Joskus liikkuu vähemmän, joskus enemmän

Lyhyesti: Kun on aika ja viitsiminen kortilla, niin liiku vähemmän. Kun aikaa ja halua on enemmän, niin liiku kavereiden kanssa. Ja jos oikein huvittaa, niin tavoittele jotain.

Ja pidemmästi:

Jäin tänään miettimään tuota hyvinvointia ja mitä se pitää sisällään. Aihe varmaan ansaitsee kokonaan oman merkintänsä, mutta yksi osa ainakin itselläni on mielekäs liikkuminen.

Mielekkään ja fiksun liikkumisen varmaan jokainen saa määritellä itse, mutta omalla kohdallani se jakaantuu muutamaan eri asiaan.

1. Ylläpitävä liikkuminen

Tämän pitäisi olla kuin hampaiden pesu. Tämä ei ole mikään treeni tai harjoitus, vaan jonkinlainen automaattinen aktiivisuus, joka on enemmän elämäntapa kuin mitään muuta. Sen kummemmin miettimättä se on arkiliikuntaa, kävelylenkkiä, hölkkää, pientä venyttelyä television ääressä tai jopa jonkinlainen lihaskunnon harjoittaminen. Omalla kohdallani tämä lienee kävelyä ja pientä lihaskuntoleikittelyä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä periaatteessa on se liikkumisen tapa, kun aikaa ei riitä mihinkään.

2. Huvin vuoksi liikkuminen

Puistofutis, beach volley, pyörälenkki kaverin kanssa, frisbee, slackline ja vaikka mitä. Juju on enemmän siinä, että tekee yhdessä jotain porukassa tai kaverin kanssa. Tässä voi olla myös kehittymistä jossain taidossa tai sitten ei. Tärkeämpi on kuitenkin puuhastelu yhdessä.

3. Tavoitteellinen liikunta

Tämä on sitten se pirulainen, joka voi viedä välillä mukanaan. Mieleen on asetettu jokin tavoite, jota kohti mennään. Parempi aika puolimaratonille, kyykkytuloksen tai tempauksen parantaminen tai käsilläseisonta. Jossain kohtaa voi käydä niin, että kun menee tavoitetta kohti, niin muut asiat ympärillä hämärtyy.

“Aloitin juoksemisen saadakseni lisää jaksamista päiville, mutta nyt on pakko parantaa maratonin tulosta, joten näen kavereita vähemmän ja pyhitän enemmän aikaa juoksulle.”

“Halusin käydä salilla treenatakseni hieman jämäkämpää ja sopusuhtaisempaa olemusta, mutta nyt jalat ovat koko ajan jumissa kun haluan kyykätä 2 kertaa oman painoni. Jätin pihapelitkin pois, ettei voimatasot vaan laske”

Tavoitteellisessa liikunnassa EI ole mitään vikaa. Hyvin asetetut tavoitteet motivoi tekemään myös silloinkin kun laiskuuden pieni apina kuiskii korvaan. On vain hyvä tunnistaa, että mikä se perimmäinen tavoite loppujen lopuksi oikein on.

GIFSoup
Oma kokemus

Itse huomasin jossain kohtaa, että vaikka tosiaan tekee hyvää asettaa tavoitteita voimatasoihin (kyykyt, penkit jne)  ja koittaa opetella uusia taitoja (käsilläseisonta tms) niin perimmäisenä motivaattorina on pysyä jonkinlaisessa kunnossa.  Toisaalta myös tunnistin, että en ole valmis uhraamaan ihan loputtomasti aikaa, vaan tavoittelen asioita tietyin ehdoin. Olen valmis laittamaan tämän verran aikaa ja tämän verran vaivaa. Ja sillä sitten tämä asia joko edistyy hitaasti tai mahdollisesti vain tiettyyn rajaan saakka. Ehkä en koskaan tule kyykkäämään kahta kertaa omaa painoa, mutta olen edistänyt omaa hyvinvointia ja voimatasoja sen verran mitä omalla aikainvestoinnilla on ollut mahdollista. Ja aina on mahdollista arvioida uusiksi, jos haluaa tavoitella lisää.

Juuh, elikkäs. Vaikka ei tee tavoitteellista liikuntaa ihan kauhean vakavissaan, niin silti voi olla hyvässä kunnossa.

Read More

Treenivinkki – Karhun kevätretki

Reilu puolentunnin reippailu, jossa yhdistyy ketteryys, nopeus, kestävyys, lihasvoima ja lisäksi saat raitista ilmaa. No, sinnepäin ainakin.

1. Kävele reippaasti/hölkkää/juokse.

Kuvittele tähän tie. En hoksannut ottaa kuvaa. Oman jaksamisen mukaan juoksua, hölkkää, kävelyä tai näiden vuorottelua.

2. Ulkosalilla lihaskuntoa.

Pyri tekemään toistoja 10-20. Ja kierroksia oman kunnon mukaan 2-5.

