kommenteissa.

Nauruversio.

Auttaa aloittamaan esim. presentaation, maailmanvalloituksen, blogitekstin

Mielessä pyörii liiankin kirkkaana kuva, kun esityksesi jälkeen yrityksen johto ja hallitus nousevat seisomaan ja alkavat taputtaa kuuluvasti hurraa huutojen säestämänä sinun tekemän presentaatiollesi. Tai blogitekstin julkaistua Maailmanliiton presidentti ehdottaa sinulle Pulitzeria, Jussi-patsasta ja Nobel-palkintoa yhteen sulatettuna. Sanakirjaan painetaan sinun kuvasi sanan “täydellisyys” kohdalle.

Näiden mielikuvien jälkeen voi olla, että jo pelkkä blogitekstin otsikko tai powerpointin värimaailma on mahdoton valita, koska se ei mitenkään enää yllä omiin harhaisiin laatuvaatimuksiin. Vaikka kaikki edellä mainittu voi olla mahdollista, niin se onnistuu vain jos saat jotain aikaiseksi. Siispä aloita nauruversiolla.

Nauruversiossa idea on hyväksyä, että ensimmäisen version jälkeen naurattaa, koska se on niin keskeneräinen, mutta samalla saada se ensimmäinen versio aikaiseksi, jotta siitä voi parantaa. Teksti alkaa muodostumaan, kun ajatukset on saatu ranskalaisiksi viivoiksi, presentaatio alkaa kehittymään, kun ensimmäiset kalvot alkavanut muodostumaan. Ja sitten saa nauraa. Ja tehdä seuraavan version, kunnes tulee valmista.

Verryttelyvartti.

Auttaa aloittamaan esim. liikkumisen, siivouksen tms.

Koska maailmaa ei saa kerralla kuitenkaan valmiiksi, niin tehdään edes vartti jotain asian hyväksi. Vaikka ei huvita ja kaikki muut mahdolliset tekosyyt, niin pistä kello soimaan 15-20 min päästä ja aloita siivoaminen. Kun kello soi, niin päätä että jatkatko vielä toisen 15-20 min erän vai jätätkö asian siihen sillä erää. Liikkumisen suhteen voi olla helpompi lähteä ensin yhdelle 20 minuutin reipastelulle, kuin napata koko tunti. Ensimmäisellä viikolla 1-2 kertaa 20 min ulkoilua, seuraavalla viikolla jos siltä tuntuu, niin pidennä aikaa tai lisää kolmas kerta.

Tämä muuten on saanut alkunsa Pomodoro-tekniikasta.

Eli nauruversiolla kynnys niin alas kuin mahdollista ja verryttelyvartilla pieni hetki tekemistä, jotta pääsee alkuun. Sitten kyllä naurattaa.

Kirjoittaja valmentaa tiimeistä ja firmoista sukkelampia ja ihmisistä tyytyväisempiä. Seuraa instassa ja facebookissa. Jos kaipaat valmennusta, niin ota yhteyttä

Vaikea aloittaa tekemistä? Onko kyse toteuttamisesta, suunnittelusta vai tavoitteesta?

10/02/201910/02/2019 Antti Leave a comment

Tavoitteet on asetettu ja suunnitelmat pohdittu, enää pitäisi toteuttaa. Mutta.. kun.. ei… Ja just nyt on vähän kaikenlaista. Ja olokin on vähän huono ja…

Mistäs siis kiikastaa? Jotta asian voisi korjata, pitäisi ensin tietää että mitä alkaa korjaamaan ja miten.

Tässä muutama oma huomio kolmesta kohdasta, missä voi olla aloittamisen (toimeenpanon) ongelma ja mitä niille voisi tehdä.

1) Toteutus.

Tavoite on asetettu ja suunnitelmakin toimii, mutta aina kun hetki koittaa, niin alkaa väsyttämään ja mieli keksii syitä, miksi ei just nyt ole hyvä.

Esimerkiksi itse olen laittanut tavoitteeksi paremman kunnon, jonka olen miettinyt tarkemmiksi ja tavoiteltaviksi mittareiksi ja purkanut viikottain tehtäviksi liikuntatuokioiksi. Mutta treenipäivänä tai oikeastaan vähän ennen treeniä aina kummasti väsyttää tai vasemman jalan pikkuvarpaassa on outoa kipua. Lisäksi “järkisyistä” mietin, että ei kyllä liian hyvään kuntoon kannata treenata, koska paidat repeävät isoista muskeleista tai sitä voi addiktoitua harjoittelusta ja sitten kaikki aika meneekin salihommiin. Tai ehkä nyt pitäiskin ottaa lepopäivä, koska.. se vois olla hyvä…

Ongelma voi olla myös tavoitteessa tai suunnittelussa (niistä seuraavaksi lisää) tai sitten kyse on vain siitä, että ei huvita toteuttaa ennakkoon tehtyä suunnitelmaa. Ja tämä on kyllä ihan inhimillistä. Mieluummin sitä hetkessä eläen valitsee todennäköisesti punkun kuin puntin. Ottamatta vielä kantaa tavoitteeseen tai suunnitteluun, niin tämä on se kohta kun harjoitetaan paljon puhuttua “itsekuria” eli jos ei ole pää kainalossa tai miesflunssa iskemässä, niin trikoot päälle ja kyykkäämään. Jos ei ole supersuurtulipaloa töissä tai siviiilissä, niin lenkkarit jalkaan ja hölkälle.

Vaikka itsekurin voi nähdä jonakin harvinaisena superkykynä, johon vain todella teräksinen mielenlaatu kykenee, niin itse ajattelen sen ennemmin Woody Allenin lainauksena:“80% of success is just showing up”

Eli toteuta suunnitelmaa.

2) Suunnittelu

Tavoite on edelleen kunnossa ja treenitkin tulee hoideltua, mutta pidemmn ajan kuluessa jokin alkaa tökkiä. Vaikka treenin ei nyt aina tarvitsekaan olla hauskaa, niin nyt se ei ole sitä oikeastaan ollenkaan. Samaan aikaan tuntuu, että itse treenin toteuttaminen vie paljon aikaa tai vaivaa.

Esimerkkinä oma kokemus tuli aamuisesta saliharjoittelun toteuttamisesta. Kalenteriin helppo sijoittaa ennen työpäivää, mutta jatkuva toteuttaminen vaatii monen asian onnistumista. Ajoissa nukkumaan, ajoissa ylös, ei merkittävää ruuhkaa eikä varsinkaan aamupalaveria odottamassa treenin jälkeen.

Korjausliikkeenä aamutreenit voi olla kalenterissa silloin kun ei ole aamupalaveria tiedossa tai treeni voi olla lyhyempi. Yllättäen myös iltapäivissä ja illoissa on aikaa, jota voi käyttää harjoitteluun. Ooh!

Eli suunnittele ja korjaa suunnitelmaa tarvittaessa, jotta tukee helpompaa toteuttamista. (Olen kirjoittanut aiemmin suunnittelun korjaamisesta)

3) Tavoite

Tavoite on edelleen olemassa, suunnittelua on korjattu ja toteuttaminenkin onnistuu. Mutta aikaa on jo kulunut ja tekeminen maistuu.. puulta.

Kun on toteuttanut suunnitelmaa määrätietoisesti jo muutamia kuukausia ja tuntuu, että ei oikein nappaa, niin silloin on hyvä hetki ottaa pieni hetki ja miettiä mitäs sitä olikaan tekemässä ja miksi.

Siinä missä itsekurilla hyppää yhden päivän tai viikon heikon hetken yli ja hyvä suunnittelu auttaa taas hetken verran eteenpäin, niin vielä pidemmän ajan motivaation pitäisi tulla tavoitteesta, jota kohti oikeasti haluaa mennä.

Kun on ensin vilkaissut suunnitelmaa ja huomannut, että harjoittelussa on sopivaa vaihtelua, kevennettyä viikko ja tarvittavia vapaapäiviä, niin sitten on hyvä muistuttaa itselleen, että miksi tätä nyt halusikaan tehdä ja kokeeko sen edelleen tärkeäksi.

Miksi siis haluaa olla paremmassa kunnossa?