Mieti, että liikkeet on työntäviä (punnerrus, tukin nosto ylös) ja vetäviä (leuanveto, käännetty soutu). Lisäksi muutama keskivartalorutistus välipalaksi.

 

3. Mäkijuoksua nyppylälle.

Pienikin mäki riittää aluksi. Taas oman kunnon mukaan, mutta idea olisi juosta “kovaa”. Jos tuntuu epävarmalta, niin ota ensimmäinen rauhallisesti ja pyri nostamaan jokaisella spurtilla pikkuisen vauhtia. Idea on saada erilaista rasitusta kuin tasaisesta juoksusta tai hölkästä. Ei siis reväyttää takareittä.

C360_2015-04-05-13-18-53-290

4. Bonus! Kiipea kalliolle ja ota itsestä tuima treeniselfie.

Ihan niinkuin olisit oikeasti treenannut, etkä käynyt vain ottamassa kuvia.

treenie

 

Read More

Liikunnan harrastamisen kehä

tonninseteli

Liikunnan harrastamisen kehä.

1. Mietitään liikunnan aloittamista ja koetaan (hieman) huonoa omaatuntoa, kun ei oikein tule tehtyä mitään.

2. Aloitetaan liikkuminen. Ja vedetään TÄYSILLÄ pari viikkoa, niin että tyrät rytkyy. Koska “mä nyt vaan oon semmoinen, että teen kaiken täysiä tai en tee mitään.”

3. Paikat reistailee ja kevyesti vituttaa, koska on PAKKO. Treeni jää välistä. Toinenkin. Kunnes tulee flunssa/kiire töissä/ihan mikä tahansa, ettei saatana tartte.

4. Jatketaan elämää eteenpäin, kunnes jonain päivänä palataan ensimmäiseen kohtaan.

 

Read More

Kahdeksankymmentä kaksikymmentä

dacapo

Ravitsemuksesta puhuttaessa on jossain määrin esillä ollut 80/20 ajattelu. Lyhyesti tämä tarkoittaa, että kun suurimman osan (80%) syöt fiksusti, niin loput (20%) ei enää kaada maailmaa tai vaikutukset ovat melko pienet.

Vastaava taitaa toimia myös ihan vaan elämisen tavoissa. Kun suurimman osan ajasta lepää, liikkuu ja nukkuu riittävästi, niin viikonloppujen satunnaiset rilluttelut, lepoviikot tms eivät pitäisi olla ongelma vaan jonkinlainen fiksu osa hyvää kokonaisuutta. Alan kallistua ajatukseen, että täydellisyys on hyvänlaista vikasietoa.

Liikkuminen tuo energiaa ja tykkään liikkua säännöllisesti, mutta en itke itseäni uneen jos viikko jää välistä “kiireen” vuoksi. Tykkään syödä fiksusti ja siitä tulee hyvä olo, mutta en juhlissa kieltäydy suklaakakusta tai sunnuntain toveriöveribrunssista ja niin edelleen. Jos voin suurimman osan ajasta tehdä valinnat ilman kyyneliä, niin satunnainen väärä valintakaan ei pahemmin itketä.

Voihan tämä tietty olla toisinkin.

 

Read More

Unohda treeni, aloita harjoittelu

Camera 360

Mainio muistutus perspektiivistä harjoitteluun.

Olen itse lapseton, joten minulla ei ole tuota elämänkokemusta, mitä se lapsiperheen arki on kaikessa kiireessään. Uskon, että se aidosti muuttaa priorisointia eri asioiden välillä. Ja, että faktisesti aikaa on vähemmän käytettäväksi omiin asioihin.

Entäs jos kiireen iskiessä unohdettaisiinkin hetkeksi treenaaminen ja aloitettaisiin harjoittelu?

Sen sijaan, että podetaan huonoa omaatuntoa, kuinka jää kymppi juoksematta, bodypumpit käymättä tai kyykkytulokset oletettavasti pienenee, niin otetaankin pieni hetki sieltä mistä se saadaan ja kokeillaan, että mitäs se kroppa tänään osaa ja jaksaa?

Tämä voi tietty olla lapsettoman ihmisen horinaa, mutta olen kyllä tälläistä myös ollut todistamassa, kun kolmen lapsen vanhempi liikkuu

– Hölkkäilyä vaunujen kanssa
– Punnerruksia, kyykkyä, telineissä roikkumista / leukojen vetoa lasten leikkipaikalla.
– Kahvakuulaa kerrostalon leikkipaikalla lasten telmiessä hiekkalaatikolla
– Kotosalla ehtiessä muutamia kehonpainoharjoituksia (punnerrukset, vatsat jne)

Ja jos tulee jossain kohtaa mahdollisuus, niin voi sitten ihan tehdä myös sen treeninkin salilla tms.