Olen huomannut, että omat ajatukset tuon tiimoilta on pyörinyt sekalaisesti välillä “ihan vaan olla vähän energisempi” ja “näyttää hyvältä viinijoogakuvissa” tai “kaataa auto paljain käsin” ja “hölkätä Rovaniemelle” eli kaikenlaista sekavaa riippuen päivästä ja hetkestä.

Mutta ehkä ihan siellä perustalla kuitenkin on ajatus, että pysyisi toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Keski-ikä kuitenkin jo kolkuttelee ja totuus on, että ikääntymisen vaikutuksia alkaa tulla jossain kohtaa. Jos pystyisi hidastamaan niitä jonkin verran ja pysymään muutenkin aktiivisena (veikkaan, että jos aikoo olla aktiivinen vanhempana, niin se on helpompaa kun on aktiivinen jo nuorempana) ja toivottavasti luottavaisena elämään ilman suurta katkeruutta. Tämän eteen on toki hyvä tehdä muutakin, mutta kun pitää itsensä just sopivasti kunnossa, niin eiköhän ne muutkin asiat onnistu.

Lisää ajatuksia ja tsemppiä löytyy täältä!

Elämäntaparemontissa kyse ei ole kiloista – uusien asioiden opettelulla pääsee pidemmälle

20/05/2018 Antti 2 Comments

Kirjoitin edellisessä merkinnässä toistaiseksi onnistuneesta painonpudotuksesta. Toistaiseksi onnistuneesta, koska jossain jo tuli palautetta, että jos kahden vuoden päästä kilot ovat pysyneet poissa, niin pudotus voidaan todeta varmaan lopullisesti onnistuneeksi? Eli näemmä olen nyt sitoutunut sitten ainakin kahdeksi vuodeksi kertomaan onnistumisia ja epäonnistumisia aiheen tiimoilta. Selvä homma…

via GIPHY

Helppoahan se kun…

Palautetta tuli myös siitä, että helppoahan se on pudottaa isosta painosta muutama kilo pois, mutta toista se on jos ylipainoa on vain muutama kilo. Tämä pitää ehdottomasti paikkaansa. Sanoisin niin, että painon pudottaminen on yksinkertaista, mutta välttämättä se ei ole helppoa edes alussa. Usein pitää kääntää muutamaa vipua päässään oikeaan suuntaan, että pääsee edes alkuun ja uskaltaa yrittää. Ja aina toisten kohdalla tämä näyttää jopa kiusallisen helpolta.

Omalla kohdalla nuo n. 10 kiloa tosiaan lähti “liiankin” helposti ja siksi onkin nyt mielenkiintoista nähdä, että miten tämä etenee jatkossa.

Tavoitteet, pitkäjänteisyys ja oikean suuntainen tekeminen

Olen melko vakuuttunut, että kaikki mitä pitää tavoittelemisen arvoisena, vaatii aikaa ja oikean suuntaista tekemistä.

Jos mietin omia tavoitteitani, niin pelkistettynä
– olla hyvässä kunnossa (jaksaa arkea, sietää stressiä ja tarvittaessa nostelee pesukoneita ja painii karhujen kanssa)
– syödä nautinnollisesti ilman pelkoa valtavasta painonnoususta. (mmmm.. pizzaa.. ja punkkua..)
– elää ja naatiskella kaikenlaisesta puuhailusta ja pysyä uteliaana ja uskaliaana (viinijooga, reissailut, jne)

Näiden tavoitteiden tekeminen omalla kohdallani voisi muodostua näin.

– Aktiivisuutta arjessa (enemmän askelia, työmatkaliikuntaa, portaita hissin sijaan jne)
– Liikuntaa (maltillisesti kasvavaa, tavoitteellista ja monipuolista liikkumista)
– Syödä terveellisesti ja sopivalla rytmillä mahdollisimman monta kertaa viikon aikana
– Tarttua tilaisuuksiin ja haastaa itseäni vaikka bloggaamalla painon pudotuksesta..
– Kannustaa itseäni ja muita kokeilemaan sitä mikä kiinnostaa ja kehottamaan lopettaa loputon itsensä ruoskinta.

Aika kelvolliset?

via GIPHY

Kertaus ja se oikea oivallus

Perimmäisenä tavoitteena itsellä oli terveyden lisääminen / mahdollisten tulevien sairauksien ehkäisy. Tätä pyrin edistämään pudottamalla painoa, johon tärkeimpänä työkaluna on oikeanlainen syömisen opettelu ja aktiivisuus/liikunta. Kumpaakaan näistä ei voi tehdä varastoon tai hoitaa joskus myöhemmin “kerralla kuntoon” vaan molempia on hyvä alkaa opettelemaan samantien. Sitten vain säädellä tekemisen liekkiä isommaksi tai pienemmäksi tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan.

Mutta kuitenkin niin, että tämän päivän hurma ei saisi olla huomisen turma. Eli tekemisen tahti sitä mukaa, että mielekkyys säilyy ja asiaa on kiva tehdä ensi viikollakin.

Ja näin huomataan, että elämäntaparemontti onkin kitudieettien, kieltojen ja jatkuvan ruoskimisen sijaan oikeansuuntaisten asioiden jatkuvaa pientä tekemistä ja opettelua. Välillä tämä kaikki hidastuu, pysähtyy ja ottaa takapakkia. Ei tällöin ole epäonnistunut ihmisenä, jonka pitää ruoskia itseään vaan tarjota itselleen olkapää, jota vasten todeta, että opittiinko tästä jotain? Ja jatkaa matkaa kun hetki taas koittaa.

Näiden avulla myös kilot alkavat löytämään paikkansa pitkässä juoksussa.

Jos ajatus houkuttelee, niin nyt on hyvä hetki miettiä ensi viikkoa. Mitkä voisivat olla omalla kohdalla ne pienet ensimmäiset askeleet syömisen ja liikkumisen kohdalla mitä kokeilet?

Itse olen myös matkalla ja tätä opettelua saa helpoiten seurattua esim facebookissa tai instassa. Seuraa ja anna palautetta, kannusta tai kiroa! Kaikki luetaan!

Tasaisuus on harha, tasapaino on taito. Ja sitä voi opetella.

Mies pudotti painoa 10 kiloa syömällä normaalisti – tätä et lue kohuotsikoista!

15/05/201820/05/2018 Antti Leave a comment

Niin siinä sitten pääsi käymään. Toteuttamalla virallisterveellisiä suosituksia sen pahemmin rypistelemättä parin kuukauden ajan, on painoa lähtenyt kehosta melkein 10 kiloa.

Totta puhuen tämä on vähän yllättänyt itsenikin, joten piti hieman pureksia, että mitä tässä oikeasti on tapahtunut.

via GIPHY

Historiaa.

Nelisen vuotta sitten tapahtuneen trauman sekä muuttuneiden elintapojen vuoksi kroppaan pääsi kertymaan muutaman vuoden aikana melkein 20 kiloa ylimääräistä rakastettavaa. Tämä on kulkenut mukana sen kummemmin miettimättä. Välillä on ollut ajatus, että ehkä jotain voisi tehdä ja pitäisikö, mutta sitten se on jäänyt, koska.. En oikeastaan ole kokenut tähän kuitenkaan suurta tarvetta. Vähän sama kuin suomalaisten into oppia koodaamaan.

Mistä motivaatio?

Omassa tapauksessa riittävä motivaatio tuli terveydesta. Tai oikeastaan sen parantamisesta. Keski-ikää lähestyvien ylipainoisten hyvinvointi- ja fitnessbloggaajien kuntotarkastuksessa kun kävi ilmi, että veriarvot olivat hieman koholla ja niissä olisi parannettavaa. Vaikka mieleltäni olenkin kuin teini-ikäinen tubettaja, niin kroppa kuitenkin vanhenee vuosi vuodelta ja painon keventäminen tässä kohtaa olisi mielekäs teko terveyden edistämiseksi.

Ja ehkä oon vähän seksikkäämpi kevyempänä? Sekin vähän motivoi. Saako noin muuten sanoa?

via GIPHY

Mitä sitten konkreettisesti tein?