Tämä ei varmasti korvaa sitä tehoa tai tunnetta, minkä saa kun pääsee treenaamaan ns. kovat piipussa. Mutta tämä voi olla mainio vaihtoehto ylläpitää liikettä omassa kropassa, silloin kun ei muuta ehdi. Ajatuksen tasolla vain pitää ensin pystyä näkemään muutkin jutut toimivina, kuin vain se “täysillä vedetty jumppa”.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut aiheen vierestä, liikkumisesta ja liikunnasta.

Read More

Aloittamisen tuskasta

Törmäsin mainoon kirjoitukseen asioiden aloittamisesta. Lukekaapa se ensiksi.

Minullekin tuli jossain kohtaa tarve kirjoittaa. Jakaa omaa ylivertaista tietämystäni. Kunnes tajusin, että oma tieto on parhaimmillaankin vain pieni raapaisu jostain syvemmästä. Mikäs minä siis olisin toisille kertomaan mitään.

Pienellä mietinnällä kuitenkin tajusin, että en ole tarjoamassa totuutta, vaan lähinnä omia huomioita, havaintoja ja ajatuksia ja jopa kysymyksiä.

Perimmäisenä tavoitteena kehittää omaa ajattelua kirjoittamisen avulla. Jos siinä samalla joku toinen saa pienen ajatuksen tiedosta, joka parantaa omaa elämää ja tekemistä, niin mainiota. Jos taas itse opin tätä kautta jotain uutta, niin aina parempi.

Ja siitä aloittamisesta. Todennäköisesti aloittamisen jälkeen joutuu aloittamaan uudestaan. Ja vielä uudestaan. Ja kun on aloittanut tarpeeksi monta kertaa, se muuttuu helpommaksi. Ja sitten onkin helpompi aloittaa uudestaan.

Read More

Voiman polkua tallattuna

kyyk

Osallistuin viikonloppuna Vierumäellä Suomen painonnostoliiton järjestemään Voiman Polku -seminaariin. Pienessä ajassa käytiin eri luennoitsijoiden toimesta aika tiukka tukku asiaa ja nyt on jonkin sortin tarve koittaa jäsentää tätä hieman.

Luentoja tapahtumassa oli n. 10 tuntiaja käytännön harjoituksiin oli varattuna nelisen tuntia kahdelle päivälle, jotka tehtiin pienryhmissä kiertäen eri rasteille. Käytännän harjoituksia olivat pitämässä luennoitsijat omasta aiheestaan.

Luentoja oli monenlaista ja kaikkien läpikäyminen ei ainakaan heti tunnu nyt mielekkäältä. Kiteyttäminen lienee haastavaa, mutta ehkäpä se voisi mennä jotakuinkin näin.

  • Tavallisen kuntoilijan kannalta on syytä ensin pistää perusasiat kuntoon niin ravinnon kuin treenaamisen suhteen.

Sen sijaan, että löytää Ugandalaista macaa aamupuuroon ja on taas löytynyt uusi hittilaji pariksi kuukaudeksi, niin syöpi riittävästi ja liikkuu monipuolisesti. Helppoa, mutta ah, niin kovin, kovin vaikeaa. Täällä blogissahan tuosta aiheesta varmasti lisää juttua jatkossakin.

  • Kilpailevalla urheilijalla harjoituksissa tärkeintä on toiminnallisuus, joka tässä tapauksessa tarkoittaa tarkoituksenmukaista harjoittelua.

Voimaa ei hankita voiman vuoksi, vaan siksi, että voidaan tehdä paremmin (nopeammin, kovempaa jne) sitä mitä omassa lajissa kuuluu tehdä. Ja pelkän voimanhankinnan sijaan, tulee aina miettiä, että miten se saadaan siirrettyä lajiin.

Molemmissa myös iso huomio turvallisuuteen. Jos tulee loukkaantumisia, pidempiä kipuja tms niin tavallisen liikkujan fiilikset tippuu ja tekeminen loppuu. Toisaalta huippu-urheilijalla loukkaantaminen antaa etumatkaa kilpailijoille, mahdollisesti aiheuttaa päätapahtuman väliin jäämisen (esim. Olympialaiset) tai pahimmassa tapauksessa lopettaa koko uran.

Voiman hankinta on myös vammojen ehkäisemistä etukäteen. Kun on perseessä ruutia tarpeeksi, niin se ehkäisee esim erilaisten polvivammojen syntyä.

Vaikka olen ymmärtänyt painonnostamisen melkoisen monipuolisena, niin yllätyin silti liikkeiden monipuolisuudesta ja haastavuudesta. Mahtavaa tekniikkaharjoittelua, jossa samalla liikkuvuus, voima, räjähtävyys kasvaa. Ja tästä on etua melko monessa lajissa.

Ja luonnollisesti fiilistä piristää, kun ympärillä on monenlaisista taustoista tulevaa alan tekijää. Mainio viikonloppu!

 

Read More