Jotta veriasioiden arvot menisivät parempaan päin, tarkoittaisi se tässä tapauksessa

kilojen karistamista
parempaa syömistä

Koska painon pudottamisen suurin tekijä on ruoka, niin tuossahan sitten iskee juurikin sillä paremmalla syömisellä yhdellä iskulla kaksi kärpästä.

Syömisen suhteen oikeastaan isoin vaikutus tuli

Kovien rasvojen vähentämisellä
Suolan vähentämisellä
Kasvisten lisäämisellä
Ruokarytmin parantamisella (lue: välipalojen syömisellä)

Suomeksi sanottuna siis vaihdoin rasvaisen juuston ensin olemattoman rasvaiseen (5% yök!) ja sittemmin vähemmän rasvaiseen (16%). Samalla vähensin määriä. Eli leipäpalan päälle ei enää tarvinnut laittaa 3 sentin paksuista juustovauvaa, vaan yhden siivun lisäksi nakkasin päälle tomaattia tai kurkkua. Rasvainen jauheliha (23%) vaihtui kanaan ja ylipäätään määrät vähenivät lihansyönnin suhteen. Työpaikalla pyrin syömään mahdollisimman usein kasvispöperöä ja kotona kokkailen välillä tofua, papua ja muuta ituhippihöpötystä. Olen opetellut tunkemaan lautaselle lähes aina kurkut, tomaatit tai joskus jotain raastetta. Tätä kun tekee useamman kerran päivässä, niin kilo kasviksia päivässä ei ole ihan liioittelua. Tämä taas tarkoittaa sitä, että päivää kohden tulee vähemmän kaloreita, mutta vatsa pysyy täynnä, joten energiavaje tulee helposti ilman nälkää tai itkua.

Ruokarytmin suhteen elelen aika kokeillen vielä, mutta tuntuu että satunnaisen aamupalan lisäksi kaksi lämmintä ateriaa riittää toistaiseksi ja väliin kun nappaa jotain hedelmää, leipää ja/tai proteiinivanukkaan, niin hyvin pärjää.

Tässä kohtaa olisi tietty kiva uhota, että olen vähän parempi kuin muut ja elän askeesissa kuin soturimunkki, jonka tahdonvoima on timanttia ja selkäranka silkkaa teräsbetonia.

via GIPHY

Mutta ei.

Aika löysin rantein tässä on menty. Pääsääntöisesti saan tehtyä fiksuja valintoja, mutta välillä lipsahtaa. Joskus lipsahtaa tietoisesti ja joskus muuten vaan. Parin kuukauden aikana on tietoisesti tullut syötyä burgeria ja pizzaa, oluttakin on nautittu ja viiniä juotu. Joskus kasvismössö on jotenkin vahingossa vaihtunut uunimakkaraan.

En ole tästä halunnut enkä jaksanut jäädä itseäni soimaamaan, vaan nokka kohti seuraavaa valintaa. Viikon syömiset ja iso kuva mielessä, niin lauantai-illan saunakalja ei sitä kaada. Päinvastoin. Kun sopivin väliajoin vähän “hellittää”, niin jää pidemmät repsahdukset tapahtumatta eikä elämä tunnu niin terveystunkkaiselta. Siksihän tässä kuitenkin koittaa parantaa tapojaan. Että saisi herkutella vielä useita vuosia.

Summattuna jotenkin näin.

Muista iso kuva. Yksi hyvä valinta ei riitä, eikä yksi huono valinta pilaa.
Pyri tekemään hyviä valintoja niin paljon kuin mahdollista.
Hyväksy, että aina ei onnistu.
Älä kiristä liikaa, punkku ja pizza kaverin kanssa on joskus just sopiva valinta.
Tavoite on.. Mieti mikä se omalla kohdalla on. Fiksu ja rento syöminen ei ole ollenkaan huono tavoite.

Mitä seuraavaksi?

Kiloja riittää vielä kevennettäväksi ja on ihan mielenkiintoista nähdä, että missä tahdissa ne lähtee. Syöminen jatkuu ja kesä tulee.

Aiheesta ja aiheen viereltä on herännyt ajatuksia, havaintoja ja kokemuksia, joten niitä kirjoitan varmasti lisää. Tätä tekemistä voit seurata facebookissa ja instassa. Otan kannustukset, palautteet, kysymykset ja ideat kiitollisena vastaan. Jee!

Kirjoitin myös ajatuksia koskien elämäntaparemontin taustalta.

via GIPHY

Alla jotain ruokia mitä olen syönyt viimeisen parin kuukauden aikana.

Ihan tavallisia asioita.

Pitääkö olla tavoitteita ja miksi sitä nyt ylipäätään tekee mitä tekee?

27/07/201627/07/2016 Antti Leave a comment

Nyt kun opettelen tässä liikkumisen tapaa, olen miettinyt omaa motiivia liikkua. Jos minulla olisi valkohampainen, pyykkilautainen personal trainer, niin todennäköisesti olisimme käyneet jo keskustelua tavoitteista.

Ehkä tämä kuvitteellinen PT olisi kysellyt, että haluanko parantaa penkkipunnerruksen ennätystä 20% tai juosta kympin alle tuntiin. Tai oppia seisomaan jumppapallon päällä. Käsilläni.

Hienoja tavoitteita ja kenties hyödyllisiä taitoja, mutta ei kyllä äkkiseltään lämmitä mieltä. Mutta jos hieman miettii, niin mitattavien tavoitteiden tarkoitus on edesauttaa sitä arkista elämää tai hauiksen ympärimitan kasvattamista. Jos siis se on tavoitteena. Yksinkertaistettuna, parempi penkkitulos tarkoittaa yleisesti kasvanutta voimaa, nopeampi juoksentelu parempaa kuntoa, jolloin jaksaa arjessa pidempään ja jumppapallon päällä käsilläseisonta varmaan tuo ihailua rannalla. Ja mitä siitä sitten ikinä seuraakaan.

Ei siis huonoja tavoitteita, kunhan muistaa, että se penkkitulos ei ole itseisarvo. Tai itselleni ei siis ole.

Toisaalta tavoitteet voivat olla myös enemmän kiinni tekemisessä kuin lopputuloksessa. Tavoitteena on liikkua seuraavan viikon/kuukauden/vuoden ajan 3 kertaa viikossa. Tai kävellä kolmasti viikossa töihin. Tai jättää jälkiruoka syömättä kaksi kertaa viikossa.

Itse tälläisenä varhaislaiskana olen huomannut, että viikko tai kaksi on toiminut ihan hyvänä jaksona tekemiselle. Sitä pidemmät aika-avaruus-sohva-sali ulottovuudet eivät ole oikeastaan olemassa minulle. Eli seuraavan viikon aikana teen tätä ja sitten ensi viikon jutut katson seuraavana viikonloppuna.

Toinen juttu minkä olen oppinut, on ollut suunnitella viikolle just sopivasti tekemistä. Mieluummin pikkuisen vähemmän. Jos sisäinen sankarisi suunnittelee viikolle seitsemää aamutreeniä ja kahdeksat iltarastit, niin toppuuttele hieman ja kokeile laittaa ensin hieman maltillisempi määrä. Kun se on tehty onnistuneesti muutamaan otteeseen, niin lisää määrää halutessasi. Itse huomasin, että on hieman hyvä jättää nälkää treenin loppuun. Sellainen olo, että tätä saakeli lisää!

Eli tavoitteet voivat olla välineitä(ne paremmat tulokset), joilla saavuttaa vaikka sitä parempaa kondista arkeen. Tai tekemisen tapaa, että tällä viikolla käyn pelaamassa futista, kerran salilla ja yksi lenkki. Ja varmaan tietty parhaimmillaan näiden sujuvaa yhdistelyä.

Mutta sitten..

Menee viikko. Toinen. Kuukausi. Ehkä toinenkin. Ja jossain kohtaa kun tallaat samaa juntua salille aamulla ja lataat tankoon painoja, herää mieleen kysymys, että miksi..

Miksi teen mitä teen?

Ihan vaan, että olisin vähän paremmassa kunnossa? Näytän paremmalta? Saatan välttää aikuisiän diabeteksen? Tykkään niin saatanasti kyykätä isoilla painoilla?

Miksi sitä nyt ylipäätään tekee mitä tekee?

Ehkä sitä sietäisi miettiä.

Oispa kaljaa.